Olisiko mahdollista, että joku ammatissaan itsetuntoinen tsurnalisti ryhtyisi, ilman päätoimittajan toimeksiantoa ja konsernin pääomistajien kielloista huolimatta,pohtimaan maatalouden tukemisen olemusta?
Lähtökohtana voisi olla kummastelu siitä, onko maataloustuki maatalouden vai sittenkin maanomistuksen tukea?
Kun tsurnalisti miettisi julkisuuteen tihkuneiden suurimpien EU:n jakamien maataloustukiaisten nauttijoiden taustaa, hän voisi kysyä, miten nuo luonnolliset ja juridiset henkilöt yhdistyvät elinkeinharjoitukseen.
Lisäksi suuri tuntematon arvoitus liittyy sihen, miksi maksajat-kansalaiset, päätöksentekijät eikä media saa tietää kansallisten tukiaisten jakautumista? Hän voisi jopa kysyä, miksi asiasta ei saa edes keskustella näiden tosiasioiden valossa? tai miksi päätöksentekijätkään eivät saa tietää, miten rahat jakautuvat? Hän voisi jopa kyseenalaistaa mielikuvat, joilla maataloutta lanseerataan julkisuuteen.
Jos tsurnalisti nyt ostaisi palaneen käryä osoittavan mittarin ja asettaisi sen maataloussalaisuuksien läheisyyteen, se näyttäisi nollaa, sillä tiedämme: Suomessa ei ole korruptiota eikä luurankoja kaapissa.
Hän saattaisi silti jäädä miettimään, mikä mahtaa olla suorien ja välillisten maataloustukiaisten todellinen määrä?
Toimittaja voisi päätyä ihmettelemään myös päätöksentekomekanismia. MTK neuvottelee yleensä Keskustapuolueen ministerin ja umpikepulaisen hallinnon kanssa maataloustukiaisista. Tsurnalisti voisi vaivaututa laskemaan MTK:n jäsenkunnan määrän kansanedustajien joukossa ja tutkimaan mikä on maatalousministerien suhde MTK:hon. Tutkiva tsurnalisti voisi päätyä ihmettelmään, kuinka on mahdollista että MTK ja Kepu pitkälle sopivat keskenään maatalouden tukaisista, jotka maksetaan valtion varoista. Jos tsurnalistia alkaisi huimata, hän voi istua alas ja helpottuneena muistaa, ettei Suomessa ole korruptiota vaan kaikki on laillista...
Tsurnalisti voisi ihmetellä, miksi tukiaisten määrä aina vain nousee eikä lakse, vaikka maatilojen koko kasvaa ja määrä vähenee. Normaalissa taloudessa suuremmat yksiköt olisivat tehokkaampia?
Tsurnalisti voisi miettiä, mistä johtuu se, että valtavaa reaalitalouden tappiota tuottavan maatalousmaan hinta on pilvissä? Mikä -odotus- siinä maksaa?
Kun lama raivoaa ja vakavaraisetkin yritykset, pienistä puhumatta, ajautuvat konkurssiin ja duunarit saavat kenkää, niin yksi yrittäjien sektori on sentään turvassa vaikka tuotokset eivät vastaa edes tuotantopanoksia. Jos yrittäjäriski on sosialisoitu on mukavaa yrittää....:) Tutkiva tsurnalisti voisi herkkänä hetkenä päätyä miettimään, millaista oikeudenmukaisuutta on se, että markkinavoimien armoilla olevat työntekijät ja yritykset kustantavat markkinoilta suojatun sektorin tappiot - poliittisella päätöksellä.
Jos kyseessä olisi taloustoimittaja, hän ehkä arvoisi maatalouden aiheuttaman inflaation määrää kansantaloudessa. Tämänkin kertominen olisi todellinen uutinen...
Niin, mutta tämä on kaikki vain toiveajattelua, tietysti uutisoimme, kunka kavalasti EU-herrat koettavat pienentää veronmaksajien kantamaa tukiaiskuormaa tai helpottaa kehitysmaiden kärsimyksiä rikkaiden maataloustuottajien protektionismin pyörteissä ja kuinka pyytettömästi Kepun Brysseliin saakka matkustavat ministerivaltuuskunnat torpaavat tällaiset pyrkimykset. Kirjoittelemme maajussien morsioista ja siitä kuinka epäoikeudenmukaista on, että Uudellamaalla saa jotakin tukaiaismuotoa hieman vähemmän kuin napapiirin tuntumassa...
Vai olisiko sittenkin mahdollista, että joku pohtisi, kuinka on mahdollista että vuonna 2009 Suomen suurin puolue on maanomistajien etua ajava agraarinen Kepu? Missään Euroopassa ei ole sellaista ilmiötä. EU-parlamentissa ei ole agraarien ryhmää ja siellä Kepu haluaa kuulua tukaiaisia vastustavaan liberaaliryhmään. Tsurnalisti voisi jopa asettaa kysymyksen, mistä ja miten ja millaisella jakopolitiikalla Kepu saakaan aikaan kannatuksensa ylläpitämiseen?
Lähtökohtana voisi olla kummastelu siitä, onko maataloustuki maatalouden vai sittenkin maanomistuksen tukea?
Kun tsurnalisti miettisi julkisuuteen tihkuneiden suurimpien EU:n jakamien maataloustukiaisten nauttijoiden taustaa, hän voisi kysyä, miten nuo luonnolliset ja juridiset henkilöt yhdistyvät elinkeinharjoitukseen.
Lisäksi suuri tuntematon arvoitus liittyy sihen, miksi maksajat-kansalaiset, päätöksentekijät eikä media saa tietää kansallisten tukiaisten jakautumista? Hän voisi jopa kysyä, miksi asiasta ei saa edes keskustella näiden tosiasioiden valossa? tai miksi päätöksentekijätkään eivät saa tietää, miten rahat jakautuvat? Hän voisi jopa kyseenalaistaa mielikuvat, joilla maataloutta lanseerataan julkisuuteen.
Jos tsurnalisti nyt ostaisi palaneen käryä osoittavan mittarin ja asettaisi sen maataloussalaisuuksien läheisyyteen, se näyttäisi nollaa, sillä tiedämme: Suomessa ei ole korruptiota eikä luurankoja kaapissa.
Hän saattaisi silti jäädä miettimään, mikä mahtaa olla suorien ja välillisten maataloustukiaisten todellinen määrä?
Toimittaja voisi päätyä ihmettelemään myös päätöksentekomekanismia. MTK neuvottelee yleensä Keskustapuolueen ministerin ja umpikepulaisen hallinnon kanssa maataloustukiaisista. Tsurnalisti voisi vaivaututa laskemaan MTK:n jäsenkunnan määrän kansanedustajien joukossa ja tutkimaan mikä on maatalousministerien suhde MTK:hon. Tutkiva tsurnalisti voisi päätyä ihmettelmään, kuinka on mahdollista että MTK ja Kepu pitkälle sopivat keskenään maatalouden tukaisista, jotka maksetaan valtion varoista. Jos tsurnalistia alkaisi huimata, hän voi istua alas ja helpottuneena muistaa, ettei Suomessa ole korruptiota vaan kaikki on laillista...
Tsurnalisti voisi ihmetellä, miksi tukiaisten määrä aina vain nousee eikä lakse, vaikka maatilojen koko kasvaa ja määrä vähenee. Normaalissa taloudessa suuremmat yksiköt olisivat tehokkaampia?
Tsurnalisti voisi miettiä, mistä johtuu se, että valtavaa reaalitalouden tappiota tuottavan maatalousmaan hinta on pilvissä? Mikä -odotus- siinä maksaa?
Kun lama raivoaa ja vakavaraisetkin yritykset, pienistä puhumatta, ajautuvat konkurssiin ja duunarit saavat kenkää, niin yksi yrittäjien sektori on sentään turvassa vaikka tuotokset eivät vastaa edes tuotantopanoksia. Jos yrittäjäriski on sosialisoitu on mukavaa yrittää....:) Tutkiva tsurnalisti voisi herkkänä hetkenä päätyä miettimään, millaista oikeudenmukaisuutta on se, että markkinavoimien armoilla olevat työntekijät ja yritykset kustantavat markkinoilta suojatun sektorin tappiot - poliittisella päätöksellä.
Jos kyseessä olisi taloustoimittaja, hän ehkä arvoisi maatalouden aiheuttaman inflaation määrää kansantaloudessa. Tämänkin kertominen olisi todellinen uutinen...
Niin, mutta tämä on kaikki vain toiveajattelua, tietysti uutisoimme, kunka kavalasti EU-herrat koettavat pienentää veronmaksajien kantamaa tukiaiskuormaa tai helpottaa kehitysmaiden kärsimyksiä rikkaiden maataloustuottajien protektionismin pyörteissä ja kuinka pyytettömästi Kepun Brysseliin saakka matkustavat ministerivaltuuskunnat torpaavat tällaiset pyrkimykset. Kirjoittelemme maajussien morsioista ja siitä kuinka epäoikeudenmukaista on, että Uudellamaalla saa jotakin tukaiaismuotoa hieman vähemmän kuin napapiirin tuntumassa...
Vai olisiko sittenkin mahdollista, että joku pohtisi, kuinka on mahdollista että vuonna 2009 Suomen suurin puolue on maanomistajien etua ajava agraarinen Kepu? Missään Euroopassa ei ole sellaista ilmiötä. EU-parlamentissa ei ole agraarien ryhmää ja siellä Kepu haluaa kuulua tukaiaisia vastustavaan liberaaliryhmään. Tsurnalisti voisi jopa asettaa kysymyksen, mistä ja miten ja millaisella jakopolitiikalla Kepu saakaan aikaan kannatuksensa ylläpitämiseen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.