Urosten välienselvittelyt?

Minulla on uroksia kolme kappaletta perheessä, 4- vuotta, 3- vuotta ja 2- vuotias. Käymme koirapuistossa kyllä väillä, mutta tosi harvoin silloin kun siellä on muita. Yhden tai kahden koiran kanssa saatan mennä puistoon kyllä vaikka olis muitakin. Ehdottomasti pidän kuitenkin kiinni siitä, että sinne ei mennä jos siellä on vieras leikkaamaton uroskoira joka on samanikäinen kuin omamme.

Mielestäni olisi silkkaa tyhmyyttä mennä sinne rähisemään kun se on myös vältettävissä. On lähes päivän selvää, että esim. kolme vuotias uros ei leiki enää samanikäisen vieraan uroskoiran kanssa. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin mennä sinne tappelemaan? Jos puistossa olevan koira on reilusti vanhempi niin kaikki saattaa mennä ihan hyvin, ja nartuthan ovat myös ihania leikkikavereita pojille. Myös pennut ja noin vuodenikäiset ovat meille oivallisia leikkikavereita.

Sen verran pitää omaa koiraansa tuntea ja olla tilanteen tajua, ettei ehdoin tahdoin lähde tappelua hakemaan. Siitä jää kaikille huono mieli ja koiralle huono kokemus.

Itselläni Jack Russell "workki" urosterrieri ja kieltämättä aika hanakka, jos ei välttämättä aloittamaan, niin riidan ottamaan vastaan. Itse mene aina väliin ja otan takajaloista kiinni ja väännän irti! Nykyään menen vain, jos sielä on isoja koiria, tai tuttuja, joiden kanssa on pärjännyt ennenkin. Muutoin välttelen koirapuistoja, varsinkin jos ei ole erikseen isoa ja pientä puolta. Jos koirapuisto olisi jaettu, niin veisin omani kaikesta huolimatta isojen puolelle. Itseäni ärsyttää koirapuistossa kepinheittäjät tai koirilleen namujen antajat, ne on niitä tilanteita, joissa tappelut syntyvät. Ihmisten pitäisi selkeästi tiedostaa koirapuiston säännöt ja noudattaa niitä, niin kaikilla olisi helpompaa!

etenki jos oma urokseni alkaa käyttäytyä jotenki mahtailevasti. Mun mielestä siinä tilanteessa kuuluukin puuttua, eikä kattoo mitä tapahtuu. Meillä kuitenkin enemmänki nuo tilanteet sellaisia, että tuo vanhempi saattaa koirapuistossa puolustaa tuota mun nuorempaa ja on siitä joskus jopa hiukan mustasukkainen ja niissä tilanteissa oon joutunu sitä komentaan. Uskoo kyllä sentään kun komennan :).

ettei tule tapaa eli komennan omani tarvittaessa ei saa provosoida eikä provovosoitua ja vain hyvien tasapanoisten kanssa pidän sellaisten joiden omistajilla samat koulutusmetodit eli ei anna selvittää asioita tappeluin vain normaali elein. :)

Olen sitä mieltä että jos koirat eivät kuulu samaan laumaan, ei ole mitään tarvetta antaa selvitellä välejä. Eli minä puutun koirillani jo karvojen nousuun, turha pörhistellä. Tosin ensisijaisesti kyllä vältän tilanteita joissa ne joutuvat tekemisiin vieraiden urosten kanssa mutta esim lenkilläkin on turha yrittää mitään. Tutut lenkkikaverit ja se riittää.
Koirapuistossa ei edes käydä.

En minä kyllä omassa laumassakaan siedä mitään turhaa isottelua mutta myönnän että olen antanut koirien ottaa yhteen kun nuorimmaisen kasvaessa oli koko ajan kyräilyä ja se selkeästi koko ajan haastoi vanhempaa. No, se homma oli ohi 5 sekunnissa ja nuorempi heittäytyi selälleen.
Ja tuo omassa laumassa tappelu ainakin meillä on ollut ihan erilaista, siinä ei koirat ole purreet toisiaan. Eli meteli on sen muutaman sekunnin kova ja hammasta näkyy mutta ei kosketa. Eli ehkä nuo nyt on ollutkin enemmän sellaisia vanhemman koiran ärähdyksiä nuoremmalle ja eipä niitä ole ollut kuin muutama.

linjoilla täällä näytetään kulkevan, nollatoleranssilla :).

Mistäköhän tämä joidenkin koirapuistoilijoiden annetaan-selvittää-keskenään-asenne kumpuaa? Ja siis juuri urosten kohdalla, narttujen välisissä tilanteissa olen aina nähnyt omistajien menevän väliin, ei ole tullut kuuloonkaan, että saisi jatkua.

Sellaisen tilanteen olen todistanut, jossa puistossa oli narttuja kaksi vierasta samanikäistä urosta (ei ehkä ihanteellisin tilanne), molemmat ensin kyräilivät, ottivat sitten lyhyesti (aika "kiltin" näköisesti kuitenkin, ei puremisia, mutta painia ja hampaiden näyttämistä) yhteen omistajien seuratessa sivusta, ja kun tilanne oli parin sekunnin päästä ohi, niin kyräily loppui molempien puolelta ja olivat ok keskenään.

Olen myös nähnyt monen samanikäisen aikuisen (vieraan) uroksen leikkivän keskenään sopuisasti, jos narttuja ei ole ollut paikalla. Olikohan poikkeus :).

Entä miten käyttäydytte, jos toisen provosoivan uroskoiran omistaja ei kiellä koiraansa? Huomautatteko, lähdettekö vai mitä?

Itse en koiraa omista, mutta kaverin kanssa tulee käytyä koirapuistossa ja bongattua näitä tilanteita ja omistajien ihan vastakkaisiakin reagointitapoja ja mietittyä, että millä eväillä mennään.