Saako esimerkiksi naapurille kertoa, että lapset ovat hoitolapsia? Saako lapsista kertoa mitään muuta? Mitä ystäville ja sukulaisille saa kertoa?
Millainen vaitiolovelvollisuus
teillä on hoitolapsista
141903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Sijaisvanhempia sitoo vaitiolovelvollisuus (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 15 §),
mikä tarkoittaa sitä, että sijaisvanhemmat eivät saa ilmaista ulkopuolisille sijoitettua lasta ja hänen perhettään
koskevia arkaluonteisia asioita, joita ovat esim. sairaudet, talous, sosiaalinen tilanne ja perheen sisäiset asiat."
Tarkoittaa, että erikseen ei mennä ilmoittamaan naapurille, että nyt meille tuli nämä lapset sijoitukseen, mutta toisaalta kun naapuri ei voi olla huomaamatta, että perheeseemme on yht´äkkiä tullut uusi lapsi/lapsia voi sopivassa yhteydessä kertoa, että lapset ovat meillä sijoituksessa.
Sukulaisille, naapureille, eikä tuttaville kerrota sijoitukseen johtaneista syistä, eikä lapsen bioperheen asioista mitään ylipäätään.
Lapsen mahdolliset diagnoosit eivät myöskään kuulu muille kuin niille viranomaisille,jotka lapsen hoidon takia tietoja tarvitsevat.
Pitkäaikaisissa sijoituksissa lapset käytännössä muodostavat sijaisperheen tuttavien, sukulaisten ja naapurien kanssa sellaiset välit, että he usein itse haluavat kertoa asioita, joita sijaisperhe ei voisi kertoa. Meille sijoitetut ovat puhuneet spontaanisti mm. biovanhempien liiallisesta alkoholinkäytöstä jne.varsin laajasti.
mitä on vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö? Vai kertovatko sijaisvanhemmat tämän lapselle?
tarvetta kertoa, jos ei lapsi kitse ole mitään huomannut.
riippuu ihan lapsen iästä ja mitä on ehtinyt nähdä, ennen perheeseen tuloa.
Meille kolmevuotiaina tulleet tiesivät jo, mutta yksi joka tuli alle kolmen, ei oikein ymmärtänyt mistä oli kyse.
Minä en häntä valistanut, vaan hänen vanhempi veljensä.
Sossut jossain vaiheessa selvittävät lapsille pääpiirteittäin huostan syyt ja aikuisina saavat lukea kaikki paperit.
Sijarit eivät tiettävästi lasten vanhempien asioista paljon puhu.
Ei mulla ainakaan ollut muuta tietoakaan, kuin jotain yleistä ja mitä sitten vanhemmat itse kertoivat elämästään, sen minkä halusivat.
Lomilla vuosien mittaan sitten lapsille valkeni loput.
vanhempi on sairas.
Minä ja lapseni emme ole paljastaneet oikeastaan kenellekkään huostan syitä eikä huostaakaan, jos ei ole äärimmäinen pakko.
Nämä ovat arkaluonteisia asioita.
sanoko!
Siitä vasta kyselyjä tulee lapselle, mikä sairaus? miksi se on tullut? milloin parantuu? voinko minä (siis lapsi) parantaa äidin tai isin?
kauanko se sairaus kestää ja loputtomiin kyselyä ja siitähän vasta lapsi ahdistuu kun vanhempi on sairas!
Pienissä aivoissa voi kyteä ajatus, sairastunko minäkin siihen?
Täytyy olla parempi ja siistimpi vaihtoehto!
Meille tulleet 7v ja 9v tytöt kyllä tiesivät mikä "sairaus" vanhemillaan on!
Alkuaikoina jopa itse alkoivat kertoa kun äiskä ja sen kaveri ajoi kännissä autoa mökillä ja oltiin kyydissä, meinasin pudota kyytistä jne.
paljon "pahaa" juttua!
Juteltiin, että jos painaa ne mieltä, kirjoittakaa ylös vihkoonne jne.
Varmaan heillä lapsuuden pelot mielessä pyörii jos joku ajaa esim. autolla lujaa tms.
Keskustelemme kyllä silloin, kun lapsi ottaa asian esille. Kyllä 3-vuotiaana meille tullut lapsi hyvin tiesi mitä on liiallinen alkoholinkäyttö, hän kertoi kuinka "X makasi lattialla ja minä annoin hänelle leipää ja juomista", myöhemmin hän on todennut mm. "hyvä että te ette juo viinaa" ja kerran vanhemman jäätyä tulematta edelliseen tapaamiseen hän heti ensitöikseen kysyi seuraavalla tapaamisella " olitko juomassa?".
Vauvana tulleiden kohdalla on sitten toinen juttu l. koska heidän äitiensä raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on aiheuttanut heille elinikäiset vammat ja dignoosit ovat olemassa, niin ei ole ollut mitään syytä olla kertomatta.
aika yleinen huostan syy.
Äiti paranee, kunhan saa levätä tarpeeksi.
En tiedä, meillä ihan lapsen takia yritetään puhua mahdollisiman vähän perheen asioista. Tiedolla on tapana levitä ja kun vanhemmista on negatiivista juttua liikenteessä, se voi tulla esiin esimerkiksi koulussa kiusaamisena.
Siis kerrotko sinä sijoitetuille lapsille, että hänen äitinsä joi viinaa odotusaikana ja siksi lapsella on nyt vammoja ja diagnoosit? Vai mitä kerrot?
juttuja vasta täysi-ikäiselle ja silloinkin varovasti. Ovat mielestäni tasoa K-18. Ei tarkoita, että hyväksyisin lasten vaurioittamisen alkoholilla, sitä nyt tuskin kukaan hyväksyy.
Kyllä meillä on avoimesti lasten kanssa puhuttu siitä, että heidän neurologiset poikkeavuutensa johtuvat heidän äitiensä raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä. Lasten sosiaalityöntekijät, hoitavat neurologit ym. ovat olleet myös sitä mieltä, että asiat kerrotaan niinkuin ne ovat - tietenkin siten ja silloin, kun lapsi voi ymmärtää.
sairauksista ja huostien syistä? Tämä koskee myös biovanhempia. Minä en ainakaan tiedä tuohon vastausta.
Huostasyiden tilastoinnistakin on luvuttu 1980 luvulla, koska tämä loukkaa yksityisyyttä (vrt keskustelu biovanhemmat palstalla).
naapurit huomaavat, kun lapsia tulee lisää. Meillä oli ennen kovin utelias naapuri, joka uteli ummet ja lammet ja yritti kysellä lapsiltakin. Sanoin hänelle vain, että meillä on hoitolapsia, enkä muuta. Lapsille olen sanonut, että jos joku kysyy, niin tarvitsee vain sanoa, että on hoidossa meillä. Jos se ei riitä, niin lapsi voi kertoa minulle ja minä hoitelen kyselijän. Eipä se muille ole niin tuskainen kyselyn paikka ollutkaan kuin tälle naapurin tädille, kun meillä on oikeastaan aina ollut muiden lapsia hoidossa: tuttavien, kavereiden ja sukulaisten lapsia. Joten useimmat eivät ole nähneet siinä mitään outoa. Jos joku on kysellyt jotain muuta, mikä minusta ei kuulunut kenellekään ulkopuoliselle, olen sanonut sen suoraan eli että nämä asiat ovat yksityisiä.
Niille, jotka ovat olleet lasten hoitajina (vaikka minun poissaollessani), on sossun ja lasten vanhempien luvalla kerrottu yleistasolla esim. lasten mahdolliset sairaudet, jotka ovat voineet vaikuttaa lasten hoitoon.
Nyt kun muutimme uudelle paikkakunnalle, en usko, että perheen ulkopuoliset edes tietävät, että kaikki lapset eivät ole meidän biologisia. Useimmat kutsuvat minua äidiksi, ja muut etunimeltä tai Inkeri-tädiksi (viimeksi mainittua kyllä vähän vierastan...).
Noin yleisesti en ole saanut koskaan sen tarkempia ohjeita kuin että sijaisperhe on vaitiolovelvollisuuden alainen. Netissä olen itse kertonut asioista aika yleisellä tasolla, sairauksista vain omien biologisten lasten osalta. En todellakaan usko, että kukaan voisi tunnistaa kirjoitusteni perusteella, kaikista perheenjäsenistä en ole edes kertonut. Täälläpäin nyt on paljon muitakin suurperheitä.
oman lapseni sairautta, koska sossu tai sijaishuolto voisi minut siitä tunnistaa, tätä sairautta ei täällä käsitellä yleisesti.
Kaikessa kirjoittamisessa olen hyvin varovainen em. syistä. Vaikka tiedän lapseni sijoituspaikan lapsista paljon, mitä minun ei edes kuuluisi tietää, ne vain jotenkin tulevat ilmi lapseni kautta. Noudatan itsekin vaitiolovelvollisuutta, vaikka minulta sitä ei ole missään vaiheessa vaadittukaan.
Mikä minua eniten huolestuttaa, on koulukiusaaminen huostaanoton takia. Tosin lapseni ei sitä ole kohdannut, mutta ei hän huostastaan juuri puhukkaan. Ja ensi syksynä hän saa olla uuden koulun alettua huomattavasti paljon kotonaan ja pääsee sitten kotonaan kotiin.
Minulla on työpaikallani ollut hirveitä pelkotiloja, että jos asia tulee ilmi. Se on sellaista porukka
Minun sukulaiseni sijaisäiti kertoi minulle toisten lasten perheiden tilanteesta ja kuvaili yksityiskohtaisesti (ja halveksuen) sukulaislapseni äidin ensimmäisen tapaamisen sijoituksen jälkeen. Että sellaista.