kuka täällä puhuu
kaikki itkujeni muurien murut
kipujeni korkeat vuoret
ja ne laaksot
joiden äärillä
etsin itseäni Sinusta öisin ?
minun kyyneleeni
eivät valuttaneet vettänsä Sinuun
kostuttaneet rintasi pieltä
eivätkä sieluusi asettuneet
mutta jokainen yö
jokainen armollinen aamu
tiesin
olet lähempänä kuin milloinkaan
luulen
että halu ja intohimo
nostattavat päätänsä kuitenkin
ja huomaan
olen nainen, mutta Sinä
olet mies turrutettuine tunteinesi
eikä mikään
löydä Sinussa kuohujeni kärkipäätä
vaikka kiemurtelisin
sokeana kainalosi lämpöön
kun iho löytää ihon
ja hengitys sekoittuu huohotukseesi
on jonkinlainen kerros
joka erottaa minusta Sinut
ja suudelmakin
on vain kosketuksen päässä huuliltain
kaikki itkujeni muurien murut
kipujeni korkeat vuoret
ja ne laaksot
joiden äärillä
etsin itseäni Sinusta öisin ?
minun kyyneleeni
eivät valuttaneet vettänsä Sinuun
kostuttaneet rintasi pieltä
eivätkä sieluusi asettuneet
mutta jokainen yö
jokainen armollinen aamu
tiesin
olet lähempänä kuin milloinkaan
luulen
että halu ja intohimo
nostattavat päätänsä kuitenkin
ja huomaan
olen nainen, mutta Sinä
olet mies turrutettuine tunteinesi
eikä mikään
löydä Sinussa kuohujeni kärkipäätä
vaikka kiemurtelisin
sokeana kainalosi lämpöön
kun iho löytää ihon
ja hengitys sekoittuu huohotukseesi
on jonkinlainen kerros
joka erottaa minusta Sinut
ja suudelmakin
on vain kosketuksen päässä huuliltain
Vastaukset 17
Vanhimmat
...mielesi laitamailla
se tunne jolle et oikein löydä nimeä
mutta tiedät sen asuvan sydämessäsi
uinuen...
meri on musta
ja myllertää mystiset virrat
korkeat aallokot seinämästä seinämään
sisälläsi lyö.
on kuin haaksirikkoinen vesi sängyssä
ja rohkeakaako kulkea sen läpi
ja kierähtää toisen puoleen
pusertaen ulos sen tuntemattoman
sydämessäsi asuvan...
nyt mentiin ääripäästä toiseen,
oikein mollivoittoisiin säkeisiin
mutta loistavasti kirjotettuun
joten:
hyvä upea moll!!!
Sinä olet niin äärettömän tarkka näissä kommen-
toinneissasi, näet senkin mikä on kirjoitettu
rivien väliin. Olet oikeassa, jossakin se on
- syvällä minussa.
Taaskin tuo toinen kirjoittamasi osio on kuin
runo, upea kuin omat aloituksesikin.
No juu, mollivoittoiset tuleekin aina tällä
nicillä, tietoinen valinta.
Kiitos Jouni.
miten osuvaa tekstiä,tässä täytyy olla takana elettyä elämää.Kaikki itkujeni muurien murut,kipujeni korkeat vuoret. Sitä ei voi mitenkään
sanoa paremmin,en minä eikä kukaan muu.Ja suudelmakin on vain kosketuksen päässä huuliltani.Tästä runon sisällöstä voisi kirjoittaa melkeinpä koko kirjan,niin paljon tämä puhuttelee. Kiitos lindalinda.
Tarkoitin tietenkin Moll.
kyllä on elettyä elämää, vuosikymmenistä runo on
syntynyt. Mutta en ole lopputulokseen lainkaan
tyytyväinen. Ei pitäisi aamun aikaisina tunteina
kirjoittaa, eikä varsinkaan suoraa ruudulle -
tulos on siten tällainen sekametelisoppa.
Totta kyllä, että aihetta olisi vaikka kirjaan
asti, jos sen vaan joku kirjoittaisi.
Ja suotta anteeksipyytelet, sama pakettihan moll
ja linda kuitenkin on. Kirjoitan vaan yleensä nä-
mä tummemmat runot mollina ja valoisammat linda-
na.
Lämmin kiitos sanoistasi.
Jotakin tunnistan. Jokin on erilaista, mutta runosi puhutteli.
----
Olen päätynyt, ettei
se mies päätöstä tee
suuntaan ei toiseen.
Tai mistä minä tietäisin,
vaikka olisi jo tuhansien
kilometrien päässä
tunnemaailmassa.
Se ole minä, joka olen
jämähtänyt. Se olen minä,
joka koen hänet turvalliseksi.
Niin turvalliseksi, että
käytän häntä kilpenä muita
miehiä vastaan. Niin etten
enää rakastuisi.
Tämä on turvallinen tila.
Ei pettymyksiä. Kaipuu
menneeseen tulevaisuuden
uhallakin.
Koska tiedän, ettei hän
palaa, olen hyväksynyt
sen. Toivoen, että elämä
kohtelisi häntä hyvin.
Keskittyen omaan elämääni.
niin luulen, että moni muukin. Kaipa siinä oli
useaankin liittoon sopivia aineksia.
Mutta Sinä kirjoitit hitsin koskettavan
vastiksen, paljon, paljon parempi kokonaisuus
kuin oma sekoiluni. Pitää kyllä jatkossa vissiin
palata vaan takaisin kynän ja paperin ääreen, et-
tei tule tällaista jälkeä.
Jos tähän ei olisi tullut kommentteja, olisin jo
vetänyt pois mokoman. Mutta siinähän tuo nyt on.
Kiitos paljon Sinulle, että näit noin paljon vai-
vaa !
Älähän vähättele runoasi. Se oli sellaisenaan hyvä. Kukapa omista runoistaan pitäisi? Suurin osa omista joutaisi roskakoriin.
kaipa se niin on, ettei omista tuotoksistaan kai
kukaan ole tyytyväinen. Mutta kyllä tähän omaani
jäi niin paljon lapsuksia, etten ole tyytyväinen,
en.
Kiitos kuitenkin kannustavasta palautteesta, ja
oikein hyvää Naistenpäivää.
ja kumminkin kaukana, ikävää ihmissuhteessa.. Mielenkiintoinen on runosi.
sitä juuri, ikävää ihmissuhteessa. Mutta paljon
paremminkin sen olisi voinut muotoilla.
Kiitos kun luit ja kommentoit.
Jos nainen kysyy pidänkö hänen pakaroistaan, osaan vastata selvästi ja varmasti. Mutta jos hän kysyy rakastanko niitä, alkavat ajatukseni vääntelehtiä. Jos kysymys ei koskekaan takapuolta vaan mieltä tai personaa, melkein halvaannun....
Nainen on kadehdittavasti tietoinen "huulistaan" ;) hän unohtaa itsensä, hän luovuttaa kaiken energiansa kuohuvalle lihalleen. Rakastaminen leijailee jossakin kaukana taka-alalla, mutta kun näytös päättyy, se äkkiä huudetaan esiripun eteen, ikäänkuin se olisi näytelmän ainoa päähenkilö.
Tuntematon kutkuttaa makuhermoja ;)
että minä rakastan näitä palautteitasi, niissä on
aina ihan omanlaisensa sävel - sävel johon haluaa
uppoutua joka ainoa kerta.
Ihanaa lukea ajatuksiasi, etenkin tuo pakaraosio.
Erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus on jälleen
kommentointisi. Ja mukava tietää, että se kutkut-
teli makuhermoja, vaikken itse ollutkaan loppu-
tulokseen tyytyväinen.
Kiittää linda vierailustasi.
on minun mielestäni sekä suurta pettymystä, että myöskin jotain, jota ei ole menetetty. Sellainen hapuileva, oikean tien etsimisen fiilis. Jotain, jonka tietää olevan ihan tuossa noin, hyppysissä, mutta ei ihan kuitenkaan.
Hieno on tämäkin runosi!
oikeassa olet, niin pettymystä kuin jotain pien-
tä toivoakin pehmiä. Ja hapuilua, sitä se kyllä
oli, mutta tarkoitan tekstin hajanaisuutta ja
Sinä jotain aivan muuta.
Kiitos Sinulle aina yhtä lempeästä palautteesta
ja oikein hyvää Naistenpäivää.
..."ne laaksot
joiden äärillä
etsin itseäni Sinusta öisin"...
Toiki oli sitten pakko kirjoittaa noin kauniisti!
Ja koko runo...
Sinä itse ihanuus, kiitos sanoistasi.
Olen hyvin, hyvin tyytymätön itse tähän, ja
ihmettelen sen saamaa huomiota.
Kiitos vielä ja hyvää Naistenpäivää myös
Sinulle.