Lasten oikeus osallisuuteen on yksi tärkeimpiä lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteista.
Sen toteuttamiseen ei kuitenkaan riitä pelkästään lasten mielipiteiden selvittäminen. Pienten lasten osallisuus merkitsee, että lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi jokapäiväisissä askareissa ja leikeissä. Olennaista on, että lapsi kokee olevansa oman yhteisönsä, esimerkiksi päiväkotiryhmänsä hyväksytty ja tärkeä jäsen.
Lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa pohdittiin ulkoasiainministeriön, lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton järjestämässä seminaarissa torstaina 5.3 Säätytalolla Helsingissä.
Osallisuus on yhdessä elämiseen liittyvä kokemus, korosti ylitarkastaja Elina Nivala lapsiasiavaltuutetun toimistosta. Siihen kuuluvat myös lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä toimiminen vertaisryhmissä.
– Osallisuuden perustana on, että lapsi kokee olevansa turvassa sekä tulevansa kohdatuksi ja että hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi. Tämän lisäksi lapsella tulee olla mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteisönsä elämään.
Lapsi täytyy nähdä kokonaisvaltaisesti.
– Ei riitä, että järjestetään ”osallistumistemppuja”, yksittäisiä kyselyjä tai vaikuttamispelejä. Kyse on koko toimintakulttuurista ja sen muutoksista.
Kansainvälisessä keskustelussa lapsen oikeuksien sopimuksen kolme linjausta, eli oikeus suojeluun, voimavaroihin ja osallistumiseen, nähdään aikaisempaa selkeämmin toisiinsa nivoutuvina ja yhtä tärkeinä oikeuksina.
– Osallisuuden edellytyksenä on niiden kaikkien toteutuminen, Nivala kertoi.
Päiväkodin arki näkyväksi
Käytännössä lapsen osallisuutta voidaan edistää luomalla rakenteita, joiden kautta lasten ääni tulee esille. Koska lapselle ominaisin toimintatapa on leikki, on sen havainnointi ja dokumentointi hyvä väline.
– Pelkästään leikkien systemaattinen havainnointi tuo esille asioita, jotka muuten suuressa ryhmässä voisivat jäädä huomiotta, kertoi lastentarhanopettaja Jerkka Laakkonen, Helsingin päiväkoti Sinivuoresta.
– Keskittyessämme havainnoimaan lasten leikkiä, saamme hienoja ideoita mitä lasten kanssa voi tehdä. Kun ideat tulevat lapsilta itseltään, ovat he jo valmiiksi motivoituneita toimintaan.
Päiväkotiarjen dokumentoinnin kautta lasten arkea saadaan myös näkyväksi.
– Digitaalisen dokumentaation kautta saamme välitettyä tietoa lasten arjesta heidän vanhemmilleen. Pienten lasten voi olla vaikeaa ilmaista itseään keskustelemalla. Kuvien kautta se on helpompaa. Näin lapsen ääni kuuluu paremmin myös kotona. Kuvien kautta välittyy myös tietoa niistä asioista mitä lasten kanssa teemme, Laakkonen kertoi.
Myös lainsäädännön tulee tukea osallisuutta
Varhaiskasvatuslainsäädäntöä uudistettaessa osallisuutta tulisi edistää turvaamalla rakenteet esimerkiksi lasten osallisuutta, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa, varhaiskasvatuksen perusteita, henkilöstömitoitusta sekä kodin ja päivähoidon henkilöstön kasvatuskumppanuutta koskevien säädösten välityksellä.
– Tällä hetkellä käytäntöön on juurtunut hyvin kasvatuskumppanuus vanhempien ja päiväkotien henkilökunnan välillä, kertoi sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto.
Suomi on raportoinut lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisesta YK:n lapsen oikeuksien komitealle määräajoin. Viimeisin raportti annettiin syksyllä 2008. Ulkoasiainministeriön lainsäädäntösihteeri Satu Kaskisen mukaan raporteissa on nähtävissä, että lapsen osallisuus nähdään lakiin perustuvana velvollisuutena kuulla lasta erilaisissa prosesseissa.
– Myönteistä kehitystä on tapahtunut ja lasten mahdollisuutta osallistua on edistetty, Kaskinen totesi.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus 20-vuotta
Tänä vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlaa. Sopimus täyttää 20 vuotta 20.11.2009. YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Se koskee kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Jokaisella lapsella on oikeus tietää sopimuksesta.
Sopimuksen kolme keskeistä teemaa ovat lapsen oikeus
1) erityiseen suojaan ja hoivaan
2) riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista sekä
3) osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon.
Kansalaisjärjestöt, ev.-lut.kirkko, lapsiasiavaltuutettu ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma kampanjoivat juhlavuoden aikana sopimuksen tunnetuksi tekemiseksi ympäri Suomea. Tavoitteena on myös lisätä lasten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia lapsia koskevassa päätöksenteossa. Juhlavuoden suojelijana Suomessa toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen.
lisätietoja:
Lastensuojelun Keskusliitto
Viestintäpäällikkö (sij.)
Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 3290029
hanna-mari.savolainen(at)lskl.fi
KAIKKI UUTISET »
http://www.alli.fi/sivu.php?artikkeli_id=4394
Sen toteuttamiseen ei kuitenkaan riitä pelkästään lasten mielipiteiden selvittäminen. Pienten lasten osallisuus merkitsee, että lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi jokapäiväisissä askareissa ja leikeissä. Olennaista on, että lapsi kokee olevansa oman yhteisönsä, esimerkiksi päiväkotiryhmänsä hyväksytty ja tärkeä jäsen.
Lasten osallisuutta varhaiskasvatuksessa pohdittiin ulkoasiainministeriön, lapsiasiavaltuutetun ja Lastensuojelun Keskusliiton järjestämässä seminaarissa torstaina 5.3 Säätytalolla Helsingissä.
Osallisuus on yhdessä elämiseen liittyvä kokemus, korosti ylitarkastaja Elina Nivala lapsiasiavaltuutetun toimistosta. Siihen kuuluvat myös lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä toimiminen vertaisryhmissä.
– Osallisuuden perustana on, että lapsi kokee olevansa turvassa sekä tulevansa kohdatuksi ja että hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi. Tämän lisäksi lapsella tulee olla mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteisönsä elämään.
Lapsi täytyy nähdä kokonaisvaltaisesti.
– Ei riitä, että järjestetään ”osallistumistemppuja”, yksittäisiä kyselyjä tai vaikuttamispelejä. Kyse on koko toimintakulttuurista ja sen muutoksista.
Kansainvälisessä keskustelussa lapsen oikeuksien sopimuksen kolme linjausta, eli oikeus suojeluun, voimavaroihin ja osallistumiseen, nähdään aikaisempaa selkeämmin toisiinsa nivoutuvina ja yhtä tärkeinä oikeuksina.
– Osallisuuden edellytyksenä on niiden kaikkien toteutuminen, Nivala kertoi.
Päiväkodin arki näkyväksi
Käytännössä lapsen osallisuutta voidaan edistää luomalla rakenteita, joiden kautta lasten ääni tulee esille. Koska lapselle ominaisin toimintatapa on leikki, on sen havainnointi ja dokumentointi hyvä väline.
– Pelkästään leikkien systemaattinen havainnointi tuo esille asioita, jotka muuten suuressa ryhmässä voisivat jäädä huomiotta, kertoi lastentarhanopettaja Jerkka Laakkonen, Helsingin päiväkoti Sinivuoresta.
– Keskittyessämme havainnoimaan lasten leikkiä, saamme hienoja ideoita mitä lasten kanssa voi tehdä. Kun ideat tulevat lapsilta itseltään, ovat he jo valmiiksi motivoituneita toimintaan.
Päiväkotiarjen dokumentoinnin kautta lasten arkea saadaan myös näkyväksi.
– Digitaalisen dokumentaation kautta saamme välitettyä tietoa lasten arjesta heidän vanhemmilleen. Pienten lasten voi olla vaikeaa ilmaista itseään keskustelemalla. Kuvien kautta se on helpompaa. Näin lapsen ääni kuuluu paremmin myös kotona. Kuvien kautta välittyy myös tietoa niistä asioista mitä lasten kanssa teemme, Laakkonen kertoi.
Myös lainsäädännön tulee tukea osallisuutta
Varhaiskasvatuslainsäädäntöä uudistettaessa osallisuutta tulisi edistää turvaamalla rakenteet esimerkiksi lasten osallisuutta, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa, varhaiskasvatuksen perusteita, henkilöstömitoitusta sekä kodin ja päivähoidon henkilöstön kasvatuskumppanuutta koskevien säädösten välityksellä.
– Tällä hetkellä käytäntöön on juurtunut hyvin kasvatuskumppanuus vanhempien ja päiväkotien henkilökunnan välillä, kertoi sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tarja Kahiluoto.
Suomi on raportoinut lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisesta YK:n lapsen oikeuksien komitealle määräajoin. Viimeisin raportti annettiin syksyllä 2008. Ulkoasiainministeriön lainsäädäntösihteeri Satu Kaskisen mukaan raporteissa on nähtävissä, että lapsen osallisuus nähdään lakiin perustuvana velvollisuutena kuulla lasta erilaisissa prosesseissa.
– Myönteistä kehitystä on tapahtunut ja lasten mahdollisuutta osallistua on edistetty, Kaskinen totesi.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus 20-vuotta
Tänä vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlaa. Sopimus täyttää 20 vuotta 20.11.2009. YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Se koskee kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Jokaisella lapsella on oikeus tietää sopimuksesta.
Sopimuksen kolme keskeistä teemaa ovat lapsen oikeus
1) erityiseen suojaan ja hoivaan
2) riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista sekä
3) osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon.
Kansalaisjärjestöt, ev.-lut.kirkko, lapsiasiavaltuutettu ja lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma kampanjoivat juhlavuoden aikana sopimuksen tunnetuksi tekemiseksi ympäri Suomea. Tavoitteena on myös lisätä lasten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia lapsia koskevassa päätöksenteossa. Juhlavuoden suojelijana Suomessa toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen.
lisätietoja:
Lastensuojelun Keskusliitto
Viestintäpäällikkö (sij.)
Hanna-Mari Savolainen
puh. 044 3290029
hanna-mari.savolainen(at)lskl.fi
KAIKKI UUTISET »
http://www.alli.fi/sivu.php?artikkeli_id=4394
Vastaukset 10
Vanhimmat
luettu ennenkin. Kun saataisiin vielä poliittiset päättäjät ottamaan huomioon nämä suositukset päätöksenteossaan, niin hyvä.
Näihin lehtiartikkeleihin haastatellaan sitten jonkun päiväkodin johtajaa, jossa kaikki on erinomaisesti. Mutta entä muut tarhat?
Tämänkin viikon uutisoinnista sai käsityksen, että esim. yhtä lasta kohden tarhassa varattu tila on kuntakohtaista; kissoillekin on varattava eläinsuojelulain mukaan tilaa enemmän kuin ahtaimmissa päiväkodeissa on yhtä lasta kohden.
YK:lle lähtevät raportoinnit ovat sanalla sanoen kaunisteltuja ja siitä huolimatta niiden perusteella Suomi on saanut huomautuksia. Niiden sisältöä, huomautuksia ja Suomen vastauksia seurattiin täälläkin joskus tarkasti, mutta viime syksyn ajan taisin itse olla pois palstalta tuon raportin luovuttamisen aikoihin.
Niin kauniita kuin lastensuojelunkin suunnitelmat ja suositukset ovat, niin hyvin moni meistä tietää, että silti lastensuojelumme ei pysty takaamaan lapselle lastenoikeuksien sopimuksen keskeisiä kohtia edes kaikkien huostaanotettujen lasten kohdalta.
Edes huostaanottoja estäviin tukiin eivät kunnat anna rahoitusta, monista se on puuttunut täysin, joissakin tukea on jonkin verran ja vain aniharva, jos nyt yksikään, kunta hoitaa lakisääteiset tuet esimerkillisellä tavalla. Paljon erilaista lume-tukea on tarjolla, että viranomaiset saavat raportteihinsa merkitä tukea tarjotun.
Tästä esimerkkinä last.suojelun perhetyö, jolla ei useimmiten ole mitään todellista mahdollisuutta poistaa olevassa olevaa ongelmaa, mutta viranomaiset voivat kirjata huostaanottoasiakirjaan "avohuollon tukea on tarjottu, mutta se ei ollut riittävää". Toinen esimerkki lume-ihmisoikeuksista, ovat hoidolliset huostaanotot, joissa lapsi jää todellisuudessa useimmiten täysin ilman tarvitsemaansa hoitoa.
tätiä eri paikoissa ja tekemään raportin, mitä avohuollon tukia on tarjolla.
Niitä lueskelin Helsingin kaupungin sivuilta aikanani huostan jälkeen ja kirosin, kun meille ei todellakaan tarjottu mitään tukia. Tukimuotoja oli pilvin pimein Helsingin kaupungin sivuilla, lieneeköhän vieläkin.
Lapsen yhteisö ei ole päiväkotiryhmä, vaan lapsen yhteisö on hänen perheensä. Lapsen osallisuus ei toteudu lainkaan niin kuin YK:n Lasten Oikeuksien Sopimus on sen tarkoittanut, sillä valtaosa suomalaislapsista ei saa olla osallisena kotonaan muuta kuin illat ja viikonloput.
Osallisuutta ei ole lainkaan ymmärretty täällä edes ammatti-ihmisiksi itseeään nimittävien viranomaisten keskuudessa. Osallisuus on elämistä siinä yhteisössä, mihin on syntynyt. Yksikään ei ole syntynyt päiväkotiin.
Toimittaja osuvasti puhui lasten kesyttämisestä, kun lapsi muokataan päiväkodeissa ym laitoksissa.
Tosin nykyaikana neljännes tai viidennes nuorista välttää tämän jatkokesytyksen kaikenlaisilla voivotuksilla:)
On siinä lapsella ja nuorella ihmisellä tosiaan kestämistä: päiväkoti, koulu, leikkipuisto, armeija. Ei sitä kotonaolemista ja elämistä juuri lainkaan.
jos siitä aiheutuu lapselle tai nuorelle agressiivisuutta ja muuta onkelmaa
niin vanhemmat ovat sujuvasti ja aina
se "kaatopaikka"
mitä sitten näiden
haukkana paikalle syöksyvien lastensuojeluviranomaisten taholta syytetään.
Ja vanhemmathan ne
aina asetaan "tuomiolle" lastensuojeluviranomaisen "syyttämänä"
lasta ympäröivien viranomaisten toiminnasta, rakenteesta tms. ja aiheuttamasta
tilanteesta.
Vanhemmille lapsineen ja nuorineen
järjestetään lastensuojeluviranomaisen toimesta ja "lapsen edun" nimissä
mahdollisesti koko elämän kestävä huostahelvetti!
Mutta lapsen ja nuoren ympärillä pyörineet ja onkelman ja "häiriön" aiheuttaneet
viranomaiset
saavat jatkaa tätä lasten ja nuorten kasvua ja elämää tuhoavaa melskaamistaan.
Kenties rumimmillaan osallisuuden puutteen pönkittäminen näkyy valtiovallan takaamalla subjektiivisella oikeudella, viedä isompi taapero päiväkotiin kun äiti viettää äitiyslomaa kotona vauvan kanssa. Tämä oikeus tulee perua, ei ole valtiovallan asia huolehtia siitä, että lapsen osallisuus hävitetään ihan tarkoituksella.
Nykyaikana vanhempien päähän on vain jotenkin iskostettu se, että lapselle on jotenkin parempi olla hoidossa kuin kotona, vaikkei hoitoa työn tai opiskelun takia tarvittaisi. Kyllähän se olisi hienoa, jos vanhemmat ottaisivat lapset pienestä pitäen mukaan esim. kotiarjen pyörittämiseen, lapsi saisi tuntea,että ilman häntä tultaisiin huonommin toimeen. Nythän lapsi kokee, että ilman häntä tullaan kotona paremmin toimeen. Anna Wahlgren on Lapsikirjassaan hyvin kertonut nimenomaan osallisuuden tärkeydestä.
mediassa, että yli kolmevuotias tarvitsee ikäistänsä seuraa pystyäkseen kehittymään muiden lasten tavoin. Näin minä olen tämän nykyisen päiväkoti-idean ymmärtänyt.
Tosin nyt alkaa mielipiteet muuttua, kun tulee lisätietoja asiasta. Tosin olen lukenut tästäkin vain tällä palstalla.
Eivät vanhemmat nyt varmaankaan tiedä, mikä lapselle on parasta, tai siis uskotaan sen päiväkotihoidon olevan sitä parasta.
tässähän on kyse vain tavallisesta perheestä! Eikö? Uskomatonta miten elämän perusasiat unohtuvat kaikenmaailman hienojen sanojen ja seminaarien taakse. Opetelkaa näkemään elämää itsessään. Näin kaikki elämän perusasiat voidaan peittää tyhjänpäiväisellä pulshitillä... Lapsen oikeus on olla lapsi. Miksei sitä kukaan peräänkuuluta? Minun 10 vuotiaan tytöt elämän täyttää edelleen leikki, ja hän saa leikkiä...