kirjeen kuntamme perusturvalautakunnalta. Nenäni edessä on nyt päätös huostaanoton lakkauttamisesta. Olen enemmän kuin onnellinen, lapseni on vihdoin vapaa. Hän vielä kaiken lisäksi voi suhteellisen hyvin, nyt jo toivuttuaan perhekodin kauhuista.
Takana on niin raskaat ajat ettei sitä ymmärrä sellainen joka ei ole itse kokenut vastaavaa. Kaikkein mustimpana aikana, kun lapsi oli raskaan taistelun jälkeen huostattu ja hän voi todella pahoin perhekodissa, ajattelin ettei omallakaan elämälläni ole mitään virkaa ja olin vähällä kääntää autoni keulan kohti kalliota. Takaraivossa oli kuitenkin selkeä käsitys siitä, että lasta on kohdannut käsittämätön vääryys, hän oli uhri ei syyllinen siis mihinkään ja hänet laitettiin ikäänkuin vankilaan. Sen tiedostettuaan sitä jaksaa taistella byrokratiaa vastaan vaikka tajunnan rajamailla.
Ennenkuin tähän tänään tulleeseen ilouutiseen päästiin on kulunut riiseittäin A4-arkkeja ja lukemattomia työtunteja, unettomia öitä, käsittämätön määrä puheluita ja eri viranomaisten luona juoksemista sekä luonnollisesti asianajaja. Haluan tällä kaikella kertoa teille samassa suossa rämpijät, että ei kannata luovuttaa vaikka välillä tuntuisi tuulimyllyjä vastaan taistelulta. Nöyristellä ei kannata vääryyksien edessä, vaan ne pitää viedä niin pitkälle valitusprosesseissa kun vaan pystyy. Yhteydenpito on syytä tehdä niin, että jää mustaa valkoiselle ja olla äärimmäisen asiallinen, vaikka sisällä kiehuisi. Perhekodista päin syydetyt valheet ja kertakaikkinen törkeys oli sellaista, että minulla oli vähällä mennä hermot. Tajusin senkin, että sitähän he haluavat ja päätin kestää kasassa heidän loan heiton ja kieroilun keskellä ja keräsin systemaattisesti aineistoa heitä vastaan kaikista tekemistään laiminlyönneistä ja lapsen huonosta kohtelusta. Oikeus voitti ja siitä on syytä riemuita, vaikka kenenkään ei pitäisi tällaista joutua kokemaan saadakseen jo perustuslaissa "turvatut" oikeutensa.
Haluan toivottaa teille kaikille jaksamista, joilla vielä on lapsi huostassa. Älkää luovuttako, vaikka miten vaikealta tuntuisi!
Kaikille teille, jotka olette saaneet päätöksen huostassapidon lakkauttamisesta tai se on lähitulevaisuudessa edessä, haluan toivottaa onnellisia hetkiä ansaitussa "vapaudessa".
Lopuksi haluan todeta sen, että enpä olisi uskonut millaista on viranomaisbyrokratia Suomessa. En olisi uskonut sitäkään, että uhrista voidaan tehdä syyllinen ihan lain edessä. En uskoisi sitäkään, ellen olisi itse joutunut toteamaan, miten huonoissa olosuhteissa voidaan lapsia sijoituksessa pitää. Tämä jos mikä on aihe, johon pitäisi päättäjien tarttua ja valvontaa (siis todellista) lisätä reippaasti. Usko suomalaiseen lastensuojeluun tässä prosessissa meni siis ainakin näiden sijoitusolosuhteiden osalta. Lapset saavat voida vaikka kuinka pahoin eikä kukaan välitä, ellei vanhemmilla ole voimia taistella sitä vastaan. Kyyneleet tulevat silmiini vieläkin kun muistan sen hädän.
Jaksamista kaikille ja toivottavasti parempaa tulevaisuutta!
Takana on niin raskaat ajat ettei sitä ymmärrä sellainen joka ei ole itse kokenut vastaavaa. Kaikkein mustimpana aikana, kun lapsi oli raskaan taistelun jälkeen huostattu ja hän voi todella pahoin perhekodissa, ajattelin ettei omallakaan elämälläni ole mitään virkaa ja olin vähällä kääntää autoni keulan kohti kalliota. Takaraivossa oli kuitenkin selkeä käsitys siitä, että lasta on kohdannut käsittämätön vääryys, hän oli uhri ei syyllinen siis mihinkään ja hänet laitettiin ikäänkuin vankilaan. Sen tiedostettuaan sitä jaksaa taistella byrokratiaa vastaan vaikka tajunnan rajamailla.
Ennenkuin tähän tänään tulleeseen ilouutiseen päästiin on kulunut riiseittäin A4-arkkeja ja lukemattomia työtunteja, unettomia öitä, käsittämätön määrä puheluita ja eri viranomaisten luona juoksemista sekä luonnollisesti asianajaja. Haluan tällä kaikella kertoa teille samassa suossa rämpijät, että ei kannata luovuttaa vaikka välillä tuntuisi tuulimyllyjä vastaan taistelulta. Nöyristellä ei kannata vääryyksien edessä, vaan ne pitää viedä niin pitkälle valitusprosesseissa kun vaan pystyy. Yhteydenpito on syytä tehdä niin, että jää mustaa valkoiselle ja olla äärimmäisen asiallinen, vaikka sisällä kiehuisi. Perhekodista päin syydetyt valheet ja kertakaikkinen törkeys oli sellaista, että minulla oli vähällä mennä hermot. Tajusin senkin, että sitähän he haluavat ja päätin kestää kasassa heidän loan heiton ja kieroilun keskellä ja keräsin systemaattisesti aineistoa heitä vastaan kaikista tekemistään laiminlyönneistä ja lapsen huonosta kohtelusta. Oikeus voitti ja siitä on syytä riemuita, vaikka kenenkään ei pitäisi tällaista joutua kokemaan saadakseen jo perustuslaissa "turvatut" oikeutensa.
Haluan toivottaa teille kaikille jaksamista, joilla vielä on lapsi huostassa. Älkää luovuttako, vaikka miten vaikealta tuntuisi!
Kaikille teille, jotka olette saaneet päätöksen huostassapidon lakkauttamisesta tai se on lähitulevaisuudessa edessä, haluan toivottaa onnellisia hetkiä ansaitussa "vapaudessa".
Lopuksi haluan todeta sen, että enpä olisi uskonut millaista on viranomaisbyrokratia Suomessa. En olisi uskonut sitäkään, että uhrista voidaan tehdä syyllinen ihan lain edessä. En uskoisi sitäkään, ellen olisi itse joutunut toteamaan, miten huonoissa olosuhteissa voidaan lapsia sijoituksessa pitää. Tämä jos mikä on aihe, johon pitäisi päättäjien tarttua ja valvontaa (siis todellista) lisätä reippaasti. Usko suomalaiseen lastensuojeluun tässä prosessissa meni siis ainakin näiden sijoitusolosuhteiden osalta. Lapset saavat voida vaikka kuinka pahoin eikä kukaan välitä, ellei vanhemmilla ole voimia taistella sitä vastaan. Kyyneleet tulevat silmiini vieläkin kun muistan sen hädän.
Jaksamista kaikille ja toivottavasti parempaa tulevaisuutta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aina niin lämpimän liikuttavaa kuulla siitä, että oikeudenmukaisuus lopulta voittaa.
Paljon keskinäistä rakkautta ja harmoniaa yhdessäoloonne jatkossa!
oikeuden rajoitusten aikana tuli joskus mielen, että tämä on niin toivotonta ja rankkaa, että mitä minä tässä maailmassa enää teen? Sitten vain ajatteli lastaan, että hän vielä minua tarvitsee. Hymy oli hyytynyt.
Ja monien vaiheiden jälkeen se aurinko alkoi pilkottaa ja naurukin maistuu!
viralliseen vapauteen!
kun pääsee asumaan oman vanhemman luo, se on hänellekin onnenalku elämässä.
Tuolla alempana kirjoitin meidän tilanteesta ja se näyttää menevänkin sekaisin teidän jo saadun vapautuspaperin kanssa, meille se on vasta kirjallisesti luvatttu tulevaksi.
lapset totutetaan pienestä pitäen jonottamaan, odottamaan, nukkumaan kellon määrääminä, laumasieluisuuteen, ja tätä on jatkunut 80-luvun alkupuolelta asti joten seuraava sukupolvi on jo menossa. ne jotka on vapaudessa eläneet ei tajua miten viranomaiset on saaneet meidät muut kyykytettäväkseen. huosta vain marginaalinen esimerkki, kaikesta miten ihmisiä kohdellaan. Kristilliset arvot takaisin!!!!
aina ärsyttänyt.
Stakesin kehittämä VARPU-projekti (joskus 90-luvulla) vei viimeisetkin lasten yksilöllisyyden kunnioittamisesta. Vaikka nyt on Stakeskin myöntänyt, että heidän alunperin hyvää tarkoittava varhaisen puuttumisen projektinsa ymmärrettiin ja ennenkaikkea toteutettiin väärin päiväkodeissa ja kouluissa, on varpuilu iskostunut kuitenkin syvälle ihmisten ajatteluun.
Eli jos lapsi ei sopeudu harmaaseen keskivertomassaan, alkaa palaveeraus ja syynäys esim. koulussa tai päiväkodissa. Vaikka kodin asiat olisivat miten kunnossa tahansa, ei kukaan viranomainen halua nähdä lapsen pahoinvointiin syyksi esim. ylisuuria luokkia, erityisopetuksen puutetta tai sen tason heikkoutta, liian suurta tarharyhmää, jossa pieni ihminen jää ilman tarvitsemaansa aikuisen tukea. Tai vaikka nähtäisiinkin, että vanhemmat ovat vastuullisia, kehotetaan perhettä kuitenkin perheneuvolaan tai psykiatrian klinikalle, koska lapsen sopeutumattomuus on ko. paikoille muodostunut ongelmaksi.
Tämäkö on syynä siihen kun jotkut vanhemmat ovat kertoneet, että jopa lastensuojelu on kehottanut äitiä jäämään kotiin, pois työstä?
Varmasti moni äiti mielellään asettaa lapset etusijalle, mutta entä taloudellinen toimeentulo? Kun siinäkin tilanteessa - lastensuojelun asiakkaana tietysti - tulee hakemaan vertaistukea täältä, saatetaan kysyä "kun te biot olette pääsääntöisesti työttömiä (mikä ei välttämättä pidä silti paikkaansa) tai eläkkeellä, niin on pakko kysyä, oletteko harkinneet työhön menoa".
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevan on m onesti hankala harkita työhön menoa. Ja lapsensa etusijalle laittanut äiti saa kuulla kuuluvansa luusereihin, joka ei viitsi töitä tehdä ja elää vain yhteiskunnan tukia vinkumassa.
Jos on töissä ja lapsi oireilee pitkiin tarhapäiviin ylisuuressa tarharyhmässä, saa kuulla, että mitä täällä valitat, etkö viitsi hoitaa lapsiasi itse. Suo siellä, vetelä täällä; ei ole hyvä niin eikä näin.
ihmetellä, oliko tuo vain sattumaa, että palstalle sattui usea kotiutuspäätös aika lähellä toisiaan vai ovatko kunnat ihan oikeasti tulleet järkiinsä ja alkaneet purkaa huostaanotoista niitä, jotka ovat ehkä alun alkaenkin olleet turhia tai ovat olleet sitä jo pitkän aikaa.
kotiuttamispäätöstä, mutta asiakassuunnitelmassa on nyt kotiuttamissuunnitelma. Kotilomia lisätään koko ajan ja syksyllä lapsi tulee kokonaan kotiin. Arvatkaa miten kovasti odotan syksyä!
Mutta kahdella muulla tämä kotiuttamispäätös jo on, vielä kerran onnittelut!
oikeastikin vaatii asiakassuunnitelman tekoa, perheen jälleenyhdistämistä, kotiuttamissuunnitelman tekoa jne.
Niin että lastensuojeluviranomaiset ovat jo itsekin sisäistäneet uuden lain ja sen
että miten lastensuojelusasioissa on lakien mukaisesti toimittava
jos lasten ja nuorten vanhemmat ovat enemmän tietoisia siitä miten asioita on viranomaisten hoidettava (lakien mukaisesti jne) ja osaavat vaatia lapsensa ja omia oikeuksia kunnioitettavan.
Myös sijoituspuolen yhä hurjemmat maksut, kustannukset kunnille voivat kuntien lastensuojeluviranomaisten keskuudessa "herätellä" heitä toimimaan niin
että ainakin kaikki tarpeettomat (alunperinkään...) sijoitukset lopetaaan ja huostat puretaan.
sijoitetuista ei ehkä saa taloudellista hyötyä enää kuten aiemmin kunnat nettosivat ja käyttivät rahat muuhun. Sijoitetut eivät saaneet ruokaa ja kulkivat ryysyissä, kunhan huoltosuunnitelmat oli taiten vääristelty ja rahaa tuli tasausrahastosta.