Onko muilla kokemusta vauvan iltahuudosta, joka EI siis ole koliikkia? Masuvaivaa on ollut, mutta nämä iltaitkut eivät mielestäni johdu siitä. Poika on iloinen ja nauravainen makuuhuoneeseen mennessä. Kun laitan hänet sänkyyn, voi nukahtaa tutin ja rätin kanssa itsekseen. MUTTA 30-40minuutin kuluttua alkaa jumalaton huuto ja raivo. Ei auta mikään! Nälkä siis ei ole, syö juuri ennen nukkumaanmenoa. Joskus taas huuto alkaa jo aika pian sänkyynlaiton jälkeen.
Huuto kestää joka ilta 0,5-1h. Tämä alkaa rasittaa jo meitä vanhempia, kun tuntuu ettei huudolla ole mitään "syytä" eikä siihen auta mikään. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei tämän vuoksi ole iltaisin ollenkaan =(
Tutut vaan veikkaavat mahavaivoja, mutta kun itku ei ole samanlaista kuin eka kuukausi, jolloin tosiaan huudettiin mahaa iltakaudet. Tuntuu kuin vauvalle olisi jäänyt päälle tämä, että illalla kuuluu huutaa.
Lähinnä toivon muiden samanlaisia kokemuksia, myös siitä koska tämä loppuu?!!
Huuto kestää joka ilta 0,5-1h. Tämä alkaa rasittaa jo meitä vanhempia, kun tuntuu ettei huudolla ole mitään "syytä" eikä siihen auta mikään. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei tämän vuoksi ole iltaisin ollenkaan =(
Tutut vaan veikkaavat mahavaivoja, mutta kun itku ei ole samanlaista kuin eka kuukausi, jolloin tosiaan huudettiin mahaa iltakaudet. Tuntuu kuin vauvalle olisi jäänyt päälle tämä, että illalla kuuluu huutaa.
Lähinnä toivon muiden samanlaisia kokemuksia, myös siitä koska tämä loppuu?!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä on aina, jos on röyhtäytetty huonosti! Eli jos ilmaa jää mahaan, herää n.puolen tunnin päästä ja huutaa selkä kaarella. Mutta meillä syy on selvä, kun nostaa ylös ja kantaa joskus lähemmäs tunninkin ajan, niin tulee kauhea ilmaryöppy ja sitten vauva rentoutuu ihan silmissä... nukahtaa samantien kun pistää takaisin sänkyyn.
Meillä siis näin.... minkä ikäinen vauva on. Kovin pieni ei osaa kiukutella, eli syy huutoon on aina. Olikos se niin että vasta 9kk osaa erikseen osoittaa mieltään.
Poika on siis 3 kk. Nyt on siis kyse JOKA ILTA tapahtuvasta "rituaalista", eli ei ole kiljunut nyt kahta päivää ja siksi täällä kyselen. Eli ei, ei johdu röyhtäytyksestä =(
Voiko huuto olla vauvan persoonallisuudesta kiinni? Hakeeko unta vaan tällä huudolla? Joka ilta ei voi olla yliväsymystäkään, ja kun on laitettu aikaisemmin ja myöhemmin nukkumaan, kaikki kokeiltu.
No, toivottavasti tämä outo tapa loppuu joskus (pian!!).
Eli millä loppujen lopuksi rauhoittuu, vai oletteko huomanneet mikä tehoaa, vai onko vain aika joka auttaa?
Jos uni on rauhallista loppuyön, voi tosiaan olla että mitään allergiaa tms. ei ole. Syökö yöllä ja tuleeko sen jälkeen tällaista? Onko yksin huoneessa silloin kun herää huutamaan. Oletteko kokeilleet, että olette siellä lähellä, kun tiedätte, että alkaa itkemään hetken päästä ja rauhoitatte heti ennenkuin ehtii aloittaa huudon? Omaa aikaa/puolison kanssa aikaa ei vielä kannata murehtia... sitä tulee sitten joskus. Vauva on nyt tärkein. Unirytmit tasoittuu jo lähemmäs vuoden ikää, silloin pystyy taas vähän normaalimpaan elämään aikuistenkin kesken.
olis persoonallisuudesta kiinni...kuulostas aika hassulle, kun on noin pienikin vielä.
Ettei vain ole allerginen jollekin sinun syömälle ruoka-aineelle. Meillä itkettiin kans tuon ikäisenä ja vasta monen kuukauden päästä siitä tajuttiin, että hän on allerginen ainakin viljoille ja perunalle! Eli oli saanut niitä runsaasti myös äidinmaidon kautta. =( Kukaan ei vain osannut ehdottaa meille tälläistä vaihtoehtoa, enkä jotenkin osannut esikoisen kanssa tuota vielä noin pienenä edes epäillä!!!
Meillä jokaisella on luontainen temperamentti, joka vaikuttaa aika paljon kaikkeen, vauvalla mm vilkkauteen, unen määrään jne
Meillä itkettiin unta vasaan, mutta ei tuo siltäkään kuulosta, kun kerran nukahtaa ensin ihan hyvin. Veikkaisin minäkin, että vanhempien häviäminen vierestä on se itkun syy.
ja ihan selvästi meillä tekee sitä ettö komentaa äitiään juuri tuolla huudolla. Ei nimittäin halua jäädä yksin sänkyyn vaan haluaisi aina nukahtaa iltaisin äidin syliin. Tarkistaa monta kertaa että äiti on vieressä. Tajusin sen itse tässä, kun poika oli syötetty, vaipatettu ja röyhtäytetty ja silti vaan "kiukutteli". Rauhoittui aina kun pääsi syliin ja nosti metakan kun joutui omaan sänkyynsä tai laskettiin meidän sänkyyn niin että olin vieressä. Huusi niin kauan että pääsi äidin syliin, jossa nukahti. Että meillä ainakin on ihan selvästi temperamenttinen lapsi, poika vielä :D
tuon ikäiset juuri syliä halua ja tarvitse!! Sitähän niiden pitäisi saada aina kun tarvii. Ei herranjumala tuon ikäinen lapsi osaa vaatia saati kiukutella! Voi morjens!
liittyä että syliin haluaa ja siinä rauhottuu..
Tältä palstalta on turha näemmä odottaa järkeviä kommentteja ja apua.
Vauva siis EI rauhoitu syliin, kiukustuu vaan enemmän.
Enpä usko että syynä on tällöin sylin kaipuu, joka ilta muka 30 minuutin unen jälkeen?? Kyllä kyse on jostain muusta. Olen tullut siihen tulokseen, että vauva huutaa yliväsymystään. Mutta miten tuon 30-40minuutin unesta havahtumisen saisi menemään ohi..ei millään!!!
Meidän poika nyt oli puolivuotias ja eri vaiheita tuon nukkumisen kanssa on ollut. Meillä oli myös tuollainen vaihe, kesti noin kuukauden. Helpoin oli kun oli tuon ajan jo valmiiksi vieressä, silloin rauhoittui kun ehti ehti laittaa tutin suuhun ja napata viereen. Tiedän kyllä että tuollainen iltahuuto on tosi raskasta mutta toivottavasti aika auttaa. Pinnasänky oli meille turha ensimmäisen neljä kuukautta, siihen saakka vauva nukkui rauhallisesti vain vieressä. En ole mikään mustavalkoinen perhepeti-intoilija mutta kyllä se vain on fakta että useat (huom. ei kaikki) vauvat nukkuvat äidin kyljessä parhaiten, eri asia on sitten miten äiti nukkuu.
Alkuyön unet rauhoittuivät meillä myös kiinteiden aloittamisen jälkeen, yöllä herätään edelleen syömään pari kertaa kuten ennen kiinteitäkin, liekö tavasta kiinni.
Sinuna koittaisin ensiksi huilata vauvan vieressä ekan tunnin jotta ehdit heti lohduttaa kun huuto meinaa alkaa, jos ei auta ja imetät vaihda ruokavaliota, kolmanneksi jos vauva ei rauhoitu makuuhuoneessa ota mukaan olohuoneeseen vaikka rattaisiin yms. Meillä tenavan syliriippuvuus nukahtamisen ajaksi meni ohi kun kovan yskän takia nukkuin pari viikkoa matkarattaissa ja nukutin ihan olohuoneessa kun en jaksanut yksikseni kärrytellä makkarissa. Lapsi oppi että oli ihan turvallista nukahtaa ilman syliä kun näki minut koko ajan ja nyt nukahtaa ihan kiltisti omaan sänkyyn (aloitti sen 5kk vanhana).
Kun nukutin tenavaa rattaissa mietin että opetanko nyt vääriä tapoja kun ei tuo voi koko ikäänsä rattaissa nukkua. No käytöntö opetti että nuon pienellä rutiinit muuttuvat pikkuhiljaa ja ajoittain kun esim. konttaamiset ja muut sekaavat taas unia(nyt meillä on se vaihe menossa että poika kipittää pitkin pinnasänkyä keskellä yötä...). Pääasia että koko perhe saa levätä ja tosiaan sitä aikaa miehen kanssa tulee sitten myöhemmin, nyt vaan tämä aika on tämmöistä.
rauhoitu syliin voi silti olla syli parempi paikka kuin sänky.Sanotaanhan koliikkivauvoistakin että vaikkei itku sylissä lopu niin turvaa siitä kumminkin saavat.
Mutta varmaankin voi olla että vauvasi itkee väsymystään kun herää kesken kaiken,siihen auttaisi asian ennakointi eli menet ennen kuin puoli tuntia tulee täyteen lähistölle ja heti kun piehtarointi alkaa silittelet,annat tuttia jne.Toisinaan ikävä kyllä asioihin ei auta muu kuin aika:)
Olen AINA vieressä kun vauva herää puolentunnin päästä ja laitan heti tutin suuhun. Tämä sen takia, että menen itsekkin nukkumaan, kun vauva menee. Mutta tämäkään ei auta!!! Kun lapsi herää, hän alkaa hetken päästä huutamaan, vaikka olisin salamannopea. Pakko se kai on vaan hyväksyä että tarvitsee sen huudon voidakseen nukkua =(
vauvojen kanssa että mikään ei auta itkuihin.
Niin, että kyllähän sitä pitäisi jo vajaa kolme viikkoisen tajuta, että kun mennään sänkyyn, niin siellä ollaan hiljaa, eikä kiukuta... varsinkaan jos on yksinäinen olo. Voisihan tuo samalla itse jo kipaista mikrollekin lämmittämään korvikkeensa!! Itsenäistyminen aikaisin on tärkeää... ettei vaan jää liikaa kiinni äitiin, jo noinkin vanhana kuin 3 viikkoa!
Voi pientä... ei muuta voi sanoa!
Vauvan paikka ei vain ole pinnasängyssä, vaan äidin vieressä parisängyssä seinän puolella. Niin se vain on.
Meillä ei ole mitään huutoja koskaan ollu ku on vieressä.
Vaikka pinnasänky olis kiinni parisängyssä, on vauva siellä silti eristyksissä eikä saa sitä kosketusta. Paljon helpompi äidilleki maata vieressä samassa sängyssä kuin roikkua pinnasängyn reunalla.
Ilman pinnasänkyä pärjää koko vauva ajan, tiedän omasta kokemuksesta.
Vauvan ei tarvitse huutaa iltaisin unta saadakseen. Ota säännöllisesti viereesi iltaisin parin viikon ajan, niin vauva huomaa, ettei tässä enää tarvi mitään huutaa. Usko pois! Itkuttomat yöt ja illat ovat mahdollisia teillekin. Kokeile.
Kokeile nukuttaa vauva syliin, ja pitää sylissä itkuun saakka.
Meillä herättiin tasan 50 min nukahtamisesta, mutta kun lapsi avasi silmänsä sylissä, huuto ei päässyt edes alkamaan. Uudelleen nukuttaminen oli kuitenkin edessä, mutta huom. ilman huutoa.
"Huudoton nukutus" on kyllä toivottavaa, ajatellen esim vauvan vanhempien sisarusten unta...