Voi kun te biot todellakin ajattelisitte joskus sitä lapsen parasta eikä vain omaa parastanne. Sijaripalstalta poimittua:
Hymyssä suin
Kirjoittanut: välillä luen 5.3.2009 klo 12.36
tätä palstaa ja niin kovin tiukassa istuvaa äitimyyttiä. Olen kasvatustieteiden asiantuntija ja jo ihan tutkintoni vuoksi ymmärrän, ettei biologinen vanhempi ole lapselle suinkaan aina se rakkain vanhempi, jonka kanssa lapsi haluaisi asua. Välillä ihmettelen millaisen koulutuksen tällä palstalla saaneet sijaisvanhemmat ovat työhönsä/elämäntapaansa saaneet, kun lapsen "oikeutta" biologisiin vanhempiin korostetaan aivan liiaksi??
Lienee sanomattakin selvää (ja kaikki hiemankaan lapsen sielunelämää tuntevat ymmärtänevät) että pienenä huostaanotettu lapsi, joka on nauttinut rakkautta ja läheisyyttä sijaiskodissaan yli vuoden, ei todellakaan haikaile bilologisen vanhemman luokse. Päinvastoin. Näillä lapsilla on välillä voimakkaitakin pelkoja siitä, että biologinen vanhempi tulee ja hakee heidät pois, vaikka eihän se näin tosielämässä tietenkään mene. Eikö teille valmennukissa ole lainkaan puhuttu sosiaalisesta vanhemmuudesta?? Eli lapselle se oikea vanhempi on se aikuinen, joka rakkautta ja kodin turvaa tarjoaa, ei aikuinen, jolla sattuu olemaan samat geenit...
Korostan, että puhun tässä yhteydessä lapsista, jotka on huostaanotettu pieninä RAKASTAVAAN sijaiskotiin. Vuosia jatkuneen sijoituksen jälkeen sijoituksen purku ja uuden mahdollisuuden tarjoaminen biovanhemmalle ei suinkaan ole lapsen etu. Lapsen kiintymyssuhde murretaan vain ja miksi - koska tämä yhteiskunta on aikuisten. Onneksi jo uusi lastensuojelulakikin velvoittaa huomioimaan sen, että jos lapsi on pidemmän aikaa asunut rakastavassa sijaisperheessä, häntä ei sieltä enää pois viedä, vaikka vanhempien tilanne olisikin hyvä. Ja hyvä näin. Ei biologisen vanhemman oikeus saisi milloinkaan olla lapsen oikeutta suurempi!!
Hymyssä suin
Kirjoittanut: välillä luen 5.3.2009 klo 12.36
tätä palstaa ja niin kovin tiukassa istuvaa äitimyyttiä. Olen kasvatustieteiden asiantuntija ja jo ihan tutkintoni vuoksi ymmärrän, ettei biologinen vanhempi ole lapselle suinkaan aina se rakkain vanhempi, jonka kanssa lapsi haluaisi asua. Välillä ihmettelen millaisen koulutuksen tällä palstalla saaneet sijaisvanhemmat ovat työhönsä/elämäntapaansa saaneet, kun lapsen "oikeutta" biologisiin vanhempiin korostetaan aivan liiaksi??
Lienee sanomattakin selvää (ja kaikki hiemankaan lapsen sielunelämää tuntevat ymmärtänevät) että pienenä huostaanotettu lapsi, joka on nauttinut rakkautta ja läheisyyttä sijaiskodissaan yli vuoden, ei todellakaan haikaile bilologisen vanhemman luokse. Päinvastoin. Näillä lapsilla on välillä voimakkaitakin pelkoja siitä, että biologinen vanhempi tulee ja hakee heidät pois, vaikka eihän se näin tosielämässä tietenkään mene. Eikö teille valmennukissa ole lainkaan puhuttu sosiaalisesta vanhemmuudesta?? Eli lapselle se oikea vanhempi on se aikuinen, joka rakkautta ja kodin turvaa tarjoaa, ei aikuinen, jolla sattuu olemaan samat geenit...
Korostan, että puhun tässä yhteydessä lapsista, jotka on huostaanotettu pieninä RAKASTAVAAN sijaiskotiin. Vuosia jatkuneen sijoituksen jälkeen sijoituksen purku ja uuden mahdollisuuden tarjoaminen biovanhemmalle ei suinkaan ole lapsen etu. Lapsen kiintymyssuhde murretaan vain ja miksi - koska tämä yhteiskunta on aikuisten. Onneksi jo uusi lastensuojelulakikin velvoittaa huomioimaan sen, että jos lapsi on pidemmän aikaa asunut rakastavassa sijaisperheessä, häntä ei sieltä enää pois viedä, vaikka vanhempien tilanne olisikin hyvä. Ja hyvä näin. Ei biologisen vanhemman oikeus saisi milloinkaan olla lapsen oikeutta suurempi!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaikille lapsille? esim pahoinpidellyille jne. kyllä suurimmalle osalle maailman lapsista se rakkain ja paras paikka on siellä biologisen vanhemman luona. pitäisihän sinun se jo tutkinnon tehneenä se tietää. tai tietysti jos teet tutkintoa sijareille siitä miten hyvä heidän luonaan olisi kaikkien lasten olla, niidenkin joita ei ole huostattu eikä tulla huostaamaankaan.
JOS vanhempien olosuhteet eivät ole muuttuneet, ja JOS heille ihan oikeasti ja todistetusti on tarjottu lakisääteistä apua tilanteen muuttamiseen.
Jotkut sijarit kannattavat adoptiolainsäädännön muuttamista, mutta ne vastustavat raivoisasti, jotka eivät halua lasta omakseen pelkästään OMASTA LAPSESTA SAATAVILLA KORVAUKSILLA.
Että tälleen :)
esimerkiksi sijaisperheen isän.
Kasvatustieteen maisterilta on kuitenkin jäänyt tämä lastensuojelulaki (417/2007) lukematta:
"54 §
Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.
"
Lain valmistelussa on ollut mukana kasvatustieteiden ja muiden alojen tohtoreita, mm.
Lainhengen mukainen tuo maisterin kirjoitus siis ei ole. Lapsella on siis lain mukaankin oikeus omiin vanhempiinsa.
ajaa EI OMIEN vanhempien, EIKÄ VARSINKAAN lapsen edun edellee, kuten nyt monesti tapahtuu.
Ja lisäksi tuosta laista...
"Onneksi jo uusi lastensuojelulakikin velvoittaa huomioimaan sen, että jos lapsi on pidemmän aikaa asunut rakastavassa sijaisperheessä,.."
MIkä on pidemmän aikaa?
Sitä ei laki määrittele mitenkään.
Hyvää kirjoituksessa on se, että korostetaan "jos lapsi on sijoitettu RAKASTAVAAN sijaisperheeseen", koska kaikki sijaisperheet eivät todellakaan ole edes RAKASTAVIA perheitä. Muista kasvatuskyvyn puutteista nyt puhumattakaan.
Koko kirjoitus sai alkunsa sijaripalstalla siitä, että sijarikokelas halusi lapsen, jonka hän saa pitää 18-vuotiaaksi asti. Adoptioon ei halua. Eihän tällainen sijarikokelas ole sopiva tehtäväänsä, joka voi olla hyvinkin väliaikainen: esimerkiksi väärä huosta.
Tuossa viestissä sijarikokelaan etu ajaa lapsen edun yli. Mistä sen tietää, onko ko. perhe rakastava ylipäätään?
Kerroin heille olleeni lapsen kanssa kahden 7 vuotta. Silloin vanha ryppynaama-sossu mumisi "vai jo niin kauan",
tajusin kyllä mumisijan tarkoituksen ja mitä se tuolla tarkoitti.
todella negatiivinen käsitys meistä biovanhemmista. Jatkuvaa nälvintää ja vikojen hakemista, jotka eivät yleensä edes pidä paikaansa.
Ehkäpä tämän taustalla on juuri tuo, että he eivät halua luopua lapsistamme, vaikka aika olisi. Tuo meidän alasvetämisemme on kait sitä "ennaltaehkäisyä".
"Kun hullunkiilto silmissä ja vaahto suusta roiskuen lukee näitä minunkin kirjoituksiani, kuten te taidatte tehdä, jää moni tärkeä seikka huomaamatta.", viimeisin mielipide meistä sijaripalstalta luettuna.
kaikki näyttämään ihan päinvastaiselta.
Sitä täällä harrastaa monikin biohäirikkö
Terveisin normaali äiti jolta lapset ei huostassa,
luen paljon edelleen näitä palstoja ja edelleen kauhistuttaa, kuinka kauheita ihmiset toisilleen ovat.
Tiedän, että eräs sijaisäiti hermostui pedofiilisyytökseen, mikä on todella syytöksistä yksi pahimmista.
18-vuotiaansa viekkuun hoitamaan lasta ja kehui vielä, että lapsi siitä pitäisi.
Olen kyllä ihan normaali itsekin, mutta en siedä ihan mitä tahansa lokaa, mitä sijariporukat täällä heittelevät. Pysyisivät omalla palstallaan ja sinne sinäkin kuuluisit, mitä sinä tänne tulet herjaamaan meikäläisten kauheutta.
sijaisvanhempien väärinkäytöksiin, että lapsettomina tai jos tuntevat itsensä liian "vähälapsisiksi" alkavat himoita toisen lasta omakseen. Silloin heillä hämärtyy taju ja alkavat syrjiä biovanhempaa, nähdä biovanhemman vääristyneesti uhkana lapselle, vaikka oikeasti se biovanhempi on vain lapsettomuusuhka sijaisvanhemmalle itselleen.
Sellainen ei ole kypsän, normaalin ja fiksun aikuisen toimintaa, että on halu varastaa toisen lapsi.
Vai millä selittää ne hirveät tapaukset, joissa vanhemmat saavat tavata lasta vain pienen ajan kerran kuukaudessa, jos sitäkään?