Ohjelmassa haastatellut pari aikuista olivat kumpikin kokeneet hylkäämisen omalla tahollaan, toinen oli kasvatus adoptiovanhemmilla, toinen sijaisperheessä, kotiutettuna, lastenkodissa ja takaisin sijaisperheessä.
Koska ohjelmassa oli mukana Perhehoitoliiton edustaja, niin kuuluisa lapsen pompottelu oli näkyvästi esillä, tietenkin. Asia esitetään siinä valossa, että vanhemmilla on muka liikaa oikeuksia lapseensa. Milloinkahan ohjelmassa kerrottu pompottelu oli tapahtunut kun tarinaansa kertomassa oli parrakas äijänjässikkä?
Oma vakaa käsitykseni on, että Perhehoitoliitto on niin näkyvästi ja kuuluvasti pitänyt asiaa esillä, että se on johtanut jo kauan sitten siihen, että lapsia ei millään kotiutettaisi, ei siis päihdeperheiden lapsia, vaikka vanhemmilla olisi jo vuosia todistettua raittiutta takanaan. Eikä tässä vielä mitään, mutta sama kotiuttamispelko on hiipinyt myös muista syistä tehtyihin huostaanottoihin. Totta kai kotiuttamisia tehdään jatkuvasti, mutta turhan vaikeaa se usein on.
Ohjelman esittely tässä:
"SEURAAVA LÄHETYS
Vieraana Heidi Köngäs, Harri Kivi & Ulla-Leena Alppi
HYLÄTYT
Keskiviikkona 4.3.2009 klo 22:05 YLE TV2
Voiko lapsen kasvattaa joku muu kuin oma biologinen vanhempi? Voiko vanhempiensa hylkäämä lapsi kasvaa vastuunsa tuntevaksi ja rakastavaksi aikuiseksi? Voiko hylkäämisen kokemuksesta toipua ja pitääkö se antaa anteeksi? Näitä asioita pohtivat kolme Helena Itkosen vierasta.
Heidi Köngäs on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan kahden äidin välissä. Hän oli vielä vauva, kun hänen biologinen äitinsä jätti hänet omalle isosiskolleen. Onnellista lapsuutta varjostivat biologisen äidin vierailut: läsnä oli pelko siitä, että hän päättääkin ottaa tytön mukaansa ulkomaille.
- Lapsella pitäisi olla aikuisena oikeus haastaa kasvattajansa edesvastuuseen, sanoo kuvataiteilija Harri Kivi. Hänen äitinsä luovutti poikansa parikuisena huostaan sijaiskotiin. Sijaisperheen rakkaus antoi hyvän pohjan myöhempäänkin elämään, mutta pienen pojan elämä mullistui muutaman vuoden jälkeen. Viisivuotiaana Harri joutui muuttamaan takaisin biologisen äitinsä perheen luokse, mutta asiat eivät sujuneet hyvin. Siitä eteenpäin hän asui lastenkodissa, joka vain lisäsi hylätyksi tulemisen ja turvattomuuden tunnetta.
Ulla-Leena Alppi on sijaisperheiden kouluttaja ja yhden tyttären sijaisäiti. Hän puhuu kasvurauhan tärkeydestä: sitä ei synny huonossa ympäristössä eikä pompottelemalla lasta paikasta toiseen. Järjestelmässä on parantamisen varaa. Samalla kun vanhemmille, jotka eivät pysty huolehtimaan lapsestaan, annetaan uusi mahdollisuus, lapsi menettää mahdollisuuden parempaan elämään.
Lapsen voi hylätä monella tavalla. Se voi olla konkreettinen päätös luovuttaa lapsi pois, mutta se voi olla myös fyysistä perheväkivaltaa tai henkistä laiminlyöntiä. Lapselle riittää se, että hän saa tarvitsemaansa rakkautta huolehtivalta aikuiselta – oli se sitten biologinen vanhempi tai muu kasvattaja.
Ohjelma on myös katsottavana YLE Areenassa, yle.fi/areena.
Tuotanto: Helena Itkonen, YLE Asiaohjelmat. "
Koska ohjelmassa oli mukana Perhehoitoliiton edustaja, niin kuuluisa lapsen pompottelu oli näkyvästi esillä, tietenkin. Asia esitetään siinä valossa, että vanhemmilla on muka liikaa oikeuksia lapseensa. Milloinkahan ohjelmassa kerrottu pompottelu oli tapahtunut kun tarinaansa kertomassa oli parrakas äijänjässikkä?
Oma vakaa käsitykseni on, että Perhehoitoliitto on niin näkyvästi ja kuuluvasti pitänyt asiaa esillä, että se on johtanut jo kauan sitten siihen, että lapsia ei millään kotiutettaisi, ei siis päihdeperheiden lapsia, vaikka vanhemmilla olisi jo vuosia todistettua raittiutta takanaan. Eikä tässä vielä mitään, mutta sama kotiuttamispelko on hiipinyt myös muista syistä tehtyihin huostaanottoihin. Totta kai kotiuttamisia tehdään jatkuvasti, mutta turhan vaikeaa se usein on.
Ohjelman esittely tässä:
"SEURAAVA LÄHETYS
Vieraana Heidi Köngäs, Harri Kivi & Ulla-Leena Alppi
HYLÄTYT
Keskiviikkona 4.3.2009 klo 22:05 YLE TV2
Voiko lapsen kasvattaa joku muu kuin oma biologinen vanhempi? Voiko vanhempiensa hylkäämä lapsi kasvaa vastuunsa tuntevaksi ja rakastavaksi aikuiseksi? Voiko hylkäämisen kokemuksesta toipua ja pitääkö se antaa anteeksi? Näitä asioita pohtivat kolme Helena Itkosen vierasta.
Heidi Köngäs on kirjoittanut kirjan omista kokemuksistaan kahden äidin välissä. Hän oli vielä vauva, kun hänen biologinen äitinsä jätti hänet omalle isosiskolleen. Onnellista lapsuutta varjostivat biologisen äidin vierailut: läsnä oli pelko siitä, että hän päättääkin ottaa tytön mukaansa ulkomaille.
- Lapsella pitäisi olla aikuisena oikeus haastaa kasvattajansa edesvastuuseen, sanoo kuvataiteilija Harri Kivi. Hänen äitinsä luovutti poikansa parikuisena huostaan sijaiskotiin. Sijaisperheen rakkaus antoi hyvän pohjan myöhempäänkin elämään, mutta pienen pojan elämä mullistui muutaman vuoden jälkeen. Viisivuotiaana Harri joutui muuttamaan takaisin biologisen äitinsä perheen luokse, mutta asiat eivät sujuneet hyvin. Siitä eteenpäin hän asui lastenkodissa, joka vain lisäsi hylätyksi tulemisen ja turvattomuuden tunnetta.
Ulla-Leena Alppi on sijaisperheiden kouluttaja ja yhden tyttären sijaisäiti. Hän puhuu kasvurauhan tärkeydestä: sitä ei synny huonossa ympäristössä eikä pompottelemalla lasta paikasta toiseen. Järjestelmässä on parantamisen varaa. Samalla kun vanhemmille, jotka eivät pysty huolehtimaan lapsestaan, annetaan uusi mahdollisuus, lapsi menettää mahdollisuuden parempaan elämään.
Lapsen voi hylätä monella tavalla. Se voi olla konkreettinen päätös luovuttaa lapsi pois, mutta se voi olla myös fyysistä perheväkivaltaa tai henkistä laiminlyöntiä. Lapselle riittää se, että hän saa tarvitsemaansa rakkautta huolehtivalta aikuiselta – oli se sitten biologinen vanhempi tai muu kasvattaja.
Ohjelma on myös katsottavana YLE Areenassa, yle.fi/areena.
Tuotanto: Helena Itkonen, YLE Asiaohjelmat. "
Vastaukset 14
Vanhimmat
nyt sinne lastenkotiin vai palasiko sijaisperheeseen, en muista.
Mutta se tuossa ohjelmassa oli myönteistä, että ainakin tuli hyvin selkeästi esiin, miten huonoja sijaispaikkoja löytyy, eikä tilanne ole noista ajoista muuksi muuttunut. Harri Kiven kuvaus lastenkodista oli juuri sitä samaa, mitä täälläkin on kerrottu huonojen sijaispaikkojen olevan.
edesvastuuseen.
Täällä on moni kirjoittanut, että heillä ei ole mitään sitä vastaan, että koko lastensuojelulaki kriminalisoitaisiin. Se edellyttäisi kyllä meneillään olevan lakiehdotuksen mukaan sitä, että huostaanottojen käsittely siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Silloin olisi edes pientä mahdollisuutta saada myös viranomaiset ja lasta huonosti kohdelleet sijaishuollon edustajat vastuuseen teoistaan. Nykyinen hallinto-oikeuskäytäntö jättää heidät täysin turvaan kaikelta lakien rikkomiselta ja lasten kaltoinkohtelulta.
Etenkin huonoissa laitoksissa, mutta myös sijaispaikoissa ei ole ulkopuolisia silmiä todistamassa lasten huonoa kohtelua, jota poliisitutkimuksen aloittaminen edellyttäisi. Sen sijaan, jos epäily kohdistuu omiin vanhempiin, tutkinta alkaa välittömästi ja lapsi on huostassa ainakin tutkimuksen ajan, vaikka epäily todettaisiin myöhemmin aihettomaksi.
tänne "palstan teesejä" tai listasi muuten asioita, joita useampi kirjoittaja täällä kannattaa.
Niissä oli mainittu aina tuo, että lapsen kaltoinkohteluun ei saa syyllistyä kukaan, ei oma vanhempi, eikä kukaan perheen ulkopuolinen, naapuri, opettaja, lastentarhanopettaja, EIKÄ TIETENKÄÄN kukaan sijaishuollon edustaja!
Jos LsL tosiaan kriminalisoitaisiin, silloin kaikki kaltoinkohtelu kuuluisi poliisitutkinnan ja rikosoikeuskäsittelyn piiriin. Nythän lain rikkomista on vain pahoinpitely ja heitteillejättö. Tuomioissa tietysti tekijän sairaus alentaisi tuomiota tai poistaisi sen täysin, jos tekijä on syyntakeeton. Moniko tietää muuten, että Kelan tautiluokituksessa alkoholismikin on sairaus? Eli vaikeita asioita olisivat, jos sossujen joka syyteestä pitäisi vanhemman rangaistus saada.
Perheiden oikeusturvaa se sen sijaan nostaisi huomattavasti, jos kaikista sossujen syytteistä tehtäisiin poliisitutkinta. Ei suurin osa kansasta edes tiedä sitä, että hallinto-oikeudessa sossujen ei tarvitse mitään syytteitään esittää todeksi. Kun media vielä tuo esille vain päihde-, väkivalta- ja mielenterveysongelmaperheistä tehtyjä huostia, menee kansaan ihan täydestä, että "lastensuojelu toimii hyvin ja on tehokasta". Kaikkea kanssa!
paremminkin sitä, kuten joku viisas kasvatusasiantuntija joskus sanoi, että joka lapsen pitäisi murkkuiän tietämissä saada puhua vanhemmalleen suu puhtaaksi.
Siis tuo tarkoitti ihan joka ikistä nuorta, kaikkia, heitäkin, joita ei ole koskaan huostaanotettu, eikä olisi ollut aihetta siihen. Vaikka siis aiheettakin huostia tehdään... Kenellekäs siitä asiasta lapsen pitäisi saada puhua suunta puhtaaksi? Varsinkin silloin kun aiheeton huosta tehdään Harri Kiven kertoman mukaiseen huonoon sijoituspaikkaan.
ja raivotaan, vaan asiallista liki aikuisten välistä asioiden pohdintaa ja tilanteiden tarkastelua, jossa molemmat tulevat kuulluksi. Mieleltään sairastuneet eivät siihen tietysti pysty, eivät lapsen kanssa ja tuskin muutenkaan.
huostaanottoja. Mielestäni parannusta asioihin toisi, jos sossu ei saisi esittää syytteitään ilman todisteita.
Jos syytetään päihteistä, tarvittaisiin päihdelääkärin lääkärintodistus.
Jos syytetään mielenterveysongelmista, tarvittaisiin psykiatrin lausunto.
Jos syytetään uupumuksesta, tarvittaisiin psykiatrin lausunto.
Jos syytetään laiminlyönneistä, tarvittaisiin lastenpsykiatrin lausunto ilman sossun kommentteja.
jne.
kun totesi jotenkin tähän tyyliin:
"Antaa anteeksi? Kenelle? Mille? Elämällekö? Ei elämältä tarvitse eikä voi antaa tai pyytää anteeksi, koska elämä vain ON."
Ohjelmasta selvisi, että hylätyn lapsen on parempi tulla sijoitetuksi ja mielellään sitten kanssa adoptoiduksi oman sukunsa piiriin. Ainakin noista kahdesta sukusijoitukseen päässyt oli elänyt onnellisemman lapsuuden, kuin virkavallan hoteissa pompoteltu pieni poika, vaikka sijaisperhe olikin hetken kuvioissa, niin vastuuta ei sijaisperhe saa samalla tavalla kuin sukulainen sukuoikeudenkin perusteella vaikkei kirjoitettua lakia olisikaan ihan selkeesti.
Kenen etua on palvellut se, että pieni sijaiskotiin kaipaava poika toisen huostaanoton jälkeen pistettiin lastenkotiin eikä sinne sijaisperheeseen missä hän jo oli ollut ja missä hänen oli ollut hyvä olla. Tässä yhteydessä katson virkavirheen tapahtuneen. Näin käy kun tyhmät virkamiehet hoitelevat ja huiskivat heikoimmassa asemassa olevien lasten asioita.
Sitten vielä siitä kun puhutaan äitinsä hylkäämän tai muuten kylmän äidin lapsesta, että miten iloinen ja viehättävä ja reipas tämmöinen lapsi kuitenkin sitten on. No se on luonnon laki. Rakkaudettoman äidin lapsi on viehättävä ja hurmaava, koska hänen pitää etsiä ja saada puuttuvan äidinrakkauden tilalle muilta, mistä tahansa hyväksyntää, rakkauttakin, ihailua ja sitä kautta suojaa elämälleen ja hän usein saakin lähipiiristä ja ihan ventovierailtakin kehuja ja elinikäisenkin ystävyyden ja kiintymyksen. Se on hänen selviytymiskeinonsa, joka kantaa aikuisuuteen asti, viehättävyys varmaan ei koskaan katoa hänen sielustaan.
Ja tätä en sano kiitoskeksi kylmille äideille, sillä se vaatii lapselta paljon, paljon energiaa ennen kuin siitä tulee hänelle toinen luonto.
Ohjelmasta olisi syytä lain soveltajien ottaa pikaisesti oppia, että kummankin sijoitetun lapsen elämä olisi ollut helpompaa, jos hänen asioistaan päättänyt viranomainen ja aikuiset olisivat kuulleet lasta itseään. Joko tämä nyt vihedoin ymmärretään, kun YK:n lasten oikeuksien komissiokin on Suomea tähän patistanut jokaisen kaltoinkohdellun ja huostaanotetun lapsen kohdalla toimimaan. Miksi ei uskalleta kuulla lasta itseään.
Kutsuitte nytkin nämä lapset kuultavaksenne vasta aikuisena. Miksi ette uskalla kutsua lapsia, onhan niitä nytkin lastenkodin kätköissä. No ehkä lainsäädäntö estää, mutta ajatelkaapa asiaa.
ole Suomen viranomaisten tai poliitikkojen silmissä ollut ikinä mitään merkitystä.
niin kyllä lastenkoti estäisi sen jyrkästi.
Jotkut lapset kun voivat olla niin hiton kovapäisiä, että eivät usko, vaikka henkilökunta heitä miten pelottelisi olla puhumatta oloistaan ja huonosta kohtelusta.
Haastattelukielto perusteltaisiin ihan varmasti lapsen edulla. Ja voin kuvitella myös, että esim. siten, että lasta ei saa leimata tai lapsi ei ymmärrä salassapitovelvoitteesta mitään. Voisi ressukka vielä ihmetellä, että miksi hänet on hyvästä kodista huostaanotettava, kuten oma lapseni ihmetteli sitä sossuille.
Olisihan sekin tosi kiusallista kun lapsi kertoisi, miten häntä sijaishuollossa uhkaillaan ja pahoinpidellään... Olisikohan näin joskus tapahtunutkin, en tiedä. Mutta eihän tuollaisia ohjelmia voi lähettää - ei tietenkään.
tärkeyttä tuntevien aikuisten vallanhalu ja besserwisser-koulutus estää lapsen mielipiteiden kuulemisen ja lapsen ajatusten huomioonottamisen.
Hehän ovat hakeutuneet VIRKAAN siksi, että saisivat määräysvaltaa muiden yli ja saisivat päteä.
pelkoa, itkua ja epätoivoa laitoksessa. Hän kertoi ihan aluksi aivan kauhuissaa, että laitoksessa on huonerangaistuksia.
Niitä sitten sateli kaikille lapsille tuhkatieheään: kerran yhden tunnin aikana kaikki lapset oli komennettu vähintään kerran omaan huoneeseensa ja yksin, vaikka tätä ei saisi tehdä.
Hdl ei olisi ikinä antanut haastatella lapsia, niin huonosti heitä siellä kohdeltiin. En usko, että mikään laitos lupaa antaisi, se lupa tulisi anoa sossuilta ja vanhemmilta. Laitoksissa on ohjaajia, jotka eivät sovellu työhönsä. Laitoksiin tulisi todella saada töihin väkeä, joka on työhönsä sopivaa. Samaa mieltä olen perhesijoituksesta: ennen hyväksymistä perhehoitajaksi tulisi tehdä persoonallisuustestejä ja haastatteluita hyvin tarkasti.
ohjelma. haastateltavana kaksi aikuista jotka on HYLÄTTY ei HUOSTATTU varmaan 60 ja 70 luvuilla. ei siis mitään tekemistä tämänpäivän huostalasten ja varsinkaan biovanhempien kanssa. näköjään väkisin yritetään tehdä sijaiskodeista/vanhemmista jumalasemassa oleva kansan ryhmä. ei tänäpäivänä kukaan hylkää lastaan niinkuin noiden äidit oli tehny. sotien jälkeen oli hyvinkin yleistä aina 70 luvun puoliväliin, että oli paljon huutolais lapsia ym, mutta nyt nekin nostetaan julkisuuteen lastensuojelun ja sijaisvanhemmuuden tarpeellisuuden "vahvistamiseksi" miksei näidenkin ohjelmassa olleiden asiaa puitu silloin kun se oli heille ajankohtaista, piti nyt sitten tuoda julkisuuteen. turha rypistellä kun on jo löysät housuissa.