Hei "ryytimaalaiset" :) Tervehdys rannikolta kaikille salaateille, herneille, tomaateille, retiiseille.... kuten myös sipuleille.
Vaikka ilmoitin, että en enää tänne palstalle tule taapertamaan, niin oli kerrassaan Pakko-pakko. Vielä tämän yhden kerran.
En voi häipyä kuvioista noin vain Plim, koska on pakko-pakko saada Kiittää oikein isolla Koolla.
Vähän ennen joulua olin aivan lopen uupunut, koska äitini hoitaminen vei kertakaikkisesti voimat. Nukuin tosi vähän. Pieniä pätkiä. Äitini kunto huononi ja jouduin tekemään paljon muutoksia esim. hänen nukkumisen takia. Monien portaiden vuoksi, jouduin siirtämään sängyn ruokailutilaan, koska siitä hänellä olisi lyhyt matka vessaan. Ja kaikkea muita juttuja oli, mutta en ala niistä teitä vaivaamaan.
Kun sitten kerran ("pakotetusi") näistä ongelmista kirjoitin, niin sain monilta palstalaisilta kannustusta ja toivotuksia, että jaksaisin. Sain ymmärrystä. Sain ohjeita. Neuvoja, hyviä sellaisia.
Omaishoitajaksi olisin "päässyt", mutta en tahtonut, koska ajattelin, että hoidanpahan nyt, koska kyse on oma äitini.
K/k:lta erityisesti sain neuvoja siitä, että ei saa antaa periksi, kun yrittää hoitaa äidin pääsyä palvelutaloon. Kiitos.
Nyt äitini on muuttanut viime maanantaina palvelutaloon. Kaikki on mennyt hyvin, hänen osaltaan. Minä itse oon tällä hetkellä kertakaikkisen poikki. Eilen touhusin kelloympäryksen, saadakseni jonkinlaista tolkkua tänne huusholliin. Minä, torvelo typerys avasin ikkunan ja ulko-oven sepposen selälleen, kun touhutessa tuli NIIN hiki, että huh huh.
Tänään aamulla sitten rupes viluttamaan ja kurkku tuntui kipeeltä. Villapusero päällä tässä naputtelen. Huusholli on edelleen kaaoksessa, piti jatkaa touhuja, mutta odotan nyt, että Ibusali vaikuttaa ja rupean sitten örvehtimään jotakin.
Ilman teidän monien apua, en olisi osannut alkaa etsimään apua. KIITOS teille.
Monta muutakin kertaa oon saanut apua.
Meikäläinen on naputellut kysymyksen ja ei aikaakaan, kun tulee pitkä pötkö neuvoja.
Tapetin irrottamisen osaan nyt. Tosin silloin noin vuosi sitten jouduin yhdestä seinästä irrottamaan tapetin postimerkin kokoisina paloina. Voi sitä raivoa ja hikeä ja hammasten kiristystä. Seinä nauroi minulle pirullinen ilme "naamallaan" ja minä puhelin, kuin typerys seinällä, että en helevetti anna periksi. Monta päivää siinä meni, mutta voitto tuli kotiin :)
Enää ikinä, en IKIKÄ enää yritä irrottaa tapettia seinästä. Oppia ikä kaikki.
Suokaa anteeksi, että kirjoitan tämmösen pitkän litanjan tylsää tekstiä. Nämä on vain mulle itselleni niin tärkeitä, että halusin sanoa sen teillekin.
Alanpahan lukemaan muiden aloituksia. Kahvikupponen täs koneen vierellä ja kissa nautiskelee tuossa viereisellä tuolilla. Sitä varten siihen tällätty.
Ketjujen poistoista tein kysymyksen, toivottavasti se löytyy tuolta alempaa.
Kovasti teitä kaikkia KIITTÄEN. Mukavia ootte :)
Vaikka ilmoitin, että en enää tänne palstalle tule taapertamaan, niin oli kerrassaan Pakko-pakko. Vielä tämän yhden kerran.
En voi häipyä kuvioista noin vain Plim, koska on pakko-pakko saada Kiittää oikein isolla Koolla.
Vähän ennen joulua olin aivan lopen uupunut, koska äitini hoitaminen vei kertakaikkisesti voimat. Nukuin tosi vähän. Pieniä pätkiä. Äitini kunto huononi ja jouduin tekemään paljon muutoksia esim. hänen nukkumisen takia. Monien portaiden vuoksi, jouduin siirtämään sängyn ruokailutilaan, koska siitä hänellä olisi lyhyt matka vessaan. Ja kaikkea muita juttuja oli, mutta en ala niistä teitä vaivaamaan.
Kun sitten kerran ("pakotetusi") näistä ongelmista kirjoitin, niin sain monilta palstalaisilta kannustusta ja toivotuksia, että jaksaisin. Sain ymmärrystä. Sain ohjeita. Neuvoja, hyviä sellaisia.
Omaishoitajaksi olisin "päässyt", mutta en tahtonut, koska ajattelin, että hoidanpahan nyt, koska kyse on oma äitini.
K/k:lta erityisesti sain neuvoja siitä, että ei saa antaa periksi, kun yrittää hoitaa äidin pääsyä palvelutaloon. Kiitos.
Nyt äitini on muuttanut viime maanantaina palvelutaloon. Kaikki on mennyt hyvin, hänen osaltaan. Minä itse oon tällä hetkellä kertakaikkisen poikki. Eilen touhusin kelloympäryksen, saadakseni jonkinlaista tolkkua tänne huusholliin. Minä, torvelo typerys avasin ikkunan ja ulko-oven sepposen selälleen, kun touhutessa tuli NIIN hiki, että huh huh.
Tänään aamulla sitten rupes viluttamaan ja kurkku tuntui kipeeltä. Villapusero päällä tässä naputtelen. Huusholli on edelleen kaaoksessa, piti jatkaa touhuja, mutta odotan nyt, että Ibusali vaikuttaa ja rupean sitten örvehtimään jotakin.
Ilman teidän monien apua, en olisi osannut alkaa etsimään apua. KIITOS teille.
Monta muutakin kertaa oon saanut apua.
Meikäläinen on naputellut kysymyksen ja ei aikaakaan, kun tulee pitkä pötkö neuvoja.
Tapetin irrottamisen osaan nyt. Tosin silloin noin vuosi sitten jouduin yhdestä seinästä irrottamaan tapetin postimerkin kokoisina paloina. Voi sitä raivoa ja hikeä ja hammasten kiristystä. Seinä nauroi minulle pirullinen ilme "naamallaan" ja minä puhelin, kuin typerys seinällä, että en helevetti anna periksi. Monta päivää siinä meni, mutta voitto tuli kotiin :)
Enää ikinä, en IKIKÄ enää yritä irrottaa tapettia seinästä. Oppia ikä kaikki.
Suokaa anteeksi, että kirjoitan tämmösen pitkän litanjan tylsää tekstiä. Nämä on vain mulle itselleni niin tärkeitä, että halusin sanoa sen teillekin.
Alanpahan lukemaan muiden aloituksia. Kahvikupponen täs koneen vierellä ja kissa nautiskelee tuossa viereisellä tuolilla. Sitä varten siihen tällätty.
Ketjujen poistoista tein kysymyksen, toivottavasti se löytyy tuolta alempaa.
Kovasti teitä kaikkia KIITTÄEN. Mukavia ootte :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tarkoitan pari korjausta.
Andrei Makinen kirjan nimi ei ollut Pianisti vaan ELÄMÄN MUSIIKKI.
Sit toinen on semmonen, johon kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota, eikä ketään se kiinnosta. Mua on vaivannut, kun oon männikköä tarponut. Vahingossa.
Satien sävellys Gnossiennes (3 kpl:tta, sarja) on sellanen kappale, joissa EI ole tahtiviivoja koko kappaleessa. Sen oon kirjottanut. Mutta Satien Gymnopediessä ON tahtiviivat, sen oon sanonut väärin.
sinne sinulle ja myös äidillesi. No, on sinulla nyt ollut tosi raskasta..suo itsellesi nyt jo vapaata ja pikkuhiljaa sinne "normaali" arkeesi.Kyllä ne tavarat joutaa odottamaan...eipä tuota rumpaasi kukaan voi tietää ellei omakohtaisesti ole joutunut vastaavaan tilanteeseen. Hyvin olet jaksanut. Kaunis punainen Ruusu täältä sulle;
Oikein Hyvää kevään odostusta täältä Stadistaki;
t.friidu
Täälä on niin kauhea kaaos, että en mä voi alkaa laakereilla lorvimaan, kun pitää laittaa kaikenlaisia juttuja kuntoon.
Odotan innolla normaalia elämää. En mitään erikoista, mutta semmosta, että ei tarvitse koko ajan tehdä jotakin. Ja ei tule niin paljon yllätys-töitä.
Tämä hiljaisuus on kans ihan kivaa.
minun avustani, mutta on hauska kuulla että elämäsi helpottaa.
Taakkasi tuntuu helpottuvan ja siten saat omalle elämällesi tilaa. Näin sen pitäisikin mennä.
Minulla ei moista elämää ole enää tarjolla, vanhenpani ovat kuolleet.
Pidän kauhistuttavana sitä että ihmisen pitäisi uhrata oma elämänsä vanhempiensa hoitamiseen, niin "kunniakasta" kuin se olisikin.
Entisaikaan, menivät, niin lapset kuin vanhuksetkin, "siinä sivussa", kun kaikki asuivat samassa huushollissa.
Tämän päivän elämä jakaa lapset ympäri maailmaa, pikkukaksioihin..tms.
Ansaitset, minunkin, kunnioitukseni ja muiden.
Ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä olet tehnyt.
Mutta muista: Nyt on sinun aikasi, Tuhlaa loppuelämäsi itseesi, sen olet ansainnut ja sitä toivoisivat myös vanhempasi.
H.
...en kuitenkaan mitään kehuja täältä kalastele, vaan ihan tahdoin kiittää siitä avusta, jota täältä palstalta olen saanut.
Se on totta, että ennen vanhukset hoidettiin kotona helpommin, kun oli monta hoitajaa.
Munkin hoitaminen olisi helpottunut huomattavasti, jos siskoni ja veljeni olisivat paremmin osallistuneet äitimme hoitoon.
Suoraan sanoen olen hyvin pettynyt heihin.
Kun yhden kerran sanoin tästä sisarelleni, niin hän on nyt loukkaantunut, eikä ota mitään yhteyttä minuun. Olisin uskonut hänen ymmärtävän paremmin ja olevan ajattelevaisempi, koska on uskovainen ja puhuu niin paljon siitä, miten auttaa muita.
Noh, kun tämä kaikki ryysis on ohi, niin paneudun siskooni ja yritän hoitaa välimme kuntoon.
En mä oikeastaan halua elämää itseeni tuhlata. Kyllästyttää pirusti olla vaan itsensä kanssa :) Sen verran tylsä oon itselleni.
Mutta nyt on aikaa vaikka pötkähtää sänkyyn ja lukea, eikä tule keskeytyksiä.
Joo ja voin pitää kuulokkeita korvissa ja kuunnella musiikkia, kun ei tarvitse olla korvat höröllä, jos joku tarvitsee apua.
Kiitti viestistä.
Sinä merien siskoni :)
Et voi missään nimessä jäädä pois täältä, en anna lupaa siihen. Nih.
Ens kesä tulee ja kotkan meripäivät sun piti tulla tänne silloin tai muulloin kesällä.
Ja kehenkäs mä samaistuisin kun sun juttuihis, tänäänkin luin tuolta yhdestä ketjusta ja aattelin, just niin.
Mun pitäis kirjoittaa puolet enemmän ja siihen mä en suostu.
Johan mun hiirikäsi tai lentävät huulet sairastuisi ja mä en ole hommannut sitä varten vakuutusta, ei ne töissä kuitenkaan laittaisi työn piikkiin niitä kun siellä en käytä tietsikkaa.
Ja jos tää ei riitä niin mietin lisää syitä.
....niin mukava ja piristävä tyyppi, että en osaa sanoakaan.
Tekis kyllä mieli tulla Kotkan meripäiville. Oikeastaan juttelin mun kaverin kanssa siitä noin kuukausi sitten ja suunniteltiin, että käytäis siellä silloin. Ans kattoo.
Jos sinne tulen, niin yritän kalastella sut esiin. Tai ainakin ilmoittaa, että sinne tulen.
Sun juttuja on aina kiva lukea. Yllätyksiä täynnä.
Ja aina ne ovat positiivisia ylläreitä.
muista kysyä minulta ensin.
Mieheltähän se pitää...
Tästä taitaa tulla sanomista..
:)
...syntyä ihan mukava ja mielenkiintoinen kolmiyhteys :)
Kolmistaan talsittais pitkin ja poikin ja herkuttelisimme sanaisilla "höpinöillä".
Meriläinen osaisi varmasti esitellä Kotkan mukavimmat paikat.
Ans kattoo :)
Hiljaisuus puhuu, Hyss
iloisesta ilmeestäsi; joskus aattelen että västäräkki oisi sopiva nikkisi nimeksi :)
Hyvää naistenpäivää Sinullekin :)
Västäräkki ei sopisi mun nimeksi. Strutsi olis paras, kun koikkelehdin paikasta toiseen ja joissakin asioissa pistän pääni "lymyyn" ja oon, kuin en olisikaan. "Vaaran" mentyä ohi, nostan pääni ja eiku koikkelehtimaan :)
Hyvää naistenpäivää sulle eiku Hyvää jokapäivää :)
Ja kiva, kun sait äidillesi hoitopaikan ja pääset helpommalla. Kahvikupponen koneen vierellä ja kissa hyrräämässä...ilo tulee pienistä asioista.
Mukavaa Naistenpäivän jatkoa!
..ja anteeksi, että epähuomiossa en hoksannut sulta tullutta viestiä. Olisin kyllä vastannut aikasemmin, jos silmäni olisivat kunnolla kolossaan kolisseet.
Elämä on kudottu pienistä palasista, ajattelen. Ne pienet palaset nivoutuu aina vaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Minulle on tärkeää juuri nuo pikkuriikkiset palat, asiat.
Niin kauan, kun kykenen ihan oikeesti nauttimaan esim. auringosta tai kissan kehräämisestä vieressä, tai kahvikupposesta, niin tiedän, että kohdallani on kaikki hyvin. Pienet, iloiset arkipäivänkin asiat antaa voimia tehdä niitä vähemmän mukavia asioita.
Pienet nautinnot ovat bensaa elämään.
Mukavaa naistenpäiväiltaa siulle :)
Voi kuinka tutulta tarinasi tuntuikaan!
Olen itse ollut n.puolisen vuotta samanlaisien asioitten kans tekemisissä,isäni dementoitui polvileikkauksen jälkeen nopeasti ja joutui tk:n vuodeosastolle,josta välillä kotiutettiin kokeeksi pärjääkö kotona.
Ukko paineli parikin kertaa keskellä yötä ulos,talvipakkaseen,äitini olisi pitänyt jaksaa hoitaa häntä kotipalvelun turvin.
Sitten sain järjestettyä äidille Palvelutalosta asunnon johon muutin hänet ja isä siirrettiin "odottamaan" toiseen kuntaan tk:n os:lle,että hänelle tulisi paikka jostain.
Samaan ei päässyt.Kun olin saanut äidin muuttokuorman järjestettyä,isä saikin paikan toisesta hoitokodista 5km päästä joten alkoi toisen muuttokuorman teko,koska kaikki piti olla omaa huonekaluista asti,vaatteet ja kaikki.
Sisustin,kalustin,raahasin ja raadoin-yksin!
Hoidin heidän puolestaan kymmeniä asioita,täyttelin kaavakkeita,osoitteet,pankit yms.Kaikki.
Nyt he ovat ns.turvassa,hoitopaikoissa.
Ja eikä siinä vielä kaikki,matkustin jatkuvasti n 700 km pari kertaa kk,ollen paikalla kaksikin viikkoa tarpeen mukaan.
En ymmärrä,mistä sain voimia - mutta nyt olen suoraansanoen burn out,se tuli nyt,pysähdys...
Onneksi saan voimia luonnosta,auringosta,kävelystä ja vaan olemisesta itselleni,hiljaisuudessa.
Halusin vain kertoa oman tarinani.
Kaikille.
...tosiaan tuntui tutulta lukea sinun kirjoitustasi. Tavaroiden raahaaminen ja paikalleen laittaminen. Mun varastossa oli paljon äidin pahvilaatikoita. Niitä piti penkoa muiden tavaroiden alta ja kurkistella mitä niissä on. Sitten viedä ne palvelutalon kellarivarastoon. Imuri sinne, mikro jne... Sit ostin mulle uuden mikron, kun se vanha oli mun äidin. Imuri piti ostaa, kattolamppuja ynnä muuta, ynnä muuta. Ja ehtiä niitä ylipäätään mennä ostamaan.
Äitilläni on hyvin paljon koriste-esineitä ja niitä yhden illan pesin ja pakkasin, että ovat sitten puhtaita hänen lasivitriin pantavaksi.
Samalla huolehtiä äidin pukemiset/riisumiset/lääkkeiden ottamiset/silmätipat 3 kertaa päivässä harmaakaihileikkauksen takia. No vaikka mitä.
Huomenna alkaa pyörimään kunnolla kaikki. Hänelle tuodaan ruoka huoneeseen. Aamulla tullaan pukemaan jne... Pyykit minä pesen edelleen, haen likaiset sieltä ja vien puhtaina takas.
Ehkä uuvuin tosiaan lopullisesti tänään, kun on kertakaikkisesti veto pois. Menin makoilemaan sänkyyn. Kauheesti pitäis tehdä, mutta tänään en nyt kykene. Onneksi huomenna on vapaapäivä.
Tosin äitini soitti ja pyysi käymään kaupassa, kun hänelle tulee vieraita :) Kovin sosiaalinen tyyppi tuo äitini.
Kiva, kun kirjoitit tarinasi. Hyvin näytit jaksavan sinäkin. Monta kertaa sitä vasta jälkeenpäin tajuaa, miten kova homma jossakin on ollut. Ehkä hyvä niin.
Aurinko ja luonto minullekin voimia antaa.
Kiittäen.
että äiti on vielä hyvässä kunnossa, ja että hän voi asua vielä kotonaan; oisi kauheaa laittaa hänen tavaroitaan pahvilaatikoihin ja roudata mummo johonkin vieraaseen paikkaan.:(
Mie luulenki, luonteeni tuntien että mummo tulisi meille, - olenhan tässä kotona jo muutenkin, siinä se mummokin menisi joukon jatkona :)
Ymmärrän jos vanhus on dementoitunut ja itse on työssä kodin ulkopuolella, kuinka vaikeaa kotihoito on, ei siitä tuu mittää.
Kurkkaamassa "jussi runoa Tuppurasta" OOdi naiselle ots. alla.terv. se sama
se on lapsille.
...sen lukemassa aikasemmin. Että mua nauratti :D
Todella hieno runo.
Mun yh jatkuu vielä,vaik äiti sai levon mä jatkan likan kans.
Tää on mun arpani ja se siitä,hyvä kun neuvoist oli apuu.
Pikkasen hymyilytti sun tapetin kans taistelu,ne kun putoo melkein itestää kun niihin sivelee sellast kirnupiimän paksuista liisterii,kokeile ,ole rohkee.
...osalta on tapettien irrottelut irroteltu, jämptisti niin.
Höh, luuletkos, etten paiskonut kirnupiimän paksuista liisterii tapettiin? Vaikka siihen laittoi mitä, niin mikään ei auttanut. Naputtelin ompelukoneen tavoin pieniä reikiäkin siihen tapettiin, että se liisteri olisi mennyt paremmin "sisään", sekään ei auttanut. Ja tää on ihan totta. Joku työmies oli varmaan piruuttaan laittanut erikoisliimaa tapetteihin.
Kurja kuulla, että sinulla on huolia likan kanssa.
Voimia sinulle, hyvin paljon.
et on sellasii tapetteikin mitkä lähtee kuivina,siis pintakerros vaan veretään irti se pohja on tarkotus jättää seinään.
laittaa liisterikerroksen vanhan tapetin päälle ja antaa muhia,tapetit melkein tippuu itsestään,niist tulee ihan lässyjä...
...selitys siihen, miksi se tapetti ei irronnut. Se oli Varmana sellasta tapettia, että olis pitänyt irrottaa vain pintakerros. Harmillista, kun en sitä tiennyt.
Tapetoin helpolla tavalla. Eli vetäsin telalla liisterin seinään ja pistin tapetin kuivana seinää. Oli tosi kätsyä. Yksin on niin hankala tapetoida tavallisella tavalla, mutta kuiva tapetti on helppo tökätä seinään. Liisteriä ei edes saa laittaa semmoseen tapettiin suoraan.
Ehdottomasti, kun seuraavan kerran tapetoin, niin ostan "kuivatapettia".
Äläs höpäjä. KAIKKI tapetit eivät muutu lässyiksi. Olen diplomitapetinirrottaja. Kaikki muut tapetit ovat irronneet kunnolla, paitsi yhden huoneen tapetti ja Kaikki mahdolliset konstit käytin. Ainoastaan raapiminen ja kirosanaryöppy auttoi. Mutta en suosittele sitä konstia. Siinä tuloo turhan hiki ja verenpaine nousoo huippuun.
:)
paljon omaa-aikaa, aurinkoa, nauti elämästäsi/olostasi, olet sen ansainnut.
Et sinä kuitenkaan saa poistua täältä palstalta, ethän poistu.