Piti ihan itsensä ravistella irti. Olin jokin aika sitten aivan koukussa nettiin. Ihan kuin nuoret. Oli aloitettava päivä kone avaamalla, vähän väliä täällä norkoilua ja usein yölläkin juutuin tänne. Onneksi tajusin, että tämähän on menossa riippuvuuden puolelle ja sain pyristelyä itseni "ulos". Nyt katsahdan silloin tällöin tänne, mutta voin olla viikonkin ilman vieroitusoireita. Enkä ole kaipaillut.
En varmaan ole ainoa lajissaan.
En varmaan ole ainoa lajissaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja nuorisoa syytellään moisesta. Heleposti tähän tulee takerrettua ja aika livahtaa. Voisi ajan paremminkin käyttää, sanoisin.
tulee vastailtua. Ja pelaaminenkin sujuu, vain yhtä sorttia, tylsyyspeli itselle.
Talvella ei ole suuremmin tekemistä, mutta pian se kiire tulee. Alkaa ikkunoiden pesuilla ja niitä riittää... Puutarhaan pitää ehtiä ajoissa jne., mutta vielä täällä roikutaan.
sinne jo kovasti mieli halajaa. Oletko taimiluetteloja selaillut? Entäs multien vaihto huonekasveille, pitäisi ryhdistäytyä...
kuin jokin muu riippuvuus?
miten aikansa kuluttaa?
Holhotut holhottavat on jo saatu:A..Aikuiset,käy tanssipaikoilla salaa nurkantakana ryypyllä ja tupakalla tanssipaikoilla vaikka on tarjoilu.B:Vain tietynlainen "viserrys" sallittu.
netistä oli kysymys, nyt tipuin kärryiltä täysin???
ihmisten olevan sanomalehtiaddikteja, kirjeenvaihto-, kaupassakäynti-, kuntoilu-, ruoanlaitto-, puhelin-, kirja-, kahvi- tai sohva-addikteja?
Tietysti on hyvä tarkistaa, jos itsestä tuntuu, että alkaa olla jostain asiasta riippuvainen. Netin suhteen tulee välillä sellainen tunne, että ihmiset liioittelevat. Jos on tottunut katsomaan useampia kertoja päivässä sähköpostin, lukemaan lehtiä, hankkimaan erilaista tietoa, keskustelemaan kavereiden kanssa, poikkeamaan välillä keskustelupalstoilla tai kirjoittamaan muualle jonkin kantaa ottavan viestin yms., lieneekö se vaarallista? Toiminta on mielestäni ihan normaalia niin kauan kun muu normaali elämä ei siitä kärsi.
Jos joku viettää esim. vapaapäiviään kotisohvalla kirjaa lukien, sitä pidetään kai edelleen ihan normaalina.;))
on itselleni pahoja :(
Luovuin jokapäiväisestä hesarista joulua ennen, nyt pe,la, ja su.
Oli pakko, vaikka herään kuuden aikaan, meni lehden luvussa 2-3h, aamiaisen kera.
Tuntui ettei mitään ehdi, kun sitten piti vielä lehden keskustelupalstallekin mennä.
kumpa vielä pääsisin eroon noista, ehkä joku päivä, toivotaan. Lehti tullut aina kotiin, jo 5v siitä sarjikset ja joitain juttuja luin.
Sitten on nämä muut lehdet, ehdottomasti haluan lukea niitä, vaan kun aika on rajallinen.
Ristikot ja ilmaislehdet lisäksi.
Ihme että kaupassa kerkeää pari kertaa viikossa käydä.
Netti vie tunnin pari, ei sentään joka päivä, mutta joskus kivan keskustelun sattuessa vilkaisen useammankin kerran päivässä, yleensä ne on lehtien pitkiä innostavia ketjuja.
Kaipa minulla on näitä riippuvuuksia liiaksikin.
Ja puhelut, niitäkin parituntia päivässä yhteensä ;D
Ja unohdit, että voi olla myös siivousaddikti.
Minä suorastaan näen punaista, kun naapurin rouva kantaa joka aamu lakanat ja peitteet ulos narulle kuivumaan. Ne pestään siis joka päivä yhden yön jälkeen. Mielestäni sairasta. Tai sitten tosi hikiset yöt...
(Toki muutkin vaatteet pestään petivaatteiden jälkeen - siis joka päivä ...)
Kesällä hän lakaisi puhtaaksi joka päivä talonsa takana olevan kallion.
Saunan hän pesee myös - tottakai joka päivä - oikein jynssää ja harjaa laattojen saumat - siis joka päivä!
No mitäpä se mulle kuuluu, mutta kummastuttaa, hämmästyttää...
neuroosi.tartteis hoitoo, joka ei ole helppo juttu.
siitä, että nykyisin luen tosi vähän kirjallisuutta.
Ennen olin tosi lukutoukka, nyt hyvä, jos kirja silloin, tällöin.
Mikä lienee parasta, ken sen tiennee?
Kirjat ehkä olisivat ainakin mielikuvitusta ruokkivampaa.
jos tämä yksin keskellä metsää asuva nainen on nettiriippuvainen eihän se kuitenkaan ole koko elämä.
Netistä olen saanut valtavan paljon. Viimeksi ilokseni olen löytänyt blogit, ennen vain ihmettelin mitähän nekin ovat.
Niiden ansiosta olen paneutunut taas valokuvaamiseen, löytänyt runoja ihan uudella tavalla, saanut uusia ideoita kokeilla käsitöitä, puutarhaa ja..ja...
Tutustua mielenkiintoisten ihmisten mielipiteisiin heidän arkeensa ja ongelmiinsa ja niiden ratkaisuihin.
Moni matti ja maija meikäläinen on tätä kautta tullut tutuksi.
Sanovat että eihän se ole edes aitoa ja oikeaa elämää nämä nettituttavuudet, mutta jokaisen kirjoituksen takana on ihminen ja aina on mahdollisuus ottaa yhteyttä ja lähettää viestejä, mennä mukaan tapaamisiin.
Ja jo se, että tietää, että jossain on juuri samasta asiasta kiinnostunut ihminen niin se tuntuu jo tosi hienolta.
En ole hetkeäkään kokenut, että olisin jostain paitsi kun olen netissä. Ainahan voin koneen sulkea. Kohta sen teenkin yhä useammin kun lumet sulavat ja puutarhahommat alkavat.