Millainen on hyvä naapuri? Sellainen josta ei tiedä mitään, ei tervehdi, menee vauhdilla jos satut näkemään ja vaarana että sinä tervehdit? Sellainen josta välillä kuuluu seinän läpi elämisen ääniä, mekkalaa tai tv:n ääntä ym. tiedät et siellä asutaan? Tervehtii ja saattaa sanoa sanan pari jos ei kolmannenkin? Utelias, josta saat ehkä vihollisen/sielunkumppanin, kumpaan halunnee kuulua. Mikä olis se perus-vakio-kaikinpuolin hyvä naapuri? Saako olla elämää el ei? Ja millaista?
Naapurisopu
Ollako vai eikö olla
5206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parhaiten naapurisopu säilyy, kun ei ole kerrassaan missään tekemisissä napureitten kanssa. Moikataan aina nähdessään. Pihalla jutellaa ja vuorovuosina käydään kylässä. Ihan ok välit.
Täällä mökillä ei naapureista ole kuin harmia. Ain kerjäämässä jotakin. Noh, jokunen sata vuotta ollut rajat vastakkain. Pitää mennä hitsaamaan siltaan lisää rautaa porttiin tässä jokupäivä. Tympäsee kun ukot vaan kävelee siitä pelloilleen. Maksaisivat ees joskus jotan.
Ai niin, kaupungissa naapurinukko vaihto emäntää. Mikäpä siinä. Se vaan on niin isoääninen tämä nykyinen. Niitten sekstailun kuunteleminen välillä tympäsee. Ei se ukko pidä pahaa ääntä, mutta se nykyinen muija kirkuu.
=DW=
Kaikkein paras naapuri olisi elämänarvoiltaan samanlainen kuin minäkin, mutta koska se on sula mahdottomuus riittää, jos naapuri haluaa ymmärtää minua naapurina ja minä puolestaan häntä. Ymmärryksestä on runsaasti hyötytä tilanteissa, joissa täytyy ottaa muutkin huomioon ja voi sopia asioista ilman, että kumpikaan osapuoli kokee jääneensä paitsi. Mitään sen läheisempää en naapurista kaipaa ja riittää,jos muuten hallitaan peruskohteliaisuudet kuten moikkaaminen ja vastataan kukin vuorollaan lumitöistä tai nurmikon ajamisesta. Ei mittailla kaiken aikaa kuka tekee vähemmän ja kuka enemmän ja pidetään vaan yhteisistä säännöistä kiinni.
Huh, tais tulla melkoinen Disney-satu!
Asun paritalossa ja sunnuntai-aamuisin teidän, että asujaimistossa kaikki on hyvin, kun naapurin nuori vaimo herättää miehensä tasan klo 10.00 ja sitten "nalkutus" alkaa:) "Jäkätijäkäti -Taas jäit kavereiden kanssa matsin jälkeen kaljalle ja täällä mä vaan lasten kanssa odottelen-jäkätijäkäti jne. jne."
Ja tästä puolen tunnin kuluttua unenpöppöröinen krapulainen mies on lastensa kanssa takapihalla reippaasti tekemässä pulkkamäkeä tai lumiukkoa. Että jaksaa naurattaa joka sunnuntai:) Meillä siis kaikki hyvin!!
ite valita.Haluaaks ihmisii naapureiks vaiko metsää tai peltoo tai ihan korpimetsää(sitäkin Suomesta löytyypi).Mä muutin kaupungeista huits landelle.Kyllästyin totta tosiaan kaikenmaailman kaupunkiasumisiin.Ja, nimenomaan aina jotakin kenkkuu kun on naapureita.Siis en saanut olla rauhassa niin en.
Oon asunut Tampereella,Espoossa,Hesassa,jyväskylässä ja riitti kyllä.Kitoooos.Oon sinkku ja ostin omakotitalon ja kivalla paikalla onkin.Mulla on naapureina edessä järvi,vasemmala metsää,oikealla metsää ja jonkin matkan päässä talon takana on peltoo ja metsää.Lähin naapuri on kahden kilsan päässä ja alueelle ei tuu mitään asutusta ainakaan mun elinaikanani,jos oon oikeen ymmärtänyt.Mulla on rakastettavat naapurit.Ihanat naapurit.Joka päivä teen kävelyn mun naapureitteni luona eli metsissä.Voi että mä nautin.Nautin ja nautin.Elämä on ihanaa ja työkavereita voi kutsuu kylään tänne rauhaisaan paikkaan.Autolla pääsee liikkumaan työmatkat ja suurempiin kaupunkeihin,jos sinne niin ees ikävä on enää.Täällä luonnon keskellä on meikätyttö asustellut jo neljä vuotta ja ihanaa.
Ihan hyviä kommentteja kaikki, hauskojakin. Aina tosin ei voi valita naapuriaan, mutta itse ajattelen, että saa kuulua sitä elämisen ääntäkin. Kunhan nyt ei liian kanssa ja aivan mitä sattuu jatkuvasti. Moikkaan naapureita jos saan vastauksen takas, tervehdin toistekin. "Kyylä-kyylät" asia erikseen, mua ei kyllä naapureiden asiat kiinnosta. Joillakin voi olla tekemisen puute tai muuten luonne että pitää tietää kaikki. Omakotitalo oliski ihana!