Yksinäisyys alkaa minällä
salavihkaa
havisevat olemattomat rannoilla
ajan katoavat askeleet
huuhtoutuvat luotani
Ja olen kuin sinä
yhä iäti täällä
öinen hiekan huokaus
käteni henki sormiesi lomissa
soljuu piirroissa kasvojen
kosketus levollisen meriveden
salavihkaa
havisevat olemattomat rannoilla
ajan katoavat askeleet
huuhtoutuvat luotani
Ja olen kuin sinä
yhä iäti täällä
öinen hiekan huokaus
käteni henki sormiesi lomissa
soljuu piirroissa kasvojen
kosketus levollisen meriveden
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haikeaa, kaunista. Pidän yleensäkin runoista, joissa on ympäristönä vesi :).
Hyvää sunnuntaita sinulle, Flaika.
Vesi on ainoa elementti missä ei ole maailman häly läsnä.
t. delfiini
kaunis tämä runosi. Lohduttavakin, iättömän oloinen. Kovin mieleinen minulle.
On aika hieno että joku sanoo ajatuksiani seesteisiksi. Kuule kun tietäsit :D
sanotaan sitten, että se tunnelma välittyi minulle käyttämistäsi ilmaisuista, hyvin siis piilottelet aatoksiasi ainakin tässä kirjoittamassasi. Toki saatoin ymmärtää kirjoittamasi väärinkin.:)
nyt paiskasit sitten sellasella runolla, että
oksat pois. Mie tykkään tästä ihan sataa taas,
thanks !
Ja Naistenpäivää Sinullekin, elähän immeisiks =)
ja enkä elä :D
mammalle aurinkoisia kevätsäteitä :)
en osaa muuta kuin toistaa : todellakin aivan mielettömän hyvä runo. Minun täytyy talletaa se jonnekin...
Kerppuli, ällikällä lyöty
jos mä rupeen punastelemaan mut nostetaan padasta.
:D
kiitos... tää tuli vähän myöhässä, mut mikä kiire?