Mitä arvelette

Telkkua voi katsella ohimennen, kirjaan pitää keskittyä.

Siis, en ymmärrä. Mitä pahaa ylipäätään on kirja lukemisessa keskellä arkipäivää tai telkkarin katsomisessa keskellä päivää??????????

on vikana kummassakaan, kun ei enää työelämässäkään ole mukana?
Ihan hyvällä omatunnolla voin lukea tai katsoa tv:tä, joskus teen jopa molempia - tv-ohjelma tosin silloin menee ohi silmien ja korvien!
Mielestäni omassa tuvassa voi seistä vaikka päällään, mitä se kenellekään kuuluu! D))

Kuka alentuisi lueskelemaan jonkun mielensyövereistä koottuja ajatuksia . Eihän
turhemmasta väännettya soopaa voi olla . Järjetöntä puuhaa ,

mitenpä muutenkaan, kirja saa mielikuvituksen laukkaamaan, televisio on valmiiksi annettu kuva.
Kirjaan parhaimmillaan uppoutuu, onhan toki hyvä elokuvakin kokemus.
Silti yksikään elokuva ei pysty kuvaamaan elämää kaikkine vivahteineen, niin kuin sen tekee tekee hyvä kirja.


Ennemmin tämä koneellaoloaika on pois vaikkapa lukuajasta.
Siitäkin saan syyttää vain itseäni.

Jokaisen oma asia, mitä pitää fiksuna ja mitä tekee; meidät vain on opetettu siihen ehkä jo lapsuudessa, että keskellä kirkasta päivää lukeminen tms. on laiskottelua ja höpöhommaa. Kyllä itsekin huomaan, että alkaessani lukea mielenkiintoista kirjaa, muu maailma unohtuu ja "työt" jäävät tekemättä (olen eläkkeellä). Sitten on huono omatunto, jos en muistuta itselleni, että lukeminen on hyödyllisempää ja mukavampaa kuin esim. siivoaminen... Puhumattakaan tv:n katselusta; silloin kyllä teen yleensä jotain käsityötä, virkkaan tai neulon. Eli tulee jotain hyödyllistä tehtyä Kaunareitakin katsellessa;D

Tv:n katsominen on passiivista toimintaa, siinä on jo kuva ja sisältö valmiina, ei tarvitse muuta kuin töllöttää. Kirjaa lukiessa joutuu muodostamaan tekstistä mielessään kuvan, sen tarinan näkee kuin "sielunsa silmillä", mielikuvitus luo siitä elokuvan. Se ero niillä on, ja molempia minun puolestani tehköön kuka haluaa ja milloin tahansa. Niin minäkin teen.

tee eroa noiden välillä. Nyt juuri en tee kumpaakaan ja telkkaria ei ole. En silti arvostele muita, joilla on.

Minulla on kaksi tallentavaa digiboksia, vanha kuvanauhuri ja niiden katsomista varten iso kasa nauhotuksia. Telkkareita on kolme.

Lukeminen on vaivalloista. Näköni on huonontunut ja rillit hukassa tai valaistus kehnoa. Kyllä luenkin jonkin verran. Arto Paasilinnan ja Kalle Päätalon koko tuotanto on luettu. Päätin lukea Raamatunkin, mutta en syttynyt siihen ja se jäi tekemättä. Raamatussa on paperi ohutta. Soveltuu sätkäpaperiksi paremmin.

on lukea kirjaa kuin katsoa kaikkea soopaa mitä televisio syytää. Ainoa olennainen eri on mielestäni se, että kirjasta voi katsoa uudelleen asiaa, mutta telkkariohjelma unohtuu. Hyvä televisio-ohjelma tarjoaa nopeasti ja tiivistetyssä muodossa kaikenlaista tietoakin ja vie sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääse. Luonto- ja eksoottisissa matkaohjelmissa televisio on parempi kuin kirja. Joskus molemmat yhessä on paras.

Tuota, ensiksi pitää kysyä aloittajalta, kenen luuloja nämä jutut ovat?

Eikö kulloisenkin tekemisen fiksuus ole kytköksissä sen sisältöön ja toisaalta siihen, kuka tekee mitä milläkin ymmärryksellä. Otetaanpa esimerkki. Jos jättää katsomatta tusinatyyppisen saippuasarjan ja lukee sen ajan vaikkapa hyvää klassikkokirjaa, voisi luulla, että kirjan lukemisesta saa enemmän mielihyvää. Jos lukijan käsitys- ja/tai keskittymiskyvyt eivät riitä tekstin ymmärtämiseen, häntä luultavasti enemmän ilahduttaa kuitenkin se saippuasarja, jonka tapahtumat henkilö pystyy käsittämään ja ymmärtämään.

Entä toisin. Jos jättää pehmeää pornoa sisältävän viihdekirjan lukematta ja sen sijaan katsoo laadukkaan dokumentin, katsomisen fiksuus avautuu vain, jos katsojalla on motiivi ja kykyä ymmärtää katsomansa. Fiksuus on katsojan/lukijan silmässä: jokainen arvioi käsitettä oman ymmärryksensä valossa. Heh, fiksuus voi olla kuin veteen piirretty viiva sen mukaan, keneltä sitä kysyy...

Miten päivä olisi synnillisempää aikaa kirjan lukemiseen kuin jokin muu aika - en ole tällaista koskaan kuullutkaan? Kuuluuko se johonkin uskontoon tai maatalouskulttuuriin vai mistä se on peräisin? En kysy pahuuttani vaan oikeasti, koska juttu on niin outo. Ovatko opiskelijat esimerkiksi erityisen paheellisia?