Pitkään aikaan en oo täällä palstalla käyny enkä hirveesti ollu yhteydessä romanien kanssa, parin hyvän ystävän vain. Kaipuu on kumminki romanien pariin kova..
Muutamia vuosia sitten seurustelin romanimiehen kanssa,oltiin molemmat nuoria ja rakastuneita. Piti lähtee reissuun ja sit muuttaa yhteen, elellä onnellisena yhessä ja hankkia jossain vaiheessa lapsiakin..
Kuitenkin suunnitelmat meni vähän toisin. Alussa oli hyvin, mies jakso neuvoa ja kertoa miten missäkin tilanteessa toimia ja muutenkin kertoilla romanien tapakulttuurista.. Jossain vaiheessa se alkoi varmaan häntä tympiä, parempi olis akka joka osais jo kaiken, ei jaksa aina kaikkea neuvoa ja kertoa miten pitäs olla ja tehä.
Itse yritin hankkia tietoa ja tehä niin etten loukkais ketään, ja yritin tosissani, siitä ei ainenkaa voi syyttää, en halunnu luovuttaa. Mut eipä siitä apua ollut..
Monesti nolasin itteni tietämättömyyttäni kun en kaikkia tapoja tienny ja kun ei mies kertonu. Tiijän että miehen oma häpiä se on, mutta kyllä oli nolo minullakin!
Ja kyllä mies nolas minutkin hänen sukulaisten eessä ite, puhui pahasti romanikielellä minusta kun en oo niinkuin mustalainen, kyllä ymmärsin mitä puhui ja pahalta tuntu, kyyneliä sai pidätellä.
Erottiin, kun mies halusi kokeilla millasta on elää romanin kanssa (parempaa varmasti) ja nykyään on lapsiakin romaninaisen kanssa. No eipä se arki kai sitten sen kummosempaa mustalaisen kanssa ollut kuin valkolaisenkaan, kun myöhemmin olis halunnut minut takas mut akka oli jo paksuna. Valintansa oli tehnyt.
Nyt osaan kyllä romanitapakulttuurin peruspilarit, enkä nolaa itseäni (ainenkaa ni pahasti kuin ennen) enää. Aina olen ollut oma itseni ja se on toiminut, en oo halunnu esittää ketään muuta.
Mutta katkera olen vielä tästä, pitää rukoilla että Jumala poistas tän katkeruuden, se vain syö sydäntä. En haluu enää yhtään kyyneltä tai ajatusta tuhlata tuohon.. Välillä on parempia aikoja, välillä taas tulee niin ikävä ja tuntuu etten tuu kokemaan enää kenenkään kanssa samaa mitä hänen. Ja kaikkia sukulaisiakin on niin ikävä... Mutta minä oon vain se eksä, johon ei juuri pidetä yhteyttä.
Joku siinä romanikulttuurissa ja teissä tummissa on joka vetää ja viehättää. Onhan niitä huonojakin puolia, missäpä kulttuurissa ei olis.. Monesti näen unissakin romaneita, ehkäpä ne tulee olemaan aina jollain lailla osa miun elämää, tai en tiiä mitä Jumala milläkin unella joskus tarkottaa.
No, tässä vain lyhyesti oma tarinani. Eteenpäin on mentävä ja elämä jatkuu, päivä kerrallaan pikkuhiljaa.
Siunausta kaikille ja hyvää kevään alkua!
Muutamia vuosia sitten seurustelin romanimiehen kanssa,oltiin molemmat nuoria ja rakastuneita. Piti lähtee reissuun ja sit muuttaa yhteen, elellä onnellisena yhessä ja hankkia jossain vaiheessa lapsiakin..
Kuitenkin suunnitelmat meni vähän toisin. Alussa oli hyvin, mies jakso neuvoa ja kertoa miten missäkin tilanteessa toimia ja muutenkin kertoilla romanien tapakulttuurista.. Jossain vaiheessa se alkoi varmaan häntä tympiä, parempi olis akka joka osais jo kaiken, ei jaksa aina kaikkea neuvoa ja kertoa miten pitäs olla ja tehä.
Itse yritin hankkia tietoa ja tehä niin etten loukkais ketään, ja yritin tosissani, siitä ei ainenkaa voi syyttää, en halunnu luovuttaa. Mut eipä siitä apua ollut..
Monesti nolasin itteni tietämättömyyttäni kun en kaikkia tapoja tienny ja kun ei mies kertonu. Tiijän että miehen oma häpiä se on, mutta kyllä oli nolo minullakin!
Ja kyllä mies nolas minutkin hänen sukulaisten eessä ite, puhui pahasti romanikielellä minusta kun en oo niinkuin mustalainen, kyllä ymmärsin mitä puhui ja pahalta tuntu, kyyneliä sai pidätellä.
Erottiin, kun mies halusi kokeilla millasta on elää romanin kanssa (parempaa varmasti) ja nykyään on lapsiakin romaninaisen kanssa. No eipä se arki kai sitten sen kummosempaa mustalaisen kanssa ollut kuin valkolaisenkaan, kun myöhemmin olis halunnut minut takas mut akka oli jo paksuna. Valintansa oli tehnyt.
Nyt osaan kyllä romanitapakulttuurin peruspilarit, enkä nolaa itseäni (ainenkaa ni pahasti kuin ennen) enää. Aina olen ollut oma itseni ja se on toiminut, en oo halunnu esittää ketään muuta.
Mutta katkera olen vielä tästä, pitää rukoilla että Jumala poistas tän katkeruuden, se vain syö sydäntä. En haluu enää yhtään kyyneltä tai ajatusta tuhlata tuohon.. Välillä on parempia aikoja, välillä taas tulee niin ikävä ja tuntuu etten tuu kokemaan enää kenenkään kanssa samaa mitä hänen. Ja kaikkia sukulaisiakin on niin ikävä... Mutta minä oon vain se eksä, johon ei juuri pidetä yhteyttä.
Joku siinä romanikulttuurissa ja teissä tummissa on joka vetää ja viehättää. Onhan niitä huonojakin puolia, missäpä kulttuurissa ei olis.. Monesti näen unissakin romaneita, ehkäpä ne tulee olemaan aina jollain lailla osa miun elämää, tai en tiiä mitä Jumala milläkin unella joskus tarkottaa.
No, tässä vain lyhyesti oma tarinani. Eteenpäin on mentävä ja elämä jatkuu, päivä kerrallaan pikkuhiljaa.
Siunausta kaikille ja hyvää kevään alkua!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miten se mies osoitti halunsa sopeutua sinun kulttuuriisi. anna kun arvaan ei mitenkään.
kuules, tule hyvä ainen minulle kolmanneksi vaimoksi, kun minulla ei ole kuin vain kaksi vaimoa. Tarteisin kolmannen, ja sinä tuntuisit olevan siihen sopiva, ja tietenkin olen rommaani, oikein kahdellä m m :lä. Minulla on 3,5m erikois leveä sängy, yksi mahtuu siihen lisää.Takaan sinulle onnellisen elämän, ja paljon lapsia.
se 0li avoin ja vilpittömän tuntuinen kertomus .kaikkea hyvää itsellesi.mustatukkainen mies.
Aivan mahtava juttu että olet jaksanut panostaa noin paljon,sillä vaikka olen romaanimies tiedän kuinka vaikeata se on!
Minulla on ollut joskus valkolais vaimo ja tiedän mistä puhut.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta.
Kyllä se vielä tästä, kaikella on joku tarkoitus vaikkei sitä aina ymmärräkään..
Jos saisin valita etten olisi ikinä tutustunut romaneihin/heidän kulttuuriin ja sydäntäni ei olisi särjetty, valitsisin silti ennemmin tämän tien niinkuin minulle kävi.
Elämä antaa, elämä ottaa ;)
Siunausta vain teillekin :)
MINÄPÄS EN USKO ETTÄ VIESTIN ALOITTAJA ON OIKEASTI VALKOLAISNAINEN VAAN ROMANI SE ON!!!!MONESTA KOHTAA HUOMAA JOPA KIRJOITUS TYYLISTÄ ETTEI HETKEN ROMANIEN KANSSA LIIKKUNUT NAINEN PUHU TUOLLA LAILLA.."MIEHEN OMA HÄPIÄ"NOLO"EI MEE MULLA EIKÄ MONELLE MUULLEKAAN LÄPI!!!!!!!!SIINÄ ROMANINAINEN HALUAA LAITTAA JOSTAIN SYYSTÄ KAAJIA ALAS JA KOROSTAA MITEN KAALONMIES OTTIKIN KAALEEN NAISEN..HYVÄ YRITY
Niin kuten otsikosta näkyy, en ole provo. On mulla parempaakin tekemistä kuin keksiä päästä tällästä :D
Mut pahoittelen, jos annoin sen kuvan kirjotustyylilläni. Oon jo useamman vuoden liikkunu romaneiden parissa niin monesti jotkut sanat tarttuu.
Mutta ihan oikeesti on tapahtunut tuo mulle, miks moista keksisin tai miks joku romanikaan kirjottas valkolaisesta noin, tai no en tiijä jos jollakin on tylsää/ei elämää niin sitten varmaan.
KYLLÄ MULTA PÄÄSI NYT ITKU... ÄLÄ KERRO ENÄÄYHTÄÄ HIRVEENPÄÄ!
Ota nenäliina ja kuivaa ne kyynelees ;)
jaa.mäpä uskon et sellanen naine joka on hyvin tavallinen suomalaisnainen ei ees pärjää romanikultturissa .löytyy niitäki jokka soputuu hyvin tai sanosinko on jo valmiiksi samantapaisija luonteeltaa ja ajatusmaailmaltaan.sellasija jokka menee samalla aaltopituuvella.ei pitäs ees perus suomalaisen meennä romanin kanssa.niillä on liijan erialinen ajatuksen kulkukin ja just siks tulee kaksi nii eri maailmasta että sitte ei voi ku surkutella täällä.järejuoksu jos on samaline pärkjää,eri asija haluaako elää loppujen lopus romanijen kanssa.on sellaisijakin kaajeita jokka ite on lähteny ja jättäny kaalon miehen ja kaaleenmies on jopa ihte itkeny kuten sinä nyt
TYYPILLISTÄ ETTÄ MIES KOITTAA OTTAA JA ELÄÄ KAALEEN NAISEN KANSSA MUTTA JOS SYDÄN ON MUUALLA NIIN EI SE ONNISTU VAIKKA OLISI KUINKA KAALEENMOINEN NAINEN.SYDÄN ON SELLAINEN ETTÄ SIIHEN SATTUU JA JÄLKIÄ JÄÄ.TUNNEN KAALEENMIEHEN JOKA OIKEESTI ITKI KÄÄJIN PERÄÄN,SOITTELI VUOSIA EIKÄ SAANUT ITSEÄÄN IRTI HÄNESTÄ,MENI ENTISEN AKKANSA LUOKSE MUTTA SILTI HALUSI UUDEN NAISEN JA LAPSEN LUOKSE.MIES EI OLLUT ONNELLINEN EIKÄ OLLUT SE TOINENKAAN AKKA KUN TIES SISIMMÄSSÄÄ ETTÄ OMA MIES KAIPAA TÄTÄ VALKOLAISNAISTA JA LASTA
Valkolais- ja romanikulttuuri ovat loppujen lopuksi niin erilaisia, että valkolaisen eläminen romanikulttuurissa vaatii paljon myöntymisiä ja kompromisseja, vaatii se tietenkin molemmilta osapuolilta, mutta yleensä enemmän valkolaiselta, sillä miehen kulttuurin mukaan mennään (lähes aina).
Tiedä sitten miten loppujen lopuksi oisin itse siinä jaksanut, sukulaiset olivat minua kohtaan ystävällisiä mutta varmasti olisi tullut vastaan tapauksia jotka olisivat katsoneet minua pahasti nenän vartta pitkin..
Itse olin kumminkin suht. myöntyväinen, tietoa tavoista jne vain ei ollut vielä tarpeeksi.
Monesti mietin, että jos hän olisi oikeasti minua rakastanut, ei olisi luovuttanut vielä noin vähällä, mutta tiedä sitten..
On totta, että jos sydän on jossain ihan muualla on turhaa yrittää elää jonkun muun kanssa ja leikkiä onnellista. Olen kyllä miettinyt että liekö hän onnellinen nyt, kun on se mustalais nainen ja lapsia.. Kaipa se on, kun vielä yhessä ovat. Itsellä vaan kyllä sattu ja sattuu usein vieläkin sydämeen, toinen pääs etiäpäin, minä jäin rannalle ruikuttamaan. Inhottava tunne olisi kyllä tuokin niinkuin tuossa edellisessä kirjoituksessa, jos tietäisi oman miehen kaipaavan jotain toista.
Mut niin, loppujen lopuks se ei kato sitä onko romani vai valkolainen jonka perään itkee, vaan ne on ne tunteet, joille ei voi mitään ja jotka ei kato ihon väriä tai kulttuuria.
Täytyy vain rukoilla, vaikka tuntuu että aina ei jaksas ja katkerana ei tee mielikään rukoilla heidän puolesta. Mut Raamatussahan on että rakasta lähimmäistä ja rukoilkaa vihamiehienne puolesta.
Mitä sanoo valkolaisnainen kun kaalo jättää ja ottaa kaajeenakan? TÄMMÖSTÄ ON TAPAHTUNNU ja jättää ensimmäiseliitosta syntyneetl lapseesakin. Sitte ei onnistukkaan se elämä kääjin kaa sitte itketään takas.Tää on totta ja läheltä nähty.
Noita tapahtumia on varmasti joka lähtöön, on niitä jotka jättää romani-puolison ja myöhemmin itkee sen perään, tai jättää valkolais-puolison ja sama juttu..
Että noita löytyy.
Itse kuitenkaan en lähtisi vokottelemaan varattuja tai haluaisi ottaa miestä, jolla on jo lapsia edellisestä suhteesta/liitosta. Mut niin, kukin talssii tavallaan.
mitä asioita kuuluu meidän "valkolaisten kulttuuriin"?
Minulle kun ei tule mitään erityisiä tunnusmerkkejä tästä meidän "kulttuurista" mieleen sitten millään?
Suomalainen ihminen, joka väittää ettei suomalaisilla ole kulttuuria, on joko tyhmä, tai kadottanut oman kykynsä ajatella. Hän on sisäistänyt asiasta tietämättömien ihmisten ajatukset ja väitteet siitä, ettei kulttuuria ole. Toisin sanoen mustalaisten mielistely on päässyt sille tasolle, että oman identiteetin arvostus on kuihtunut. Kansan parissa paremmin nämä henkilöt tunnetaan nimellä suoli.
Mitä on kulttuuri? Avaa wikipedia.fi. ja katso, haluatko sivistää itseäs kansankulttuurilla, kulttuurin eri vaiheilla vai historialla? Sieltä saat tietoa miten rikas ja monivaiheinen on suomalainen kulttuuri.
Kulttuuri EI OLE pelkästään sitä mitä mustalaiset kuvittelevat sen olevan: vaatteet, kieli, säännöt ja tavat. Eihän valkolaisilla ole samanlaisia päähän iskettyjä selittämättömiä kaavamaisia sääntöjä, ei, vaan asioita jotka normaaliperheessä opitaan ihan ilman pakkoa.
Tästä ns. kulttuurista tekee huvittavan vielä sekin, että joka töllissä sääntöjä muokataan oman mielen mukaan, vaikka väitetään niitten olevan yhtenäisiä.
Valkolaiset, jotka ovat mustalaisten kanssa tekemisissä, ovat yleensä ns. renkejä, eikö totta?
Eivät he ole niitä "kunnon ihmisiä", vaan jollain tapaa syrjäytynyttä tai alkoholisoitunutta alaluokkaa, jota suomalaista paljon löytyy. Mustalaiset sitten kohottavat omaa viisauttaan lyöttäytymällä yhteen näitten jullien kanssa, rapaojasta ruokapöytään. Sitten saadaan taan yhteistuumin todistusta sille väitteelle, ettei talonpojalla ole mitään tapoja eikä sääntöjä.
Sivistyneempää kansaa harvoin mustalaisten tölleissä käy; ellei sitten virka asioissa!
Napakka puheenvuoro. Luin jostain viisaan lauseen: "Vuorovaikutusta ei synny, jos yhteistä kosketuspintaa ei ole." Mitäpä siihen lisäämään? Vuorovaikutukseen tarvitaan ymmärtääkseni vähintäin kaksi. Tosin sama määrä riittää myös vedätykseen ja hyväksikäyttöön.
Joskus ripaus yhteistä kosketuspintaakaan ei riitä. Silloin on aika luovuttaa ja lyödä kirjan kannet kiinni. Myös muilla kuin tummalla heimolla on ylpeytensä. Sääli sillä ylpeys sulkee ovia, ei avaa niitä. Kynnysmatoksi ei kuitenkaan kannata asettua.
Hienoa että kansallistuntoa piisaa, mutta en ihan sitä hakenut, saati kulttuuria minkään lavean määritelmän mukaan, vaan sitä että länsimainen kulttuuri on niin yhteneväistä, että pienet pinnalliset erot voidaan yksilötasoilla vetää olemattomiksi.
Mikä on mielestäni siis hyvä asia, osoittaa sen että ihmiset lähestyvät(huomaa tämä sana) järjellistä optimaaliaan ilman illuusioita ja itsensä väkisin muotittamista.
En tapaa nuoleskella muuten ketään, ja lähinnä säälinkin niitä valkolaisia, jotka joutuvat heikkolahjaisina tai liian hyväntahtoisina erilaisen hyväksikäytön ja psyykkauksen uhreiksi, joissain piireissähän heille on oma sanakin olemassa, nahka.