Luulin, että jokaisessa
ihmisessä on jotakin
hyvää, rehellistä.
Erehdyin.
Kuinka se onnistuisi,
jos ihminen ei näe
edes totuutta itsestään.
Onneksi.
Onneksi, minulla on
ystäviä. Ihmisiä, joiden
seurassa on hyvä olla.
Sellaisia rehellisiä,
mukavia. Itsensä kanssa
sinuina eläviä.
Heistä olen kiitollinen.
Odotan jo seuraavaa
kertaa, kun joukolla
tapaamme.
ihmisessä on jotakin
hyvää, rehellistä.
Erehdyin.
Kuinka se onnistuisi,
jos ihminen ei näe
edes totuutta itsestään.
Onneksi.
Onneksi, minulla on
ystäviä. Ihmisiä, joiden
seurassa on hyvä olla.
Sellaisia rehellisiä,
mukavia. Itsensä kanssa
sinuina eläviä.
Heistä olen kiitollinen.
Odotan jo seuraavaa
kertaa, kun joukolla
tapaamme.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hädässä tunnetaan, sanotaan. Ystävät pitävät meitä pystyssä ja me vastavuoroisesti heitä, sitten kun elämä oikein tölväisee.
Totta on runosi, varmaan useimmat meistä ovat tavalla tai toisella törmänneet samaan ilmiöön ihmisessä, ikävä kyllä.
Ei ole edes kyse
ilkeydestä, ei edes
pahuudesta.
Ehkä tekee kipeää
nähdä omien valintojensa
seuraukset. Helpompi
syyttää niitä muista.
Kuinka tervehdyttävää
olisi puuttua
ongelmiinsa ajoissa.
Tervehdyttää itsensä
ja jatkaa elämäänsä.
-----
Taustalla on pettymys siihen, kuinka osa ihmisistä sulkee totuuden itseltään. Eivätkä huomaa, että omalla käytöksellään ovat niitä pahimpia.
Valitettavasti olen törmännyt heihin. Toivottavasti tulevaisuudessa varoituskellot soivat ajoissa.
voi tuottaa pettymyksen, niin minäkin
sain kokea tämän.luottamusta ei ollut.
Mitä pidempi ystävyys, sitä vankemmalla pohjalla. Tuntee toisen sekä hyvine että huonoine puolineen ja hyväksyy sellaisenaan. Näin koen omalla kohdalla.
Tähän ilmiöön valitettavasti välillä törmää. Ei voi kuin ihmetellä ja koittaa pettymyksestään toipua, usein siihen toisen hyvin erilaiseen todellisuuteen ei voi mitenkään vaikuttaa. Hyvien ystävien muodostama turvaverkko on erittäin tärkeä ja tuollaisessa tilanteessa vielä tärkeämpi. Hyvästä aiheesta kirjoitit, pidin runostasi.
Kiitokset sanoistasi. Runo syntyikin siitä järkytyksestä, kuinka valheellinen voi olla toisten maailma. Ensimmäistä kertaa elämässä olen törmännyt siihen, että valheita syydetään ilman todellisuuspohjaa. Aikaisemmin konflikteissa on ollut aina osa totuutta. Konflikteista on päästy yli myöntämällä väärinkäsitykset.
Sitä tuntee olevansa avuton, koska ei voi aloittaa sotaa sairasta mieltä vastaan ja tietää itsensä puolustamisen olevan turhaa. Olen pääsemässä yli, mutta aikansa kestää.