Ajatuksia yrittämisestä...

Tiedän täysin mistä puhut. Ihan kuin itse olisin ne kirjoittanut. On inhottavaa kun ei voi ihan täysin iloita toisten onnesta. Ja koko ajan vaan tietysti miettii miksi joku narkkari saa ja meillä niin vaikeaa, vaikka kovasti halutaan ja varmasti oltaisiin hyvät vanhemmat. Ja tuo nuoruus väite on tuttu. Pahinta oli kun ihmiset kyseli koska se on tilauksessa-...joo tiiän että ne ei voi tätä asiaa tietää, mutta nykyaikana pitäis jo ees tietää se, että ei se ole niin helppoa!. Ei sitä lasta nyt tilata niin ku jostaki ellokselta verhoja! Meillä eka inssi toukokuussa..Voimia!

Totta turiset. Niin se vaan menee, ettei osaa täysin nauttia toisten iloisista perheuutisista, kun ite on yrittänyt täysin tuloksetta lähes 3 vuotta.

Onnea yritykseen!

tuttuja ajatuksia nuo sinun ajatukset.. meillä myös pari vuotta yrittämistä takana..

pahin tähän mennessä tullut kommentti mitä olen lapsettomuudesta kuullut oli kun eräs vanhus asiakkaamme (olen lähihoitaja ja kotihoidossa töissä) alkoi kerran selittämään miten hänen mielestään lapsia ei pitäisi hankki "väkipakolla" eli jos ne ei luonnollisesti tule niin antaa olla tulematta ollenkaan ja että jos keinohedelmöittää lapsen niin siitä lapsesta tulee jollain tavalla aina vajaa.. tämä kyseinen vanhus ei tiennyt että olen hedelmöityshoidossa enkä korjannut asiaa mutta kyllä tuntui todella pahalta kuulla "ventovieraalta" että jos joskus onnistus tulemaan raskaaksi hedelmöityshoidoilla niin lapsestani tulee hänen mukaansa vajaa.. ja samaisen ihmisen mielestä myöskään vähätuloisten ei kannata hankkia lapsia hedelmöityshoidon kun se on niin kallista puuhaa.. itselleni jäi siitä keskustelusta sellainen olo että minä en siis ole oikeutettu saamaan lasta siksi että olen vähätuloinen lähihoitaja enkä voi lasta saada mieheni kanssa kotikonstein.. että pisti silloin vihaksi..

eniten ärsyttää juuri se että me ketkä niitä lapsia eniten halutaan niin meille niitä ei suoda tuosta noin vaan mutta nisteille ja yhden illan jutun päätteksi porukka tulee raskaaksi ja vielä ei-toivotusti ja pitävätkin vielä lapsen.. minullakin on kaveri porukassa pari kaveria ketkä tulivat raskaaksi yhden illan jutun jälkeen, eivätkä he olleet edes suunnitelleet lapsen hankkimista muutamaan vuoteen, toisella on tällä hetkellä iloinen terve 3v tyttö ja toinen saa lapsen 1kk päästä.. meikäläinen vaan on yrittää ja yrittää ja toivottua tulosta ei tule.. turhauttavaa ja masentavaa..

Joo, kyllä ihmiset välillä sanoo aivan uskomattomia juttuja. Hyvä, läheinen ystävä (yhden lapsen äiti), joka sai vähän aika sitten keskenmenon alkuraskaudesta, totesi mulle, että onneks hänen ei kuitenkaan ole vaikea tulla raskaaksi niin kuin minun!!! Ystäväni tietää, että ollaan kaks vuotta jo yritetty ja että helppoa mulla ei ole. Okei, onhan keskenmenokin kamalaa, mutta silti...

Koko ystäväpiiri on täynnä onnellisiä äitejä ja vauvoja. Monet jo toisella kierroksella. Tällä hetkellä 4 ystävää raskaana. Huh huh. En todellakaan haluaisi katkeroitua ja toki suon rakkaille ystävilleni sen onnen. Mutta on silti tosi vaikeeta kauheesti innostua toisten raskausuutisista, kun kyllä silloin aina tulee mieleen, että millonkas minä?! Saanko mä koskaan kokea, miltä tuntuu kun maha kasvaa, miltä tuntuu pitää omaa lasta sylissä?

Koitetaan vaan kaikki jaksaa, jooko? Mua ainakin auttaa, kun täällä palstalla on muita jotka tasan tietää miltä tuntuu ja voi vähän purkaa pahaa oloa.

Kuulostaa niin tutulta, että oikein sattuu. Meillä takana "vain" 1½ vuotta yrittämistä, mutta se pelko, että ikinä ei onnistu elää koko ajan minussa. Ja todellakin tuntuu niin väärältä kun muilla ystävillä ja tutuilla onnistuu heti ekasta tai tokasta kerrasta.

Itse oon sosiaalialalla töissä ja joudun päivittäin näkemään narkkariäitejä joiden neljäs lapsi huostaanotetaan heti synnyttyä ja vauvalla pahat vierotusoireet huumeista. Sitten minä joudun työssäni vielä myöntämään heille kaiken maailman rahallista tukea yhteen sun toiseen asiaan, jotta ehkä voisivat vielä jonain päivänä saada lapsensa takaisin itselleen. On ollut äärettömän raskasta ja haluaisin evätä heiltä kaiken, mutta ammattilaisena sitä on vain nieltävä kaikki ja tehtävä päätökset lain ja ohjeiden mukaan. Oon miettinyt työpaikan vaihtoa jo vuosia. En kuitenkaan ole hakenut muualle, koska koko ajan toivoo, että ehkä olisinkin jo raskaana. Tuntuisi epäreilulta uutta työnantajaakin kohtaan, että heti ilmoittaisin raskaudesta. En siis missään nimessä halua lasta sen takia, että pääsisi pois työstäni. Nyt olen kuitenkin saanut tarpeekseni henkisesti liian raskaasta työstäni ja aion tosissani etsiä uutta työpaikkaa. Voihan olla, että nykyinen työni kaiken stressin kanssa vaikeuttaa myös raskaaksi tulemista.

Mikä mua välillä vähän lohduttaa on se ajatus, että me, jotka pitkään olemme yrittäneet ja toivoneet lasta, arvostamme tulevaa lastamme enemmän kuin henkilö, joka ottaa lapsen saannin itsestään selvyytenä.