Mulla on loppuvuodesta syntynyt poika.. joka on nyt eskarissa uusintakierroksella, eli siis, toista kertaa eskarissa...
Dysfaattisia piirteitä on huomattu jo 4v neuvolassa.. Jonka vuoksi mikään ei ole tullut yllätyksenä. Nyt mietitykkääkin siis se.. että onko pojan paikka tosiaankin pienryhmä (erityisluokasta siis kyse), missä on noin 10 lasta ja avustaja. Paikassa ei mitään vikaa ole, sehän on aivan ihanteellinen vaihtoehto lapselleni, mutta.... mietityttää nämä "kauhutarinat", levottomuudesta tälläisissä luokissa..
Pojallani ei ole käytöshäiriöitä, kuten pienryhmäläisillä "yleensä" on. On kyse kuullunymmärtämisen vaikeudesta.. ja omassa lauseentuotossa myöskin hieman vaikeutta.. Isossa ryhmässä ei kuulemma pysty ottamaan ohjetta vastaan opettajalta, vaan aina saa olla joku tökkimässä, että "kuulitkos..mitä piti tehdä.."
Hän on käynyt puheterapiajakson kaksi kertaa, ja kolmas alkamaisillaan. Elikkäs kerran vuodes on ollut aina yksi terapiajakso. Poika on todella herkkä, ja luulen että voi säikähtää aikalailla, jos meininki luokassa on levotonta. Ja pystyykö siinä sitten oppimaan, jos aika menee siihen hämmästelyyn...
Onko kokemuksia, kiusataanko pienryhmäläisiä??
Tuntuu, että teempä niin tai näin, niin poika tulee kärsimään jokatapauksessa.
Jos "laitan" sen normaaliluokalle, niin sitten tulee nää "olen erilainen"-tuntemukset.. ja se, että miten suhtautuu siihen, jos joutuu lähteä sitten pienempään ryhmään vaikka äidinkielentunneiksi. Ei sekään varmaan herkkua ole..
Ja jos "laitan" normaaliluokkaan avustajan kanssa, niin luulisi että sekin ois jonkunmoinen hävetys pojalle....
Puheterapeutilta tuli nyt hyvää palautetta.. että ei ole enää kuin kolme asiaa mitä pitää työstää, ja eteenpäin on mennyt kovasti. Eli kuulon varainen päättely, käsitteet ja riimittely tehtäviä... ja jonkin verran oman puheen tuottoa, eli sanavaraston laajentamista....
Mutta nuo puheterapeutit onkin aina niin ihania, niiltä saa aina kuvan, että lapsihan on suhtkoht normaali... Mutta odottakaas kun alkaa joku psykologin kouluvalmiustestailut, niin voi että sitä valitusvirttä!!!! Ja pienryhmää on suositeltu niin eskarista, kuin psykologiltakin. Mitähän ihmettä tekisin..... pienryhmään olen sen jo ilmoittanut.. jotekin nyt vaan kaipaisin kuulla HYVIÄ kokemuksia sieltä pienryhmästä... vanhemmilta joiden lapset sielä ovat,.. ilman adhd:ta tai mbd:tä.. Että miten herkkänahkaiset lapset siihen levottomuuteen on suhtautuneet... Ja onko se levotonta??? Ja kaikenlaisia hyviä kokemuksia voipi laittaa myöskin tosta avustajan kanssa normaaliluokassa asiasta.......
Normaalissa tapauksessa poikani menisi ihanaan pikkuiseen kyläkouluun, mitä metsä ympäröi.. Mutta nyt meneekin isoon keskuskouluun, jossa ei kyl metsiköstä tai pulkkamäestä ole tietoakaan. Asvalttiviidakko odottaa siis..
Ja mulla on muitakin lapsia.. ja enhän mä niitä voi eri kouluun laittaa, poikani takia..ettei sitten sitä vollottaisi, kun sisarukset saa olla siinä hienossa koulussa, missä on ihana pulkkamäki..jne jne... Itse on sanonut haluavansa siihen kouluun sen pulkkamäen ja metsän takia, kun on sen nähnyt, ilman että on ees puhuttu että se olis sen koulu. Koska ongelma on aina tiedetty, niin kouluunmenemisistä ei olla koskaan mainostettu suureen ääneen. Vasta nyt, kun toka vuosi eskarissa meneillään. Koska eskaria tuskin kolmatta kertaa käydään.....
Dysfaattisia piirteitä on huomattu jo 4v neuvolassa.. Jonka vuoksi mikään ei ole tullut yllätyksenä. Nyt mietitykkääkin siis se.. että onko pojan paikka tosiaankin pienryhmä (erityisluokasta siis kyse), missä on noin 10 lasta ja avustaja. Paikassa ei mitään vikaa ole, sehän on aivan ihanteellinen vaihtoehto lapselleni, mutta.... mietityttää nämä "kauhutarinat", levottomuudesta tälläisissä luokissa..
Pojallani ei ole käytöshäiriöitä, kuten pienryhmäläisillä "yleensä" on. On kyse kuullunymmärtämisen vaikeudesta.. ja omassa lauseentuotossa myöskin hieman vaikeutta.. Isossa ryhmässä ei kuulemma pysty ottamaan ohjetta vastaan opettajalta, vaan aina saa olla joku tökkimässä, että "kuulitkos..mitä piti tehdä.."
Hän on käynyt puheterapiajakson kaksi kertaa, ja kolmas alkamaisillaan. Elikkäs kerran vuodes on ollut aina yksi terapiajakso. Poika on todella herkkä, ja luulen että voi säikähtää aikalailla, jos meininki luokassa on levotonta. Ja pystyykö siinä sitten oppimaan, jos aika menee siihen hämmästelyyn...
Onko kokemuksia, kiusataanko pienryhmäläisiä??
Tuntuu, että teempä niin tai näin, niin poika tulee kärsimään jokatapauksessa.
Jos "laitan" sen normaaliluokalle, niin sitten tulee nää "olen erilainen"-tuntemukset.. ja se, että miten suhtautuu siihen, jos joutuu lähteä sitten pienempään ryhmään vaikka äidinkielentunneiksi. Ei sekään varmaan herkkua ole..
Ja jos "laitan" normaaliluokkaan avustajan kanssa, niin luulisi että sekin ois jonkunmoinen hävetys pojalle....
Puheterapeutilta tuli nyt hyvää palautetta.. että ei ole enää kuin kolme asiaa mitä pitää työstää, ja eteenpäin on mennyt kovasti. Eli kuulon varainen päättely, käsitteet ja riimittely tehtäviä... ja jonkin verran oman puheen tuottoa, eli sanavaraston laajentamista....
Mutta nuo puheterapeutit onkin aina niin ihania, niiltä saa aina kuvan, että lapsihan on suhtkoht normaali... Mutta odottakaas kun alkaa joku psykologin kouluvalmiustestailut, niin voi että sitä valitusvirttä!!!! Ja pienryhmää on suositeltu niin eskarista, kuin psykologiltakin. Mitähän ihmettä tekisin..... pienryhmään olen sen jo ilmoittanut.. jotekin nyt vaan kaipaisin kuulla HYVIÄ kokemuksia sieltä pienryhmästä... vanhemmilta joiden lapset sielä ovat,.. ilman adhd:ta tai mbd:tä.. Että miten herkkänahkaiset lapset siihen levottomuuteen on suhtautuneet... Ja onko se levotonta??? Ja kaikenlaisia hyviä kokemuksia voipi laittaa myöskin tosta avustajan kanssa normaaliluokassa asiasta.......
Normaalissa tapauksessa poikani menisi ihanaan pikkuiseen kyläkouluun, mitä metsä ympäröi.. Mutta nyt meneekin isoon keskuskouluun, jossa ei kyl metsiköstä tai pulkkamäestä ole tietoakaan. Asvalttiviidakko odottaa siis..
Ja mulla on muitakin lapsia.. ja enhän mä niitä voi eri kouluun laittaa, poikani takia..ettei sitten sitä vollottaisi, kun sisarukset saa olla siinä hienossa koulussa, missä on ihana pulkkamäki..jne jne... Itse on sanonut haluavansa siihen kouluun sen pulkkamäen ja metsän takia, kun on sen nähnyt, ilman että on ees puhuttu että se olis sen koulu. Koska ongelma on aina tiedetty, niin kouluunmenemisistä ei olla koskaan mainostettu suureen ääneen. Vasta nyt, kun toka vuosi eskarissa meneillään. Koska eskaria tuskin kolmatta kertaa käydään.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa miettiä mikä on lapselle parasta. Itsellä eskaria käyvä asperger lapsi, aivan ihana. Aloittaa koulun myös pienryhmässä, mikä on mielestäni hyvä asia. Meillä on ongelmana asioihin jumittuminen, aisti yliherkkyys (melu ja muiden lasten läheisyys joskus ahdistavaa). psykologin tutkimuksissa todettu ikäistään älykkäämmäksi, kielellisesti ja matemaattisesti lahjakkaaksi. Eli ongelma ei ole oppimisessa, vaan ettei kenties voi keskittyä suuressa joukossa. Tarvitsee siinä tiukempaa ohjausta.
Nautitaan ihanista erityislapsistamme. Minusta lapset osaavat ottaa asiat oikealla tavalla, joskus me vanhemmat teemme asioista suuren numeron...
Tsemppiä sinulle ja lapsellesi!