Näin otsikoi HS:n toimittaja Satu Kaaria kolumninsa tänään ja jatkaa:
"Vironniemen päiväkotilapsen hartain toive lienee syntyä seuraavassa elämässä vantaalaiseksi kissaksi. Kateille on nimittäin Vantaalla säädetty 15 neliön minimitilasuositus, kun Vironniemen päiväkodissa lapset on survottu 4,6 neliöön.----
Vironniemen päiväkoti ei ole ainoa surullinen tapaus Helsingissä: 40 %:ssa kunnallisista päiväkodeista on livetty 9 neliön minimistä (HS Kaupunki 1.3.)"
----
"Sosiaalilautakunta hyväksyi kolme vuotta sitten pykälän, jonka tarkoitus oli antaa päiväkodeille lupa livetä vanhasta 9:n neliön minimistä erilaisin kepulikonstein. Päiväkodit eivät muuten olisi riittäneet lisääntyvälle lapsimäärälle.
Tilapula taas johtui siitä, että jopa täysiä päiväkoteja oli riuskaan tahtiin suljettu joka vuosi, lautakunnan siunauksella. Jo vuosia sitten lapsimäärä alkoi kasvaa vastoin ennusteita.
Virastoissa, lautakunnassa ja valtuustossa ilmeisesti ajatellaan yhä, että jos panee silmät kiinni ja oikein lujasti toivoo, lapset katoavat, tai ainakin muuttavat Nurmijärvelle, eikä niille tarvitse budjetoida rahaa, ei varsinkaan kantakaupungissa.
Myös ryhmäkoko Helsingissä kasvaa. Vielä 1980-luvulla ryhmässä sai olla korkeintaan 20 kolme vuotta täyttänyttä, 1-2 vuotiaita sai olla 12 ja alle 6-vuotiaita korkeintaan 6. Jos sosiaalihallituksen määräystä ei noudattanut, menetti valtionosuudet.
NYT tavallinen ryhmäkoko on Helsingissä 28, pienten ryhmissä 16 lasta, kertoo Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander.
Kaiken lisäksi eduskunta hyväksyi viime kesänä asetuksen, jolla lasten ja aikuisten muutenkin vain paperilla toteutuvasta suhdeluvusta saa livetä tietyissä tilanteissa. Varhaiskasvtuksesta ei enää kukaan puhu. Nyt koulutetun henkilökunnan aika menee tehokkuuslukujen laskemiseen kuin hotelleissa ikään.
Nyt kun 5-vuotiaani on parin viikon talvilomalla, hänenkin ryhmässään on - hui kauhistus - vajausta, löperöä resurssien hukkausta.
Entä jos en edes ilmoittaisi satunnaisia poissaoloja? Silloin niitä ei tarvitse kirjata huonontamaan käyttöasteita.
Tarkkailkaapa, vanhemmat, vaikka lapsilukua tarharyhmässä - helpompaa laskeakin kuin neliöt. Juuri keväisin niitä luvallisia kepulikonsteja käytetään ahkerimmin, kun uudet lapset sullotaan jo täysien ryhmien joukkoon."
"Vironniemen päiväkotilapsen hartain toive lienee syntyä seuraavassa elämässä vantaalaiseksi kissaksi. Kateille on nimittäin Vantaalla säädetty 15 neliön minimitilasuositus, kun Vironniemen päiväkodissa lapset on survottu 4,6 neliöön.----
Vironniemen päiväkoti ei ole ainoa surullinen tapaus Helsingissä: 40 %:ssa kunnallisista päiväkodeista on livetty 9 neliön minimistä (HS Kaupunki 1.3.)"
----
"Sosiaalilautakunta hyväksyi kolme vuotta sitten pykälän, jonka tarkoitus oli antaa päiväkodeille lupa livetä vanhasta 9:n neliön minimistä erilaisin kepulikonstein. Päiväkodit eivät muuten olisi riittäneet lisääntyvälle lapsimäärälle.
Tilapula taas johtui siitä, että jopa täysiä päiväkoteja oli riuskaan tahtiin suljettu joka vuosi, lautakunnan siunauksella. Jo vuosia sitten lapsimäärä alkoi kasvaa vastoin ennusteita.
Virastoissa, lautakunnassa ja valtuustossa ilmeisesti ajatellaan yhä, että jos panee silmät kiinni ja oikein lujasti toivoo, lapset katoavat, tai ainakin muuttavat Nurmijärvelle, eikä niille tarvitse budjetoida rahaa, ei varsinkaan kantakaupungissa.
Myös ryhmäkoko Helsingissä kasvaa. Vielä 1980-luvulla ryhmässä sai olla korkeintaan 20 kolme vuotta täyttänyttä, 1-2 vuotiaita sai olla 12 ja alle 6-vuotiaita korkeintaan 6. Jos sosiaalihallituksen määräystä ei noudattanut, menetti valtionosuudet.
NYT tavallinen ryhmäkoko on Helsingissä 28, pienten ryhmissä 16 lasta, kertoo Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander.
Kaiken lisäksi eduskunta hyväksyi viime kesänä asetuksen, jolla lasten ja aikuisten muutenkin vain paperilla toteutuvasta suhdeluvusta saa livetä tietyissä tilanteissa. Varhaiskasvtuksesta ei enää kukaan puhu. Nyt koulutetun henkilökunnan aika menee tehokkuuslukujen laskemiseen kuin hotelleissa ikään.
Nyt kun 5-vuotiaani on parin viikon talvilomalla, hänenkin ryhmässään on - hui kauhistus - vajausta, löperöä resurssien hukkausta.
Entä jos en edes ilmoittaisi satunnaisia poissaoloja? Silloin niitä ei tarvitse kirjata huonontamaan käyttöasteita.
Tarkkailkaapa, vanhemmat, vaikka lapsilukua tarharyhmässä - helpompaa laskeakin kuin neliöt. Juuri keväisin niitä luvallisia kepulikonsteja käytetään ahkerimmin, kun uudet lapset sullotaan jo täysien ryhmien joukkoon."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkoititko kirjoituksesi päivähoitopalstalle?
itsellesi huostaanottoasioista, niin voi alkaa säteillä. Sitten kannattaisi lukea juttu huolella kokonaan ja pohtia erilaisia asiayhteyksiä, ennen kuin kommentoi.
Mitä sossut tarkoittavat sillä kun ovat useaan otteeseen valittaneet, kun heille on jo vuosia tupattu asioita (lapsia) hoidettavaksi (huostaanotettavaksi) muilla hallinnonaloilla (päivähoito, koulut, terv.huolto) vallitsevien puutteiden takia, asioissa jotka eivät heille mitenkään kuuluisi?
Kun asia ei lastensuojelulle kuulu, on kyse sellaisesta ongelmasta, joka ei ole vanhempien aiheuttama, eikä kotioloista johtuvaa.
Kaikki lasten oloja huonontavat kuntapäättäjien möhläykset kaadetaan sossujen hoidettaviksi, eikä kuntaviranomaisella ole oikeutta arvostella poliitikkojen päätöksiä, ei ainakaan suoraan julkisuudessa, eikä ainakaan kotikuntansa päättäjien.
sanallakaan viitattiin lasten huostaanottoihin? Tässähän puhuttiin päiväkotien ryhmäkoista ja neliömääristä. Suurimmalla osalla tämän maan päiväkotilapsista ei ole mitään tekemistä huostaanottojen kanssa. Suurimmasta osasta päiväkodissa olevista lapsista ei päivähoidon taholta tehdä koskaan minkäänlaisia lastensuojeluilmoituksia, sillä sellaiselle ei ole aihetta.
Mutta jos aihe mielestänne on päivän polttava nimenomaan lasten huostaanottojen kannalta, niin jatkakaa toki aiheesta keskustelua. Itse vain en ymmärtänyt näiden asioiden korrelaatiota.
Moni lapsi alkaa oirehtia ahtaassa, ylisuuressa ja hoitajien puutteesta kärsivässä päiväkotiryhmässä.
Ei siihen aina lastensuojeluilmoitusta tarvita kun alkaa palaverikierre tarhassa, jossa syitä lapsen tarhassa viihtymättömyyteen selvitellään. Lopputulema on monesti se, että lapselle kehotetaan hakemaan apua psykologilta, perheneuvolasta tai jostain vastaavasta. Huolestuneet vanhemmat usein lähtevät tähän leikkiin mukaan onnellisen tietämättöminä, mihin se pahimmillaan johtaa.
Ei siihen ls-ilmoitusta välttämättä tarvita, eikä toisaalta sen tekeminen tai tekemättä jättäminen ole mikään osoitus siitä, onko perheessä todella ls:n tarvetta tai ei.
olet kirjoittanut. Jos joku ei halua ymmärtää, niin ei hän silloin ole ymmärtävinään, vaikka asiayhteyden hänelle todistaisi miten selvään tahansa.
Tuo huomautus jo siitä, että "ei ole aihetta" lastari-ilmoitukseen, kertoi kyllä ymmärryshalukkuuden.
No niin, nyt ymmärsin asiayhteyden. Kiitos seikkaperäisestä selostuksestasi.
Esitin kysymykseni täysin asiallisesti enkä mielestäni antanut aihetta ymmärryshalukkuuteni mollaamiseen. Nyt kun sain selvän vastauksen, ymmärsin yhteydenkin.
"Tuo huomautus jo siitä, että "ei ole aihetta" lastari-ilmoitukseen, kertoi kyllä ymmärryshalukkuuden."
En ymmärrä kommenttiasi. Pitäisikö mielestäsi lastensuojeluilmoituksia tehdä aiheettomasti, vai mitä tarkoitat? Minusta on henkilökohtaisesti ihan hyvä, jollei niitä aiheetta tehtäisi.
Pysyn tästä lähin poissa palstaltanne, koska ilmeisesti edes asiallisia kysymyksiä ei saa esittää saamatta tympeää ja loukkaavaa vastaanottoa. Toivon aurinkoista alkukevättä itsekullekin.
heitäkin, joista aiheeton ilmoitus on tehty, ymmärtäisit paremmin tuon kommentin. Palstalaisten täysin asiallisiinkin vastauksiin tulee monesti hirveä haukkumaryöppy päälle. Tyyli on yleensä esim. tällainen, että "koska MINÄ en tiedä yhtään aiheetonta ilmoitusta, eikä MINUN tuttavapiirissäni sellaista ole kenestäkään tehty, niin aiheetonta ilmoitusta ei ole olemassakaan". Sitten tyypilliset peiliin katsomiskehotukset ja muu oleellinen rekvisiitta saatteeksi, kaikki mitä törkeimmällä tavalla esitettynä.
tuntija puuttui lasten turvattomuuteen ylisuurissa tarharyhmissä, mutta heidän arvokkaat kannanottonsa peitottiin kaikella muulla vähemmän tärkeällä mesomisella.
Poliitikkojen toilaukset ovat älyttömiä:
täysiä tarhoja suljetaan,
jos millaisilla kepulikonsteilla vaaditaan tehokkuuslukujen pitämistä huipussaan ja tilanne on henkilökunnan valitusten suhteen sama kuin sossussakin. Eli jos kunnan työntekijä liian isoäänisesti valittaa kuntapäättäjien toilailuja, ovat lähtöpassit nopeasti odottamassa.
Näin varmistetaan älytön tilanne, jossa lastenSUOJELU ei saa olla lastensuojelua kuntapoliitikkojen vääriä ja lastenoikeuksien vastaisia päätöksiä vastaan.
Jos siis lapset voivat huonosti ylisuuressa ja ahtaassa tarharyhmässä, on yleisesti hyväksytty virallinen mielipide se, että lapsen pahoinvointi johtuu kotoa, eihän se hyvänen aika sentään voi johtua mistään muusta!
Totta kai lapsi voi huonosti, jos kotioloissa OIKEASTI ja TODISTETTAVASTI ei kaikki ole kunnossa. Mutta mitenkähän paljon aiheetonta ahdistusta ja surua koteihin on tullut niistä aiheettomista lastensuojeluilmoituksista, joita tarhoista on vuosien saatossa tehty...
Eikö viranomaisille riitä se, että ne vanhemmat saadaan vastuuseen, jotka kohtelevat lapsiaan huonosti? Pitääkö jatkuvasti syyllistää vanhempia myös kuntapäättäjien järjettömistä päätöksistäkin?