*Treffipalstoja on ja lisää tulee kuin sieniä sateella. Missähän mättää kun etsijöitä on näilläkin sivutoilla parisataa ruhatta.
Viimeksi sisään kirjautuneita kuvallisia ilmoitetaan 12 ja heistä 10 miestä ja vain kaksi naista.
Jotkut maksavat satoja eur
Missä mättää ?oja vuodessa eivätkä tapaa ainuttakaan kelvollisa ehdokasta edes!
Viimeksi sisään kirjautuneita kuvallisia ilmoitetaan 12 ja heistä 10 miestä ja vain kaksi naista.
Jotkut maksavat satoja eur
Missä mättää ?oja vuodessa eivätkä tapaa ainuttakaan kelvollisa ehdokasta edes!
Vastaukset 75
Vanhimmat
ihan samaa.
Miksi yksinäiset eivät kohtaa.
Täälläkin ihmiset yksinäisyyttään suree joskus.
Vaatimuksia on enemmän nykyajan ihmisellä.
Rakkauteen ja samanhenkisyyteen uskon minä, vaikka kuinka naiviina pidettäis ja tiedän että tästä lauseesta lunta tupaan tulee.
En voisi kuvitella ihmistä jonka ajatukset on erilaiset, enkä lähelleni miestä jonka syliin en itse halua.
Mutta kuinka löytää sellainen jonkun treffipalstan kautta, ei minulle.
Tulee jos on tullakseen tai sitten jatkan yksin.
Pian kuusikymppinen. Sielunkumppani on vielä jossakin, niin uskon, että kohtaan! Optimisti
PS: Ystävät kyllä pukanneet lähtemään ulos, ettei muka kotoa...
Luulen että sillä tavalla saa kaikkoamaan.
Yksi tuttuni on hyvä esimerkki: hän löytää kahden kuukauden välein sen rakkauden ja aina on tosissaan. Surullista kyllä miehet ei.
Ja niin hän lähtee itkut itkettyään taas etsimään.
miten voit sanoa että mies ei rakkautta löytänyt?
Siinähän se ukko istuu ja katsoo silmiin nätisti.
Sinisten silmien lävitse, syöksyy lieska naisen sieluun, saa hänet itkemään ja lähtemään?
Vai?
Onko tuo tunne ja halu, naiselle noin ylivoimainen?
Pitäisikö miehellä olla vauvanmuotoinen heijastin?
sinä kultaseni minulle; miksi jos mies rakkauden löysi, jätti hänet yksin itkemään ja jos vaan yksi olisi tämän tehnyt mutta useampi.
Tai ehkä mies löysikin jonkun muun naisen luota.
Eikä yli viiskymppinen melkein kuuskymppinen nainen enää vauvan heijastumaa halua.
Hän ehtooseensa elämänkumppania.
Mitä sinä?
ontuu vähän, rakas.
Ja tämä ei ole pientä pilkkaa.
En vain ihan ymmärrä, mutta yritän.
Mies löysi rakkauden, jätti itkemään, jos vain yksi, mutta useampi? Vaatii monikkoa: Miehet kun...
Rakkauden löytänyt mies? Mikä se sellainen on?
Se voisin olla minä, toisten naisten löytäminen, sekin voisin olla minä, tai muut miehet.
Rakkauden löytänyt mies on aarre, teille naisille, pitäkää huolta että olette valmiina, kaikin puolin, jos se mies astuu lähellenne.
Katsokaa silmiin ja kävelkää läheltä ohi. Jos unohdatte, kalliin hajuveden, niin saatte kävellä ohi, kauempaakin.
Ja antavaan decolteehenkin saa laittaa hyviä tuoksuja.
Miksi, heevetissä, teitä saa aina neuvoa!!
:)
surullista etsivä löytää usein surun.
Jos ei etsi niin voiko silloin löytää, eli onko silloin löytö se jos jotain kohdalle osuu.
Etkä sinä ole ainoa joka minua ei ymmärrä.
Teitä ymmärtämättömiä on :))
Niin olen ajatellut, että vain aito yhteys voi sytyttää.
Joskus on ollut sellainen, mutta tosi rankkaa, kun ihastuin omaishoitajaan, siis vaimo sairasti tosi huonona, ei ollu helppo kontakti, piti ajan kuluttua lopettaa. Hän soitteli, olin puhe henkireikä ja työni puolestakin ammattiauttaja, sitten hän menehtyi sydänkohtaukseen. Surullinen tarina, nyt vaimo vieläkin laitoshoidossa.
Ei tiedä minusta mitään.
Sen jälkeen en ole voinut ketään osoittaa sormella, koska tajusin että voi olla niin monenlaista rakkautta.
Tuon jälkeen olen katsellut ja elänyt.
Olen kiitollinen jos löydän Hänet, tai sitten olen kiitollinen myös tästä ihka omasta elämästä.
Osaan nauttia luonnosta, maalaamisesta ihmisistä yms.ta
Korvani taakse ja muuallekkin, kävelen ohitsesi,luoden väliinpitämättömän, arvioivan katseen, sinuun, enkä muuta.KAVELEN LÄVITSE TUOLLAISTEN MIESTEN. Etikka sopii hyvin hämmästyksestä laajentuneille sieraimillesi!
MINÄ
Itse en ole rekist. nimimerkki, ja muuttelen sitä, asiayhteysteni mukaan. Huom. olen aina kuitenkin rehellinen.-Nainen.
Sinulla tuntuu olevan niin tiukkuutta, kuin löysyyttä, niin korkeutta, kuin syvyyttä.
Saat olla onnellinen, että olet saanut kokea niin paljon, siitähän ymmärrys koostuu, tämä elämänymmärrys! On tosi hienoa että kirjoittelet, ja otat kantaa. minä, nainen
Kukaan ei nosta Shaalia hellemmin olallesi kuin minä.
Eikä tönäise niin pehmeästi kuin minä: Kulta, haes pari nakkia, muista Sinappi.
:)
Tuonlaisen miehen kun löydät, haihtuu suru muistoihin.
Anna niiden olla siellä, siellä niiden kuuluu ollakin, mennyttä elämäänsä ei saa koskaan
unohtaa.
Mutta uudelle pitää antaa mahdollisuus.
ja rehellinen.
Kiitos siitä.
Minä en pahastu ajatuksesta.
Aina ei ajatukset mene ristiin, joskus menevät, ihan samalle ladullekin. Mutta harvoin.
Ja siksi on kaipaavia, väriseviä, haavanlehtisiä.
Tiukkoja Mimmejä, kovia Jätkiä.
Eletään niiden kanssa, jooko?
muita häivähdyksiä mieleesi.
Mulla voi sukset mennä ristiin ihan, tasaisella järvenjäälläkin, ja kaatua kupsahdan, mutta ei siinä, putsaan rillini ja niistän nenäni.
Mutta Minulla on niin hyvä hajuaisti, että vieläkin...
MINÄ nainen
Todella kaunista. Tuli tunne että minullakin on toivoa. Kiitos :))
yksin olen mä,mut en kumminkaan.on hieno olla ykksi kuin ärsyttävä kumppani.olen mies ja tosi mies
minä laitan järvenrannalle nuotion, ja nostan kameran, jalustalleen, ja odotan.
Kyllä sinä vielä eteeni lankeat, ja saan lähikuvan, harhailevista silmistäsi, ja pyyhitystä nenästäsi.
Pidä varasi, Tervaksen tuoksu, sekoitettuba HK-Siniseen, saattaa kääntää suksiesi pään...
Olet meille muillekin TOIVO! :)
jokaisella ihmisellä on monta minää, haluan kirjoittaa kaikkina minuina, vai miten se oli.
Siksi en muuta nicciäni, minä olen minä ja varmaan välillä sekoitankin kun heittäännyn roolista toiseen.
Olen kuitenkin myös aina minä ja rehellinen itseni.
Ei kannata, kas kun naapurirannassa paloi aivan ihana ROIHU.
Suunnistin SINNE, koska naisen vaisto neuvoi, et usko mikä vastaanotto. Sukset autettiin jaloistani, putsattiin ja vietiin seinänvierustalle. Iso kimppu ruusuja, johon painoin kasvoni, ah niin ihana tuoksu. Lempeästi johdatettiin sisälle, riisuttiin monot jaloista ja vähän hierottiin jalkapohjia. Kuuma glöki ja seuraavaksi ohjattiin lämpöiseen SAUNAAN. AH...
Kun oon yksin. Viihdyn joskus yksinäisyydessä todella hyvin.
Yksinäisyys on meille kaikille tärkeää aina välillä. Voi niinkunin laittaa asioita järjestykseen ja kuunnella syvinta sisintään.
Olla kotona itsessään- kuin ne sanoo...
Meriläisen ajatusiin yhdyn täysin.
Avasin tämän, mutta tähän en osallistunut kuin nyt.
Asiasta olen availlut keskusteluja aiemminkin.
Mahdollisuudet tutustua ovat nykyisin valtaisat.
Ennen Härmän aukeilla ei ollut asiaa pyrkiä naapurikylän tytöille edes saatille...
Nyt voimme tehdä treffejä mihin maailman kolkkaan tahansa ja tavatakin milloin ja missä vaan...
Ystäviä on ikääntyvällä paapallakin, mutta ongelmia syntyy kun alkaa tulla pariutumisen
ja yhteisen pesän perustaminen mieleen...
aktiivista elämänaikaa on niin vähän jäljellä, ettei sitä pidä hukkaan heittää ja eikös se kotona kököttämällä vähän niinku hukkaan mene. Voihan se olla, ettei se loppuelämänrakkaus koskaan kävele vastaan, muttei sen takia elämättä kannata jättää. Mulle vaikeeta on opetella lähtemään yksin, mutta hammasta purren sen teen. Ystävistä suurin osa on kaukana ja niillä, jotka on lähellä on aivan omat aikataulut. Mä kattelen netistä mitä semmosia tapahtumia ja näyttelyitä on, mitä haluan nähdä. Samoin elokuvat ja esiintyjät. Kirjotan parhaat ylös ja meen katsomaan. Kyl se siitä...toivon :))
Tanssiva Tamma ois kiva saada ees parketille.
Pitää tyytyä tanssimaan susien kanssa.
mä kun en osaa tanssia :). Koitan kyllä joskus, mut harvemmin se sujuu. Oon kömpelö ja huono koordinaatiokin, liekö rytmitajuakaan...
Nyt on Tammalla tilaisuus Oulussa.
Ellei a€jomies niin Toto-tammalla tuuria.
Siitä sitten vaikka maailman ympäri rakkaan kanssa.
etsimisestä tullut pääasia?
Tai epärealistiset laatuvaatimukset?
olla olematta. Kallistun kuitenkin kannallesi.
Aikuisillakaan ei välttämättä mopo pysy käsissä, kun aina on uutta, ehkä parempaa, ehkä hienompaa odottamassa vain yhden klikkauksen päässä.
Itseäni potkaisi onni: pari vuotta sitten löysin rakkaan s24-treffeiltä. Kirjoittelimme kotvan ja ihastuimme ihan kirjoittelemalla. Yhdet "treffit" järjestettiin: varmistettiin, että toinen on sitä, mitä oli väittänytkin. Pari vuotta ollaan oltu yksissä ja rakastan häntä kovasti.
Treffipalstalla kuitenkin huomasin, että siellä oli kovasti ihan aidosti rakkautta etsiviä ihmisiä, mutta yhtä paljon ajan tappajia, ego-buustaajia ja sitten niitä, jotka eivät oikein osanneet tehdä eroa treffipalstan ja chattailyn välillä.
Olen kiitollinen siitä, että kohdalleni osui vilpitön ja ihana nainen.
kertovat kaiken.
Parisataatuhatta etsijää kertoo että pentuja on paljon, niitä joilla hormoonit hyrrää.
Useimmat saavat kicksinsä jo vastauksista, eli, kuten nuorenmiehen pitääkin. pippeli pystyssä kirjoitellaan ja odotellaan vastauksia.
Minun aikani kirjeitä postista.
10 miestä ja 2 naista?
Ihan normaali jakautuma, miesten ja naisten kesken. Nuori mies on kukko, ja nainen hiljainen ja häveliäs.
Treffipalstoille ei "oikea" mies tai nainen kirjaudu.
Kyllä he ovat vähän vajavaisia, rumia tai poikkeavia.
Tässä en halua loukata ketään, joiltain osilta asia on ymmärrettävää.
Uskon vakaasti että kohtaan Hänet, ja maailmankaikkeus järjestelee paraikkaa niitä asioita.
Minäkin juuri viikkosiivosin, että TERVETULOA RAKKAUS , uksi on ablosta auki!
ei turhia kannata unelmoida-vaan tosia, eiks nii?
minä en usko rakkauteesi.
Rakkaus ei synny kirjoittelemalla.
Toivotan kuitenkin onnea, yritykselle.
Minua pelottaa kuvauksesi: "Vilpitön ja ihana nainen".
Sinä olet saanut haluamasi.
Haluaisin kuulla ystäväsi mielipiteen?
Oliko hänellä vaihtoehtoa?
on hyvä olla.
Heleällä, vastaanottavaisella sydämellä, johon on hyvä lemmenliekin roihahtaa.
Siivottu kotikin auttaa asiaa, kun armasta vartoaa.
noh, pääasia että on hauskaa.
Pidä pippeli pystyssä.
pahanilmanlintu olet. Siun uskollais ei ole vällii, kuin itelleis.
En oikein ymmärrä kysymyksiäsi vaihtoehdoista.
Se menee niin, että jos semmoset ihmiset kohtaavat, joiden mielet "osaavat yhtyä", niin se on melkosen sama, miten se kohtaaminen tapahtuu. Kirjoittelemalla tuskin voi rakastua, mutta ihastua kylläkin. Pieni ero, mutta ohitit sen. Rakkautemme tietysti syntyi sitten seurustelemalla.
Haluaisit kuulla ystäväni mielipiteen - mistä asiasta? En ole itsekään heidän mielipiteitään kysellyt.
Kirjoitukseni oli olevinaan vain positiivinen lausahdus, että nettipalstoilla voi syntyä muutakin kuin pettymyksiä. Mutta kaikin mokomin, ammutaan tää juttu alas ennen kuin se alkaa lentää.
en halua ampua mitään alas.
Jatkukoon keskustelu, keskustelupalsta kun tämä on.
Tein virheen kun en huomannut tuota ihastumista, anteeksi.
Minä vain olen kyyninen, ja uskon vakaasti että "vakaville" palstoille kirjautuneilla, täytyy, olla joku ongelma.
Velkaa, yksinhuoltajuuteen kyllästyneitä persaukisia, maalle/Stadiin kaipiaavia.. tms.
Ole onnellinen, mutta kirjoitellaan.
H.
teille molemmille jatkossakin! Kiva, että olette löytäneet vertaisenne ja puhutte ilmeisesti samaa kieltä niin monella tasolla, etteivät useimmat sellaista ymmärtäisikään. Kuulutkohan sinäkin niihin, mielestäni oikeisiin tosimiehiin, jotka haluavat jakaa naisensa kanssa paljon, paljon muutakin kuin vuoteensa ja siihen liittyvät ilot, eivätkä määrittele naisen roolirajoja, vaan antavat naisensa itse valita oman paikkansa.;))
Omasta mielestäni parisuhde on parhaimmillaan silloin, kun voi todeta kumppaninsa olevan sekä rakastettu että paras tai ainakin yksi parhaimmista ystävistä. Yhtälö on harvinainen, muttei kuitenkaan mahdoton. Tiedän monia miehiä, jotka eivät missään tapauksessa haluaisi yhdistää noita kahta asiaa. Vain tosimies uskaltaa. - Kuulun itse niihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet sen kokea. Tiedän, että hyviä parisuhteen malleja on monenlaisia, enkä yritä määritellä sitä oikeaa kenenkään muun kuin omasta puolestani.
Iloitsen puolestanne ja toivotan teille onnea!
ei synny kirjoittamalla, mutta kun se on syntynyt siitä on ihana myös kirjoittaa... edelleen MINÄ
Siipirikko! Voi voi UK-KO kävisitkö katsomassa... MINÄ (olen nainen)
kUN EN MILLÄÄN HALUAISI LUOPUA HYVIST...
No voit laittaa laukkusi eteisen tuolille, raivataan sitten yhdessä, kyllä se siitä...
en tiedä, naiset tiennevät paremmin.
Tästäkin ketjusta huomaa, että toiset kovettuvat kokemusten myötä , mutta toiset pysyvät naiivisti avoimina.
Voisko olla niin, että rakkaus löytää avoimen sielun luokse herkemmin, kuin varautuneen ja epäluuloisen.
Jos nyt yritän nettiaiheessa pysyä, niin kyllähän sen sielläkin kirjoitellessa huomasi, kuka on avoin ja kuka omiin ongelmiinsa kietoutunut.
Helppoa oli ihastua, kun kohdalle sattui sellainen, joka toivotti tervetulleeksi :-)
Esko Aho taitaa olla edelleen kova luu sökössä.
Avoimin kortein ottaa riskejä, mutta myösuskoa...
ei kukaan halua montaa kertaa ja treffipalstoille menevät ne rohkeimmat.
Ne joilla ennakkoluulot on jätetty sivuun. Tiedän ainakin yhden parin jotka löysivät sieltä toisensa.
Kohtaamista voisi harrastaa, mutta missä ihmeessä sellaisia paikkoja on, kun ravintolat eivät kiinnosta.
*Eli yksin on tieni kulkeva, yksin mieleni menevi, yksin aatokset aattelen, vaikka toista toveriksi toivonkin.*
"Aloittajan luvut".
Minä olen nähnyt naisia ravintoloiden ulkopuolellakin.
Mies ne löytää, nynny nyppii napanöyhtää, jos nyt runoilu sallitaan.
minä tarkoitankin, arka mikä arka.
Teillä *reippailla on vientiä tungokseen asti, mutta jääkö vain tyhjä pussi ja musta ripsiväri tyynyyn kyynelten jälkeen kun yö on taas ohi.
Tulkoon valkeus.
Yksikään nainen ei pukeudu toisen naisen vuoksi.
Hän pukeutuu aina miehille.
Aroille miehille on hyvä alku kun vähän kehaisee:
Neidillä on kauniisti hiertyneet jalat, noissa korkkareissa, saanko ostaa teille sopivammat kävelykengät?
Ohi menneen naisen perään pitää aina katsoa, se ei siltä näytä, mutta kyllä ne sen huomaavat.
Jos nousee, kiinnostavan naisen viereltä, hakemaan uutta tuoppia, tai kahvia, pitää aina pyytää anteeksi, mutta pitää huolta että kyynärpää koskettaa, ja jos koskettaa johonkin..khöm.. niin äkkiä tiskille, ennenkuin punastus alkaa.
Ja kun tulee, viinerien kanssa, takaisin pitää olla itsevarma katse, ja kiinnittää se naisen silmiin, pyytää vielä kerran anteeksi, antaen äänensävyllä ymmärtää että kyseessä ei ollut vahinko.
Muista istua tyylikkäästi ja varmasti ja muista kyynärpään, olkapään, kosketus, jos kompuroit, niin homma on hukassa.
Saman voi tehdä Salpausselän kisoissakin, kun hakee neidolle kuumaa kaakaota. Taidenäyttelyissä teetä..Vappuna ilmapallon, Pääsiäisenä yllätysmuna on hyvä, mutta jatko vaatii hienovaraista keskustelua. jne.
elämäni miehet, olen vain kohdanut, koirapuistossa viimeisen. Sitä ennen uimarannalla, sitä ennen ravintolassa, sitä ennen sama taas yhteinen aatetoveruus yhdisti...ja elämäni mies taas himskutti, en edes mieti onko hän juuri se ainut oikea kaikkien kanssa kuitenkin hyvin on aina jotenkin elämä eteenpäin mennyt ja aikansa kukin suhde kestänyt..no..jos, vielä pitäisi alusta joku suhde alkaa..niin sitten vaan pitäisi..;) ja jos, on tarkoitettu että, yksin elän, niin sitten elän. Antaa menneisyyden olla menneisyyttä. Tulevaisuus on paljon mielenkiintoisempaa, aina.
Peruspositiivinen;
t.friidu
että, ompas neidillä kauniisti hiertyneet jalat;)) ei missään tapauksessa, ujo jos on neito niin siitä vallan hämmentyy..ja laittaa kaiken keskittymiskykynsä hiertyneisiin, kantapäihin, vooih ei! se huomasi...iik! Ja mäkun yritin astella hienosti hammasta purren joka askaleen, vaikka sattui niin piru...ti.! Hitsi soikoon!- aivan väärä taktiikka..
Neidon silmiin ei saa liian intensiivisesti tuijottaa...ujo neito siitä hämmentyy...taas väärin.
Kosketus taktiikka meni oikein.
Taidenäyttelyssä voi vienolle myös tarjota kevyttä kuohuviiniä lasillisen..mutta, vain lasillisen..tietenkin jos, neito HALUAA itsepäisesti teetä..niin sitten teetä.
Muuten kaikki oikein;) Hyvä Hatsa!
t.friidu
etukäteen että, neito ei käytä lainkaan alkohijuomia, niin sitten voi tarjota teen sijasta, taidenäyttelyssä maljan alkoholintoa juomaa...niitäkin kun nykyisin erilaisia tarjolla..;)
t.friidu
Joku mulle joskus sanoi että jokaiselle ihmiselle on seitsemän "sielunkumppania" maailmassa.
No seisemänhän onkin maaginen luku.
Jos jokaisen kohtaisi elämässään ja ajattelee että seitsemästä vuodesta menisi suhde poikki, kun se seisemäshän on vaikein niin se tekisi meriläisen laskuopin mukaan 49 vuotta.
Jäisi siihen väliin aina muutama vuosi miettiä mikä meni pieleen ja viimeinen seisemästä saisi sen parhaan ihmisen.
Minä ainakin olen jokaisesta suhteesta jotain oppinut ja sen opin yleensä seuraavaan vienyt.
Niin ja niissä suhteissa erittäin paljon itsestäni.
oikein hyviä neuvoja:)
minä vaan tässä vähän neuvojani annan;) eihän niitä toki noudaattaa tarvitse, en minä sillä..;)joskus vaan noita miehiä, vähän syytä oikaista;) kovin kun hämmillään ne kuitenkin aina loppujen lopuksi ovat...luulevat tietävänsä naisista kaiken, mutta tietävätkö sittenkään? Edes Mr. Bond? Voihan vitsi..;) Ei hätää..friidu kyllä neuvoo;) Uskotko?
t.friidu
tuo luku seitsemän..minä taas uskon,että me täällä kohtaamme juuri sen meille tärkeän ihmisen kulloinkin mikä sillähetkellä on meille itsellemme tärkeää..tämä ei aina tarkoita sitä, että, suhde tähän vastakkaiseen sukupuoleen johtaisi varsinaiseen seurustelusuhteeseen, mutta tuo sielunkumppanuus voi silti kestää koko ihmisen elämän-iän. Tai sitten menetämme sen meille kaikkein RAKKAIMMAN ihmisen kuoleman kautta juuri silloin kun emme olisi itse vielä siihen mitenkään edes valmiita tai valmistuneita.Tälläkin kohtaamisella on minusta tarkoitus. Itse menetin elämäni yhden suurimmista Rakkauksista juuri näin. Mutta, emme voi aina valita...ihminen kun voi jäädä siitä huolimatta sinulle itsellesi tärkeäksi...siis tämä kohtaaminen tässä ja nyt. Joskus, lyhytkin kohtaaminen voi olla SUUREMPI, kuin pitkä-aikainen suhde.
Tämä koskee molempia sukupuolia ei ainoastaan suhdetamme toiseen sukupuoleen..tuo mahdollisuus sitten kohdata riippuu meidän omasta rohkeudestamme, jos emme anna toiselle edes mahdollisuutta tutustua. Niin, voimme jäädä paljosta paitsi...jokaisella ihmisellä on aina annettavaa myös hyvää..ikäviäkään juttuja emme voi välttää nekin kuuluvat elämään. Täydellistä ihmistä kun ei ole olemmassakaan. Onneksi niin.
t.friidu
Mä olen ihan uskonut että olen täydellinen :)
Tsoukkihan toi mun juttu olikin, paitsi se että olen parempi jokaisen suhteeni myötä.
Siihen uskon että kasvamisen mahdollisuus on olemassa.
eihän sitä nyt kukaan heti kerrasta;)) Aina on mahdollisuus toki...mutta ei täydellisyyteen kuitenkaan, toki unelmansa siitä saa pitää..ei kovin vaarallista unelmoida täydellisyydestä kuitenkaan, varsinkaan naisena...älä nyt kuitenkaan ihan täydestä naistenlehtien VIISAITA ohjeita ota. Ethän?;) Ei ne yksinkertaisesti VOI kirjoittaa totuutta, nämä toimittajat. Niiltä katsos loppuisi palkkatyö muuten. Näin viisaita olen pähkäillyt.
t.friidu
menettää yllättäen sielunkumppaninsa, uskon kuitenkin, myös samoin että kohtaamme juuri meille oikeita ihmisia, ajallaan...
ajattelija
Olen melko skeptinen nyky-yhteiskunnassa hyvän parisuhteen muodostumismahdollisuuksiin.
Kirkko on menettänyt otteen seurakuntaan ja seurakuntalaiset uskon kirkon opetuksiin.
VT piti luonnollisena, että kuninkaalla oli satoja jopa tuhansia vaimoja.
suru oikeasti helpotti..vielä nytkin jos, näen saman tyyppisen miehen (fyysisesti) niin hätkähdän vaikka tästä on jo aikaa..silloin ei vain jaksanut ymmärtää että, miksi...miksi hän jätti minut yksin tänne? Ei ottanut mukaansa, niin surullinen olin...no, aikaa myöten senkin ymmärsi..ei ole minun aikani vielä lähteä vielä silloin.....ennen sitä siinäkin oli kummallinen yhteensattuma että, viimeisen kerran kun näimme toisemme, niin hän tuli samalle paikkakunnalle kuin missä itsekin olin silloin, yleensä en Stadista juuri pois ole..sanoi vain minulle että, tuli tunne että, pakko nyt poiketa siltä moottoritieltä Stadiin päin oli tulossa hänkin, ja sanoi että, aina yleensä hän ajaa suoraa Stadiin. Itselläni samanlainen tunne yhtäaikaa, että, pakko nyt mennä tuonne linja-autoasemalle, enpä siellä juuri koskaan ollut aikaisemmin käynyt, mutta tiesin missä tuo linja-auto asema oli siellä suunnalla sijaitsi...kummatkin sitä siinä naureskeltiin että, mikä sai meidät näin toimimaan....sitten kun palasin Stadiin, sain kuulla että, hän oli menehtynyt seuraavana päivänä...
näin minäkin uskon, että, kohtaamme kaikki ajallaan..juuri ne ihmiset jotka, ovat meille tarkoitettu.
ajatuksin;
t.friidu
kokonaan parisuhteessa, vaan yleisesti ihmissuhteissa.
Itsekkin sitä oikeaa olen haikaillut, vaikka elämä muuten mallillansakin on. Se kun on niin, että etsin, tavallista epätavallisesti toimivaa ja ajattelevaa miestä. Voiko tuon selvemmin sanoa :) Nainen
ps, ihmisen pitää uskoa itseensä ja sisimpäänsä, sieltä kumpuaa mununmielestäni se oikea usko...
Nuo otsikon sanat ovat eräältä hyvältä ystävältä saamai kirjan otsikkona ja sisältönä
- kelttiläistä viisautta.
Tuhlaamme elämämme meitä erottavaan kun voisimme hakea yhdistäviä asioita.
Minullakin oli aika outo viimeinen tapaamisemme, en nyt rupea sitä selittämään.
Mutta yö kun hän lähti oli minulle todella huonouninen, ihmettelin melkein ääneen, mikä minun on, kun tunsin tuon painavan raskaan olon, koko illan. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, mikä minun oli. Hän lähti silloin, tästä ulottuvuudesta, toiseen, kait yritti jotenkin viestittää. Herkkänä ihmisenä vaistosin, vaikka en voinut aavistaa...
Surullakin on omat oppinsa meille, ei aivan pieniä olekkaan, vaan saavat meidät, ainakin minut porautumaan syvemmälle, omaan itseeni ja löytämään sieltä uusia voimia, kun surun synkin vaihe oli ohi.
voidaan terv.Nainen
jostain satukirjasta. Elämä antaa ja mutta myös saattaa yllättäen ottaa pois. Ihminen itse ei voi kovinkaan paljon vaikuttaa...jotkut, taas onnistuvat elämään pitkän ja antoisain yhden ainoan parisuhteen, jos, emme tiedä taustaa ja syitä, ja jos, emme varsinkaan ymmärrä niitä..niin parempi kuiten olla tuomitsematta.
Ihmisellä ei ole hyvä olla yksin. Ja toiseet taas meistä haluavat olla yksin.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmiset syyttävät ja moraalisoivat muita. Jokaisella kuitenkin oma elämä. Ja on itse aikuisena täysin vastuussa omasta elämästään. Ja jos, on lapsia niin myöskin lastensa elämästä. Ja jokainen ihminen haluaa olla onnellinen?! Eikö vain. Onko siinä jotain pahaa ja syntistä? En ymmärrä. Naiset vaan voivat tehdä tänäpäivänä myös ratkaisunsa jos, haluavat erota miehestään koska, ovat taloudellisesti riippumattomampia kuin ennen. Kun uusi avioerolaki astui voimaan, joskus -70 luvulla monet avioparit jotka, olivat kituttaneet ja riidelleet ja pahoinpidelleet toisiansa sekä fyysisesti että, henkisesti vuosikymmeniä uskalsivat vihdoin erota. Koska, näyttöpakko poistui...avioerojen määrä lisääntyi aivan pelkästään tästä syystä sinä vuonna.
Jos, parisuhde on huono, ja riitaisa niin parempi jo lasten takia erota kun jatkaa kuollutta ja epätyydyttäävää liittoa, missä kumpikaan osapuoli ei osaa kunnioittaa enää toistaan..ihan vaan itsensä ja myöskin lastensa tähden. En usko että, mikään ero on sinänsä turha. Aina kahden ihmisen oma asia ero kuitenkin loppupelissä...eipä siihen kirkko voi vaikuttaa. Seurakunnan työntekijä voi kuiten apua tarjota. Eipä muuta.
t.friidu
samaamieltäkanssasiolen...
Nainen
niin kipeältä kun sinä hetkenä tuntuukin..tuota ajattelen itsekin että, ilman syvää surua emme voisi ehkä myöskään tuntea mykistävää onnea niin suurena kun tiellemme osuukin vastakohta surulle on ilo.. joten upeita tunteita sitten molemmat kuitenkin. Ilo ja Suru. Nauru ja Itku.
t.friidu
Minä rakastan Sinua...
..tämä jää rakkailtakin sanomatta liian usein:
"Etsin Jumalaa
hän vältti minua.
Etsin sieluani
en voinut sitä nähdä.
Etsin veljeäni
ja löysin kaikki kolme."
Piti käydä oikein katsomassa. Vain kaksi kuvallista naista ja kymmenen miestä. Onko tuo ihan totta? Kyllä meidän naisten kelpaa.
>>Jotkut maksavat satoja eur
Treffipalstoilla luvataan paljon.
Saat paljon yhteydenottoja, viestejä ja treffikutsuja.
Se ei ole todellakaan paljon, jos...niin - jos, jos Prinssin tai Prinsessan ja puoli valtakuntaa saisit...
perehtyä treffeihin, en ymmärrä tuota maksupolitiikkaa? pitääkö siitä treffailusta vielä jotain maksaakin?
olen täysin ulkona noista treffijutuista:)
Suomi24.fi ja monet muut.
Laita vaan niin ainakin Visa vinkuu.
menen ja katson=voin selostaa sit
Mikä on treffipalstoista paras?
Kerrohan miten kävi?
Viitisenkymmentä puheenvuoroa on tässä keskustelussa. Kävin juuri sivustoilla ja tämänhetkinen tilanne näytti naisten piristyneen.
Merkillepantavaa on nuorehkojen naisten mielenkiinto
vanhempiin miehiin.
Vanhemmat naiset taas hakevat yleisesti itseään nuorempien miesten seuraa.
Missä tuota merkillepantavaa tapahtuu?
kun osaa etsiä Ihan siinä missä muualtakin. Noviisit ei osaa.
Missä noita taitoja opetetaan paraillaan muuttomuhissa oleville linnuille.
Pupuille syntyy kohta "hankiaiset" - missä
lie emo oppinsa ammentanut?
Mestari aloitti oppipoikana...noviisina nunna luostarissa...