Mitä tarkoittaa seesteinen vanhuus ja mitä siihen sisältyy?
Joku mietti, että jää seesteinen vanhuus elämättä, jos jatkaa pitkään aktiivista elämää. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan, mitä se seesteinen vanhuus tarkoittaa. Osaisitko sinä kertoa? Mitä silloin tehdään, jos vietetään seesteisen vanhuksen elämää?
Tarkoittaako se kiikkustuolissa kutimen kanssa istumista tai torkkumista?
Joku mietti, että jää seesteinen vanhuus elämättä, jos jatkaa pitkään aktiivista elämää. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan, mitä se seesteinen vanhuus tarkoittaa. Osaisitko sinä kertoa? Mitä silloin tehdään, jos vietetään seesteisen vanhuksen elämää?
Tarkoittaako se kiikkustuolissa kutimen kanssa istumista tai torkkumista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
olotila, jota oikeasti ei ole koskaan ollut olemassakaan.
Niiden keksintöä, jotka eivät lähentelekään iäkkyyttä.
Kehräävät rukit ja kissat, kukkuvat käkikellot ja sukankutimet, mummojen pelargoniat, ovat tarua entisilta ajoilta, lieneekö niitäkään koskaan ollutkaan.
Elämä rullaa aina eteenpäin, ja nyt mekin elämme tätä päivää. Ehkä liiankin kanssa ajan vietävinä, olemme, mekin.
omilla isovanhemmilla oli usein seesteinen vanhuus.
Näin meille kerrottiin.
Pappa ja Mummu asuvat kaksin omissa mökissään niin kauan,kun pystyvät huolehtiin toisistaan.
Sairaalaan tai Vanhainkotiin aivan huonokuntoisena,
"hourula tai vaivaistalo" olivat järkyttäviä
heidän mielestään.
Olivat eläneet kaksi-kolme sota-aikaa.
Eivät halunneet kenenkään vaivoiksi.
Omakoti paras vanhuuden turva.
Lapset piti huolta,kävivät päivittäin heidän luona,
Varsinkin samalla paikkakunnalla asuvat.
Juhlapyhät vietettiin sukulaisten kanssa.
Molemmat omat mummoni elivät kymmeniä vuosia
leskinä yksin kotona.
Sä tarkoitat kun Airaa mollattiin, ja joku tokaisi noinkin. Se mua vasta nauratti kun joku kirjoitti et kuoltuaan katuu, kun ei ole vanhuutta elänyt!
Mitä kuollut katuu?
Ja todellako seesteistä elämää onse kun keinutuolissa sukkaa kutoo, ja välillä virsiä veisaa?
On läski, grimplee mekko päällänsä, rintaliivit jo aikaa sitten unohtanut, tukka kuin variksen pelätin, sitäkö on seesteinen vanhuus?
Kun on aina pitänyt itsestään, ei päästä itseään tuollaiseen, minun äitini on juurikin kerrotun mukaan, joten muita en loukannu.
Ikää on yli 80v, tykkää vaan olla vanha, kesällä olisin värjännyt hiukset ns. entiseen kuosiin, ei...ei... mitä nyt muutkin sanoisi, siis palvelutalossa!
Kun kysyin miksi rintaliivit ovat poissa, kysyi ; kelle mä niitä pitäisin, ja tulee ilkeilyjä jos on erilainen.
Siis mun äiti, joka viä mua vanhempanakin oli nainen. Siä ei yleisen sovun kaa kannata olla erilainen, joutuu silmätikuksi!
Muistatteko, on puhuttu koulukiusaamisesta, työssä kiusaamisesta, nyt se on jo palvelutalossa.
Minäkin nuorena opiskelijana luulin, et seesteiset vanhukset hymyille, kudin kädessä ja lukee raamattua, on aina ystävällinen, laupias.
Toisiin tutustuin, todella ääripäihin.
Sanoisin, et seesteinen vanhuus on mahdollista vain täysin dementikoille.
Kun nettipalstoille osaat niin varmasti Googlen käytöstäkin selviät.
Sanaan merkitys ensin:
1. kirkas, kuulas
2. tyyni, levollinen
http://fi.wiktionary.org/wiki/seesteinen
Ei mitään mystistä vaan rauhallista tervettä elämää.
No yks mummo liukastui jäisellä saunapolulla ja jalka murtui. Mummo ilakoi, että mikä onni oli jalan katkeaminen, kun nyt saan rauhassa tehdä käsitöitä.
Mahtoiko olla sitä seesteistä vanhuutta - mene tiedä...
Elämänkaari menee kai niin, että vähitellen muutumme omaksi itseksemme ja kasvamme lähemmäksi sitä oikeaa ja aitoa persoonaa, joksi muotouduimme nuorena aikuisena.
Siinä välillä on sitten ollut monta pakkoa ja painostusta.
ja mielenkiinnon mukaista elämää, eläen.
Niin Aira vauhdikkaana, kuin joku toinen rauhasta, kotona nauttien.
Myös erilaiset krempat vaikuttavat, miten sujuu eläkeikä.
Luulisin sellaisella olevan vaikeampaa, joka on meno päällä kaikenaikaa, ja tuleekin äkkipysähdys, siihen voi olla vaikea sopeutua.
Itse nautin harmaista hiuksista, meikkaamattomuudesta, ja kotona ilman rintsikoita olosta.
En vaadi sitä muilta, mutta en halua muidenkaan patistavan minua toisin elämään. Elämähän on omani.
Olen aktiiviaikanani sopeutunut vallitseviin "normeihin", enää ei tarvitse.
Kun eläke alkoi, päätin etten hiuksiani enää värjää.
Huomannut myös, miten mukavia treffi-ja kahvittelutarjouksia saan, kun olen vain oma itseni, en etsi mitään, ja olen tyytyväinen näin. Ehkäpä se näkyy, kiireettömänä on niin mukava olla.
Eiköhän tuo omien vanhempien ja isovanhempien seesteinen vanhuus ole vain oma mielikuva. En ainakaan itse tiedä miten he oman vanhuutensa, sairaudet ja elämänmuutokset kokivat. Lapsille ja lapsenlapsille sen ajan ihmiset kertoivat henkilökohtaisia asioita vielä vähemmän kuin tänä päivänä.
Itse koen viettäväni seesteistä vanhuutta nyt, mikä ei suinkaan tarkoita istumista keinutuolissa sukkaa kutomassa. Raskaiden vuosien jälkeen olen löytänyt tasapainon ja mielenrauhan. Elän omaa elämääni, ei ole ketään pompottamassa, harrastukisia ja ystäviä on, sopivasti. Enää ei ole pakko mitään. Hiuksiani en värjää, ei kyllä ole harmaitakaan, ja nautin siitä, että ei tarvitse laittautua edustavaksi työelämän vaatimusten mukaan päivittäin. Pukeudun siististi ja rennosti kotanakin omaksi ilokseni, meikkaan kevyesti kun lähden jonnekin. Kiinnostuneita miehiäkin olisi kuviossa, itse vaan en ole tällä hetkellä innostunut seurustelusta.
elää mielestäni seesteistä vanhuutta. Hän on 88-vuotias. Jäi leskeksi 75-vuotiaana. Sitä ennen oli elänyt avioliitossa onnellisesti 25 vuotta, minkä jälkeen mies alkoi käydä vieraissa, koska lääkäri oli sanonut, että se parantaisi potenssiongelmia. Mies palasi vaimonsa hoitoon, kun oli niin sairas, että kukaan muu ei enää huolinut. Nyt yksin asuessaan nainen on nauttinut elämästään, kun saa tehdä käsitöitä niin paljon kuin haluaa. Käy välillä sairaalassa huollossa, kun on saanut sydäninfarktin, halvauksen ym. Sitten taas palaa kotiin ja neuloo.
Kyllä nuo isovanhempien asiat on oikeita.
Isäni haki 62v eron vaimosta siis äidistä,kun
silloinen toinen nainen ei elättänyt ukkomiestä.
Hän tykkäs rakastella semmosten kanssa koska
he eivät kerro kotonaan reissuistaan.
Olin seittemäntoista ko veljeni heitti isän ulos.
Olimme vuokralla ja veli tuli opiskelu paikkakunnalta kesäksi töihin kotikaupunkiin.
Maksoi osan vuokrasta eikä halunut maksaa "huoripukin"asuntoa.Kaksi viikkoa oli ollut jonkun
toisen luona.Oli se sellainen lapsuus mulla,että
pikkutyttönä ulosottomiehet tyhjensi kotini ja
vähän ennen muuttoa vuokratalon vaihtoa.
Toinen puoli rakennuksesta oli jo purettu ko
me asuttiin siinä.
Nyt olemme molemmat erilaisilla eläkkeellä
ja mä sairastan monenlaista.
Polvioperaatio on lähiaikoina.
Taitaa napsahtaa omaan nilkkaan ;-)
Kenoveeva....polvipaketissa! Huraa!