sijareista on tehnyt aloitteen lapsen kotiuttamisesta? ja kuinka moni on päässwyt kotiin ja kauan sijoitus kestänyt? rehellisiä vastauksia, ja ei selvityksiä lapsen oireiluista mikä tekee kotiuttamisen muka mahdottomaksi?
kuinka
moni teistä
12624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastaan, vaikka en olekaan tehnyt aloitetta meille sijoitettujen lasten kotiuttamiseksi.
Sijaisvanhemman toimenkuvaan ei kuulu lapsen kotiuttamisen arviointi - se kuuluu sijoittajalle. Sijoittajatahon tulee lapsen vanhempien kanssa arvioida milloin huostaanoton syyt ovat poistuneet ja millä aikataululla kotiutusta aletaan suunnitella.
Sijaisperheen tehtävänä on mahdollistaa lapselle turvallinen arki jne. sijoituksen aikana.
vastuu sossuille, vaikka tiedossa on että eivät välttämättä ehdi "kiireiltään" tehdä asialle mitään vuosiin? mutta sehän tietysti on ymmärrettävää koska sijoitus aika pitenee. muistaakseni jossain pykälissä lukee että sijaisvanhemmalla on myös velvollisuus ilmoittaa viranomaisille jos havaitsee muutoksia sijoitetun lapsen vanhempien tilanteen parantumisesta ja näinollen edesauttaa perheen jälleen yhdistämisessä.
mitään valtuuksia kotiuttamisiin, sen enempää, kuin huostaanottoihinkaan.
Voimme tietenkin kertoa havainnoistamme, mutta siihen se vaikuttaminen jää.
Yleensä lapsen vanhemmat laittavat asian vireille ja se pitää tehdä sossulle.
Meilläkin isä oli käynyt neuvotteluja jo pitkään sossun kanssa. Minä en tiennyt niistä mitään.
Mulle kerrottiin vasta, kun homma oli jo lähes päätetty.
Mun tehtäväksi jäi vain valmistella lasta muuttoon.
pian perheet pitäisi kotiuttaa,ja antaa tukea siihen.Näin ei ole vaan eihän sijari palkastaan luovu,ja turha yrittää että koskaan kotiutuisi,ennen kuin lapsi täyttää 18v.Näin se menee 90% perheistä.
Keksitään milloin mitäkin syitä,ja vaikka sossujohtaja itse myöntää ettei huostaan ole enää aihetta asianajajalle,niin silti lapsi ei pääse kotiin.
vain yksi lapsi, muta en itse tehnyt alotetta.
Oli tiedossa koko ajan, että isä kuntoutti itseään, saadakseen lapsen itselleen.
Suunnitelma oli jo olemassa, kun lapsi tuli meille.
Olin kuitenkin yllättynyt, kun se oikeesti toteutui.
Aika vähän pääsin olemaan yhteyksissä, koska isä oli laitoksessa, jossa oli yhteydenpitoa rajoitettu.
En hänen tilanteestaan juurikaan tiennyt.
Muiden lasten kohdalla ei mitään toiveitakaan kotiuttamisesta, kun ei vanhemmilla kaikilla ollut edes kotia mihin mennä.
Pitivät vuosia väliä yhteydenpidossakin.
Nämä lapset myös pelkäsivät, että joutuisivat kotiin, koska tiesivät, ettei mikään ollut muuttunut.
Tämä joka pääsi kotiin, tosin ihan uuteen kotiin alottamaan alusta, niin oli yllättävän varma siitä mitä haluaa ja osasi sen myös selkeesti sanoa, joten mulla ei ollut mitään tuskaa/pelkoa hänen suhteensa.
Hyvin hänellä on mennytkin.
Pitää edelleen yhteyksiä, aika harvakseen tosin, kun on niin kiireinen, mutta kuitenkin.
Muutaman kerran on käynytkin ja silloin ei malttaisi lähteä, kun on aika, koska viihtyy meilläkin. En mitenkään kuvittele, et vaikka tykkää meillä olla, et kotona olisi jotain huonosti.
Hän näyttää kovasti nauttivan, kun saadaan jutella kaksistaan ja kerron siitä ajasta, kun hän oli pieni.
Kipeistäkin asioista voimme keskustella.
Hän oppi luottamaan minuun ja tietää, et voi jutella mistä vaan.
Ihana lapsi.
niin miten huostan purkaminen ja lapsen kotiuttaminenkaan voisi olla sijarin aloitteesta kiinni? Toki sossun tapaamisissa on kertoa positiiviset asiat, esim. toteutuneet vanhempien tapaamiset ja hyvät kuulumiset, mutta eihän nyt sijarin aloitteesta mitään kotiuttamista tapahdu. Meillä olleista alle kymmenestä lapsesta kaikki muut ovat kotiutuneet paitsi kaksi viimeistä.
sitten sossu tekee päätöksensä sijaishuollon ehdotuksen mukaan. Sossun kertoman mukaan, hän ei tiedä arjesta mitään, eikä voi tehdä päätöksiä muutakuin sijaishuollon näkemysten perusteella.
juuri paljoakaan, siitähän huostanpurku on kiinni eikä siitä miten lapsen arki sujuu sijaisperheessä. Aivan älytön kommentti sossulta! Sijari tukee lasta, ei vanhempia eikä sijari voi tietää eikä hänen kuulukaan tietää miten biovanhempien elämä todella sujuu. Kyllähän sitä tapaamisissa voi jotain nähdä, mutta todellista tilannetta ei.
Meillä oli yhtenä aloitteen tekijänä sijaiskoti.
Näimme tosi usein, ja soittelimme joka päivä, eli olivat jonkin verran kärryillä asioistamme.
Ja ihan lapsia kuuntelemalla päättelivät loput.
Hyppäsin teidän keskustelun sekaan, mutta halusin tuoda asian esille.
alotteen, jos vaikka biot ei itse ole edes valmiita.
Kyllä kait alote pitää lähteä bioista, jota sijarit sitten omien kokemustensa voi tukea, mutta ei muuta.
niinkuin ei sossukaan. Huostaa nyt ollaan purkamassa sen perusteella, miten käyttäydyn, kun haen lapseni kotilomille sijaishoitopaikasta! Ja sitten siihen, miten kotilomat ovat sujuneet. No ei he siitä juurikaan saa mitään tietoa.
Joten sijaishuoltopaikalla on aikamoinen merkitys meidän perheen elämän tulevaisuuteen. Tosin ei heillä mitään huomauttamista ole missään vaiheessa ollut.
Kait tällaiset seikat muidenkin lasten kotiuttamiseen vaikuttavat?
Että yhtenä aloitteen tekijöistä, en aloitteen tekijä.
Toki lapseni olisi muutenkin kotiutettu. Pitkä tarina, enkä sitä nyt kertaa, mutta huostaanoton perusteet olivat alun alkaen vähintäänkin ontuvat.
Mutta tarkoitin siis sitä, että sijaispaikasta oltiin MYÖS yhteydessä sossuun, koska hekään eivät ymmärtäneet huostaanoton perusteita.