(kirjoitettu 8.3.2008)
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
mustaa maata
ja muistaessasi minut
hymyilethän
päiville jotka riensivät
niin kuin lentoon lehahtavat linnut,
ja käsiemme maailma
särkyi pois?
kun kevät tulee,
jonain iltana pysähdyt rannalle
ja muistat
aaltojen äänen
hetken aikaa sellaisena kuin sitä kuuntelimme
yhteenliittyneiden kehojemme
korvalla
istun kalliolla,
katselen rantakiviin huohottavaa merta
ja hymyilen
tällaisen runon kirjoitin
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
mustaa maata
sanat rytmittyvät veden ääneen,
pärskeinä sinkoutuvien aaltojen ääneen
kävelit puiden takaa
sylissäsi risukasa,
heitit oksia nuotioon
ja muistaessasi minut
hymyilethän
silmäsi kimalsivat
huulesi huuliani vasten
olivat lämpimät ja niin kosteat
ne värisivät
päiville jotka riensivät niin kuin
lentoon lehahtavat linnut, ja käsiemme maailma
nostaessani peiton
alastomien vartaloidemme ylle
hampaat kalahtivat toisiaan vasten
hapuilimme suudelmaa
särkyy pois, särkyy kuva kuvalta
pois
jonain iltana pysähdy rannalle, ja muistat
kirjoitan sinulle
kuin kenelle tahansa
se on hauskaa
ja sattuu, hiivatti sentään se
kiduttaa minua
muistat aaltojen äänen
hetken aikaa sellaisena kuin sitä
kuuntelimme?
tällaisen runon kirjoitin,
hymyilen
tuttuja lauseita:
tuhansia kertoja käytettyä
kuvastoa!
minä kirjoitan sinulle kuin kenelle tahansa
ymmärtääkseni millaisia sanat ovat
ja se sattuu,
hiivatti sentään
se kiduttaa minua, ajatellessani
että olisi kaksi
ja minä niistä toinen
ja sitten eräänä päivänä
kaikki kaunis mitä he ovat yhdessä kokeneet
särkyisi
siksi kirjoitan sinullekin
nyt niin kuin kenelle tahansa,
ymmärräthän
minä kirjoitan ja hymyilen ja
minuun sattuu
hiivatti sentään
jotenkin sillä tapaa kivasti, jotenkin
niin kuin jos sanoisin vaikka
että, että
hyvää yötä, rakkaani
runon loppuun ehkä pieni toisto, kertaus
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
juu, oikein hyvää yötä, rakkaani
mustaa maata
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
mustaa maata
ja muistaessasi minut
hymyilethän
päiville jotka riensivät
niin kuin lentoon lehahtavat linnut,
ja käsiemme maailma
särkyi pois?
kun kevät tulee,
jonain iltana pysähdyt rannalle
ja muistat
aaltojen äänen
hetken aikaa sellaisena kuin sitä kuuntelimme
yhteenliittyneiden kehojemme
korvalla
istun kalliolla,
katselen rantakiviin huohottavaa merta
ja hymyilen
tällaisen runon kirjoitin
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
mustaa maata
sanat rytmittyvät veden ääneen,
pärskeinä sinkoutuvien aaltojen ääneen
kävelit puiden takaa
sylissäsi risukasa,
heitit oksia nuotioon
ja muistaessasi minut
hymyilethän
silmäsi kimalsivat
huulesi huuliani vasten
olivat lämpimät ja niin kosteat
ne värisivät
päiville jotka riensivät niin kuin
lentoon lehahtavat linnut, ja käsiemme maailma
nostaessani peiton
alastomien vartaloidemme ylle
hampaat kalahtivat toisiaan vasten
hapuilimme suudelmaa
särkyy pois, särkyy kuva kuvalta
pois
jonain iltana pysähdy rannalle, ja muistat
kirjoitan sinulle
kuin kenelle tahansa
se on hauskaa
ja sattuu, hiivatti sentään se
kiduttaa minua
muistat aaltojen äänen
hetken aikaa sellaisena kuin sitä
kuuntelimme?
tällaisen runon kirjoitin,
hymyilen
tuttuja lauseita:
tuhansia kertoja käytettyä
kuvastoa!
minä kirjoitan sinulle kuin kenelle tahansa
ymmärtääkseni millaisia sanat ovat
ja se sattuu,
hiivatti sentään
se kiduttaa minua, ajatellessani
että olisi kaksi
ja minä niistä toinen
ja sitten eräänä päivänä
kaikki kaunis mitä he ovat yhdessä kokeneet
särkyisi
siksi kirjoitan sinullekin
nyt niin kuin kenelle tahansa,
ymmärräthän
minä kirjoitan ja hymyilen ja
minuun sattuu
hiivatti sentään
jotenkin sillä tapaa kivasti, jotenkin
niin kuin jos sanoisin vaikka
että, että
hyvää yötä, rakkaani
runon loppuun ehkä pieni toisto, kertaus
kun kevät tulee muista minut
kosketa multaa, ravistele
juu, oikein hyvää yötä, rakkaani
mustaa maata
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kevättä silmät säteilevät, sen syttymystä sydän lyö. Se koittaa korkealta, kaukaa ja syvältä kuin suonet maan.
Sen kauas viittavainen viiri on aamun kultaa, purppuraa. Niin kauas käy sen valtapiiri, kuin aate mielen avartaa.
Nyt etelästä tuulet tuulee, on läsnä lämpö auringon.
Maanläheinen runosi miellytti ;)
Ehkä hieman turhan pitkäksi venytetty. Olisi mahdollisesti Vaikuttavampi lyhyempänä ja tiiviimpänä.
Mullantuoksuisen Hieno Kevätruno ja samalla Rakkausruno kuitenkin.