tutkimus.
http://www.nuorten-yst.fi/file.php?178
Vanhaa tutkimustietoa löytyy.
Yksi asia, joka ihmetytti tätäkin hakiessa, että kaikkia tutkimuksia ei pääse lukemaan. Miksi osa etenkin opinnäytetöistä on salaisia?
http://www.nuorten-yst.fi/file.php?178
Vanhaa tutkimustietoa löytyy.
Yksi asia, joka ihmetytti tätäkin hakiessa, että kaikkia tutkimuksia ei pääse lukemaan. Miksi osa etenkin opinnäytetöistä on salaisia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei vain julkaista netissä, vaan opinnäytetyön voi mennä lukemaan oppilaitoksen kirjastoon.
Poikkeus: yritykselle tehtävä salainen tutkimus
tekstiä kun klikataan ohjeet-kohtaa:
http://batman.jamk.fi/~voyager/opin/ohje2.php
"Salaisista opinnäytetöistä on täytettävä vähintään seuraavat tiedot: 1) tekijä, 2) työn nimi, 3) luottamuksellisuus, 4) koulutusala ja 5) koulutusohjelma.
Esimerkiksi:
Luottamuksellisuus:
Salainen vuoteen 2012 saakka
Salaisissa opinnäytetöissä tiivistelmä- ja avainsanakenttiä EI TÄYTETÄ – jätä kentät tyhjiksi "
Vai yrityksille tehtäviä tutkimuksia?
Siis esim. lastensuojelulaitoksille.
ja ehkä kauppatieteiden maisterit tekevät diplomityönsä ja gradunsa yleisesti jossain yrityksessä. Nämä työt liittyvät yleensä yrityksen tuotekehitykseen ja tällä perusteella niitä on oikeus julistaa salaisiksi tietyksi aikaa. Nämä opiskelijat saavat palkkaa lopputöidensä tekemisestä.
Muilla aloilla tätä ei tietääkseni harrasteta, mutta en tunne muita aloja niin tarkkaan. Ehkäpä lastensuojelujärjestöt ovat keksineet tämän systeemin sosiaalialan opinnäytetöitä varten. Voisi tarkistaa valtsikan opinnäytetöiden kohdalta, mikäli ne löytyvät netistä.
"diplomi-insinöörit ja ehkä kauppatieteiden maisterit tekevät diplomityönsä ja gradunsa yleisesti jossain yrityksessä. Nämä työt liittyvät yleensä yrityksen tuotekehitykseen ja tällä perusteella niitä on oikeus julistaa salaisiksi tietyksi aikaa. "
Tuntuu julmalle, mutta lastensuojelulaitoksethan ovat liiketaloudellisin periaattein toimivia voiton maksimointiin pyrkiviä yrityksiä. Kauppalehdestä olemme saaneet lukea, että paremmin voittotavoitteissaan onnistuvatkin kuin perinteisillä aloilla toimivat yritykset.
Tätä arvosteltiin paljon aikanaan ja jonkun yrityksen omistaja kuittasi arvosteluun, että "mitä pahaa siinä on, että lapset pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin." Ei varmaan kenelläkään, jos se olisi ainoa ja vilpitön tavoite toiminnalle, mutta kun ei ole kaikissa tapauksissa.
Kuulin ls:n sosiaalityöntekijöiltä, että silloin kun läheisessä lastenkodissa avattiin intensiivihoidon osastot, kävi laitoksen edustaja markkinoimassa hoitoa läheisissä sosiaalitoimistoissa. Siis kaupallisin periaattein toimivan yrityksen edustaja mainosti hoitoa sossuille, että sossut lähettäisivät mahdollisimman paljon lapsia heille. Varmasti samaa markkinointimainontaa on suunnattu myös lähisairaaloiden lastenpsykiatreille.
Menee kylmät väreet selkää pitkin kun muistelen sitä, miten pyysin lasta ko. hoitoon lähettäneitä lääkäreitä tarkentamaan, mitä he tarkoitti tarkkaan ottaen sillä, että heillä oli siitä hoidosta niin myönteinen käsitys. Pyysin, että antavat konkreettisia esimerkkejä. Vastaus oli ensin hiljaista mietintää ja lopulta vain olan kohautuksia, kun "en minä siellä ole käynyt, enkä osaa esimerkkejä antaa, mutta se nyt vaikuttaa vain niin hyvälle".
Kun lopulta varmistui, että siellä antoivat psykiatrista hoitoa sosiaalialan ammattilaiset, lapsi ei saanut useaan kuukauteen tavata psykiatreja, eikä koko intensiivihoidon periaatteita noudatettu, muista laitoksen itse myöntämistä hoitovirheistä puhumattakaan, purkivat tyrmistyneet sosiaalityöntekijät lopulta koko huostaanoton ja lapsi kotiutettiin.
Monestakin syystä ahdistun aina kun näen työpaikkailmoituksissa jonkun lastensuojelulaitoksen hakevan markkinointityöntekijää itselleen.
Markkinoitu tuote pitäisi olla tietty hoitopaketti ja hoito olisi toteutettava tiukasti valvotuissa oloissa ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan toimesta. Mutta koska niin ei ole, tulee pakostakin mielikuva, että lapset ovat voittoa tuottavan yrityksen raaka-ainetta kuin tehtaassa tai vaikka puunjalostusteollisuudessa konsanaan.
Mielikuvamarkkinoinnin keinoin oli sossuille ja psykiatreille myyty kuvaa intensiivihoidosta, joka tuottaa hyvin voivia lapsia. Todellisuuspohja osoittautui pelkiksi mielikuviksi. Jopa markkinointilainsäädännön suhteen valheellinen mainonta on tuomittavaa, mutta entäpä sitten vielä se, että kohteena ja kärsijöinä ovat lapset?
Voidaan sanoa niinkin, että markkinoitu tuote on intensiivihoitopaketti, jonka avulla firma jatkojalostaa psykiatrien ja sossujen myymästä raaka-aineesta eli lapsista pelkästään valheellisia mielikuvia. Toiminta on siis monella tapaa tuomittavaa ja laitonta.
Yleensähän yritykset tekevät tutkimuksia myös toteuttamiensa markkinointiprojektien tuottavuudesta. Jos laitos olisi sen tehnyt, niin varmasti tulos olisi ollut reilusti positiivinen ainakin siinä mielessä, miten runsaasti hoidolliset huostaanotot raaka-ainetta ovat yritykselle tuottaneet. Mutta eikö inhimillisestä näkökulmasta olisi tärkeämpää tutkia, miten jatkojalostus on onnistunut eli miten intensiivihoidon läpikäyneet lapset ovat elämässään kotiutumisen jälkeen selvinneet.
Ei voiton maksimointiin pyrkivä yritys tule sellaista ikinä tekemään. Tai jos leikitään ajatuksella, että tekisi, niin varmasti se tutkimus julistettaisiin salaiseksi 500:ksi vuodeksi eteenpäin.
olivat, kun he lähtivät tutustumaan hdl:n intensiivihoitoon. He olivat päättäneet lapseni sijoituksesta sinne. Vastustin sitä viimeiseen asti, koska sana diakonissalaitos sai ateistin arvomaailmassani heti karvat pystyyn.
hdl on todella rahaa tienaava ja sitä säilövä laitos. Olen Internetin kautta katsonut huippukalliita päätoimiston rakennuksia, niihin on uponnut varmaan satoja miljoonia.
Ja se hoito hdl:llähän on kaikkien meidän palstalaisten tiedossa: hoitoa ei ole.
Sen sijaan on kova rangaistuskoneisto, jolla lapset saadaan pelkäämään kaikkia auktoriteetteja. Kasvatusperiaatteet ovat keskiajalta.
Hdl ei mainosta itseään. Tieto leviää diakonissalaitosten opinahjojen kautta.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2007/06/laakariliitto_haluaa_uskomushoidot_kuriin_242397.html
Lääkäriliitto haluaa uskomushoidot kuriin
Suomen Lääkäriliitto haluaa niin sanotut uskomushoidot kuriin. Liitto vaatii hoitojen rajoittamista lapsilta ja vakavasti tai psyykkisesti sairailta potilailta.
Myös hoitojen mainontaa tulisi valvoa ja rajoittaa.
Uskomushoidoilla Lääkärilliitto tarkoittaa hoitoja, jotka eivät ole tieteellisesti tutkittuja ja lääketieteellisesti hyväksyttyjä.
Uskomushoidosta on liiton mielestä kyse myös silloin, kun hoitajalla ei ole yhteiskunnan hyväksymää koulutusta.
- Moni saattaa tällä hetkellä vain ilmoittaa itsensä terapeutiksi, Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve ihmettelee. Suomessa laki jälkijunassa muihin Pohjoismaihin verrattuna
Vaihtoehtoisten hoitomuotojen lainsäädännöt vaihtelevat Pohjoismaissa. Suomessa lainsäädäntöä vasta linjataan. Heikki Pälveen mukaan laki on Suomessa jälkijunassa.
- Potilaat saattavat olla epätoivoisia, ja heitä on silloin helppo käyttää hyväksi. Lain pitäisi suojella heitä paremmin.
Erityisryhmien suojelun ja mainonnan rajoittamisen lisäksi liitto haluaisi kieltää esimerkiksi hypnoosin käyttämisen, koska potilas on tällöin erityisen haavoittuvainen.
Uskomushoitojen tarjoajien rekisteröintiä ei Lääkäriliiton mielestä pitäisi lisätä lainsäädäntöön. Liitto pelkää, että tämä antaisi potilaalle kuvan siitä, että yhteiskunta takaisi rekisteröityjen henkilöiden ammattitaidon ja hoitomuotojen turvallisuuden. Liitto haluaa myös velvoittaa hoitojen antajat korvausvastuuseen.
YLE Uutiset
hdl:n intensiivihoitojen lakkauttamista.
Monissa lastensuojelulaitoksissa on ei-kelakorvattavia terapioita käytettävissä. Ehkä nämäkin joutuisivat siirtymään kalliseen koululääketieteenseen.