niin voi olla, että mihen ehdoilla tässä mennään, että vastuu lapsesta on loppunut avioeron myötä?
Teimme sossussa sopimuksen, johon sovimme ettei tervitse kellonaikoja jne laittaa, koska ex-miehenikin silmät kirkkaina väitti, että lapsen etu on etusijalla ja aina on lapsen kanssa kun lapsella on ikävä tms.
Nyt on sitten se tilanne, että mies menee ja tulee miten haluaa. Vois siis täysin laiminlyödä tapaamiset. Tapaamispäivät ei pidä paikkaansa. Lähinnä on herännyt ajatus, että hän tapilee lastaan silloin kun se itselle parhaiten sopii.
Hänellä on uusi nainen ja he viettävät nyt sitten uutta elämäänsä. Tuntuu, että oma lapsi ei ole enää minkään arvoinen vaan kaikki menee sen naisen tahdon mukaan.
He saattavat suunnitella yhteisiä matkoja, joista minulle ei kerrota etukäteen. En haluaisi päästää lastani heidän hoitoonsa, koska tiedän että miehelläni on vakava alkoholionglema, eikä hän pysty edes meidän luona olemaan selvänä lapsen kanssa.
Tämä viikonloppu oli hänen vuoronsa olla lapsen kanssa, mutta kun lapsi olikin sairaana lähti hän viettämään naisten päivää uuden naisystävänsä kanssa, ja jätti lapsen minulle, koska häntä ei voinut ottaa mukaan.
Jos kysyn aikataulista vastaus on "En tiedä"
Loma ym suunnitelamt menevät sen mukaan mitä tämä nainen haluaa, eli hänen päässään ei ainakaan liiku se asia että miehen lapsella voisi olla jotain toiveita isänsä suhteen.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä! Tuntuu, että minun on pakko suostua kaikkeen, että lapsi saisi edes joskus nähdä isäänsä, jota ikävöi...Jos olemme sopineet jotain hän saattaa muuttaa sen oman mielensä mukaan....
Teimme sossussa sopimuksen, johon sovimme ettei tervitse kellonaikoja jne laittaa, koska ex-miehenikin silmät kirkkaina väitti, että lapsen etu on etusijalla ja aina on lapsen kanssa kun lapsella on ikävä tms.
Nyt on sitten se tilanne, että mies menee ja tulee miten haluaa. Vois siis täysin laiminlyödä tapaamiset. Tapaamispäivät ei pidä paikkaansa. Lähinnä on herännyt ajatus, että hän tapilee lastaan silloin kun se itselle parhaiten sopii.
Hänellä on uusi nainen ja he viettävät nyt sitten uutta elämäänsä. Tuntuu, että oma lapsi ei ole enää minkään arvoinen vaan kaikki menee sen naisen tahdon mukaan.
He saattavat suunnitella yhteisiä matkoja, joista minulle ei kerrota etukäteen. En haluaisi päästää lastani heidän hoitoonsa, koska tiedän että miehelläni on vakava alkoholionglema, eikä hän pysty edes meidän luona olemaan selvänä lapsen kanssa.
Tämä viikonloppu oli hänen vuoronsa olla lapsen kanssa, mutta kun lapsi olikin sairaana lähti hän viettämään naisten päivää uuden naisystävänsä kanssa, ja jätti lapsen minulle, koska häntä ei voinut ottaa mukaan.
Jos kysyn aikataulista vastaus on "En tiedä"
Loma ym suunnitelamt menevät sen mukaan mitä tämä nainen haluaa, eli hänen päässään ei ainakaan liiku se asia että miehen lapsella voisi olla jotain toiveita isänsä suhteen.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä! Tuntuu, että minun on pakko suostua kaikkeen, että lapsi saisi edes joskus nähdä isäänsä, jota ikävöi...Jos olemme sopineet jotain hän saattaa muuttaa sen oman mielensä mukaan....
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaadi miestä ilmoittamaan riittävän ajoissa, esim. edellisenä päivänä klo 18.00 mennessä, että on tulossaäläkä ota ilmoitteluja vastaan sen jälkeen. Tee selväksi, että jos ei tule lupailuista huolimatta, odotat lapsen kanssa max½ tuntia,jonka jälkeen tapaaminen peruuntuu. Näillä muutamalla ehdottomalla jutulla saat jonkinlaisenjärjestyksen alulleen.
Isän pitää itse huolehtia omasta suhteestaan lapseen. Jos hän ei ehdi lasta tapaamaan suhde kuihtuu. Silloin sen on annettava kuihtua, eikä missään tapauksessa pidä ylläpitää poissaolevaa isää lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.Kiinnitä lapsen huomion muuhun aina kun hän haikailee isänsä perään. Isän ikävä hellittää ajan myötä ja lapsi voi elää tuntematta, että jotain tärkeää puuttuu.
Minun lasten ex.ä tekee samoin...
Lapset odotaa ja luottaa isään, kumma vaikka ovat pettyneet monta kertaa.
Itse kun suunnitelen menoja tai matkoja mahdoton ajatus. Lasten isä ilmoittaa viime tingassa ei käy tai pääse hakee..
Itse olen 24h lasten kanssa, haluaisin levätä ja kerätä voimia taas uuteen arkeen edes joskus..
Olen useaan otteseen hakenu lapset pois isän luota kun iski meno isukille...Miksi sosku ei puutu asiaan tai tee asian hyväksi mitää...
Koko vastuu on äidin käsissä...Isukin ei tartte vastuuta kantaa..
En ajatele itseäni vaan miltä tämä lapsista tuntuu...kun oma isä toimii näin...
mutta toimii. Isän tapaamiset jäivät kummasti pois kun ei kyennyt ilmoittamaan saati pitämään harvoja lupauksiaan. En odotuttaut lapsia turhanpäiten vaan jatkettiin elämää kuin isää ei olisi ollutkaan. Jo kymmenen vuotta on homma toiminut ja nyt lapset hoitavat itse isän tapaamiset. Käyvät vain toisinaan muutaman tunnin tapaamisilla jossain kauppakeskuksessa tai vastaavassa ja lähtevät kotiin itsekseen (15-17v)
tapaamisten peruuntumisista. Etä hakee jos hakee. On lähin ongelma jos etälle ei aina käy tapaamiset.
Olisi kannattanut erotessa miettiä kelle lapset jäävät.
Tiedän tapauksia joista on verisesti kiistelty oikeutta myöten. Ensin lähi haluaa minimitapaamiset jotta saa maksimaaliset elatusmaksut. Ja kun se on hoidettu niin alkaa vinkuminen että voisitko ottaa lapsia useammin kuin joka toinen viikonloppu.
Mikä naisen logiikka.
sait taas jotenkin keploteltua elariasiankin tähän?
Jos etävanhempi ei lastaan edes halua tavata,niin hänestäkö olisi tullut parempi lähivanhempana??
Se on totta,että peruuntumiset ovat lähin ongelma.Etän ongelma on se,että jos niin haluaa elää,on ainakin yksi ihminen vähemmän rakastamassa..Ei lähin velvollisuus ole väkisin lapsen etävanhempaa lapsen mielessä ja sydämessä pitää.
varmasti tule olemaan näin pitkän ajan. Etkä juuri voit sille mitään. Jos lapset ovat pieniä niin ainakin 15 vuotta on edessä tappelun merkeissä. Elämä on rankka.
Kuullostaa kyllä, että kannattaa suojella lasta pettymyksiltä.
Itse en alkoholistin luo lasta antaisi.
Kyllä mielestäni vastuu tässä on miehen ei sen uuden naisen. Jos mies ei kanna vastuuta se on hänen ongelmansa.
Itse tässä elän liitossa jossa saan patistaa miestä, että näkisi lastaan useammin kuin ne viikonloput. Sitten tuntuu ikävältä saada miehen ex;ltä sellaista palautetta, ettei lapsensa ole tervetullut t.m.s. Miehen saamattomuudesta ongelmamme johtuvat eivät siitä että kieltäisin miestä tapaamasta lastaan.
Ei se aina ole niin, että se nainen haluaisi, että mies ei tapaa lastaan. Joskus tietty niinkin.
kerjää ny sääliä vielä vähän! voi rassua kun se elämä on niin kovaa.
näyttää olevan sama kaava joka yhärillä et haukutaan lapsen isä täysin, ollaan helvetin kateellisia ku ex on löytäny paremman ku ite on ja kinutaan sääliä toisilta yhäreiltä.
tosi läpipaistavaa säälittävää tyhjästä ruikuttamista toi teidän rassukoiden jauhanta!
Ja varsinkin ärsyttää se,että kuitenkin JOKAISEN yh:n tarina on valhetta!
Kaikki etäisät haluavat lähi-isiksi.
Jos em.ei onnistu,tapaavat kaikki etäisät kunniallisesti lapsiaan sovittuina aikoina,ja joskus muutoinkin.
Kaikki etäisät maksavat sovitun elatusmaksun ajallaan ja mukisematta,vaikka jokainen lähi kuitenkin sen siideriinsä kuluttaa.
Kaikki etävanhemmat ajattelevat ensisijaisesti lasta,lähivanhemmat taas itseään.
Kaikilla etäisillä on nykyään parempi puoliso tai puoliso ylipäätään,lähiäiti ei ole miestä SAANUT tai sitten se on säälittävä lasta hyväksikäyttävä runkkari.
Niin,että uskokaa jo! Ei miehiä saa haukkua,ne on parempia ihmisiä kuin naiset! Eivät he tee virheitä,naiset tekevät.
Älkää valittako ja ruuikuttako,ihan itse olette lapsen MIEHEN kanssa tehneet!
ihan samanlainen tilanne. Ja useamman kerran oon kuullut että vika on minussa kun tapaamiset ei suju. En ole valmis joustamaan (vaikka isä saa itse päättää milloin tulee), en puhu tarpeeksi paljon lapsille isästään (vaikka psykologi sanoi että liikaa "hehkuttamista" tulee välttää ja kuitenkin monesti juttelen lasten kanssa isästä HYVÄLLÄ) jne.
Ikinä, siis IKINÄ vika EI OLE isässä, koska sehän kuuluu näissä erotilanteissa asiaan että äiti AINA haukkuu jatkuvasti isää ja isä raukka joutuu siitä kärsimään. Vai mitä? Ja me äidithän halutaan aina vaikeuttaa asiaa lasten kannalta ja toivotaan ettei isä olis lastensa kanssa koska eihän me haluta yhtään helpotusta omaan arkeemme! Sehän olis nyt ihan hirveetä jos lapsilla olis isä muutakin kuin paperilla! Sehän olis herrantähe meiltä pois! ;))
tarkan sopimuksen kellon aikoineen ja siitä ei lipsuta tai tapaaminen jää siihen. Se toimi hyvin kun lapset olivat pieniä. Nyt isompana lapset hoitavat itse tapaamisen. Lasten etu ja oikeus molempiin vanhempiin toteutuu siinä, että lapset voivat tavata isäänsä milloin itse haluavat. ENää en ole aikoihin vilkuillut sopimuksen kellon aikoja.
Siitä huolimatta pari vuotta sitten isä usutti sossun kimppuuni koska estän tapaamiset. Asiaa selviteltiin pitkään ja kun lopulta sossuille meni päähän, että en estä, enkä rajoita tapaamisia ja minulle on ihan sama milloin lapset tapaavat isäänsä, vaikka joka päivä koulun jälkeen, kunhan tiedän vähän missä nuorisoni liikkuu, ihmeteltiin sossulassa, että mikäs tässä sitten on pielessä. No eihän siinä ollutkaan mikään pielessä. Isä vain eli vielä vuosien takaisissa tunnelmissaan ja oli täyttänyt elämänsä rakentamalla minusta gerberoksen jonka kaikki aika menee hänen ajatteluun, tapaamisten estämiseen ja lasten omistamiseen. Isä oli myös vakuuttanut itsensä siitä, että jotain kieroa peliä tässä täytyy pelata.
Ainoa peli mitä aikonani pelasi oli se, ettei isä tule sanelemaan ehtoja ja uhkailemaan. Yrittihän se alussa kovasti, mutta viittasin kintaalla ja pidin kiinni sovituista ajoista. Sovitut ajat vapauttivat ylimäräisestä kinastelusta, sossu ei puuttunut ja saattoi keskittyä muuhun elämään. Myöhemmin lasten kasvaessa isän tapaamiset eivät juuri kiinnosta minua, tapaavat tai eivät. Minun ei tarvitse olla niissä mukana. Isänkin on pakko keskittyä omaan elämäänsä ja tapaamaan vain lapsiaan. Alussahan hän luuli, että tapaamisoikeus koski minuakin, että hänellä oli oikeus tavata minuakin::))
nyt yhtään helpottaa niin ei sen tarvitsisi noudattaa tapaamissopimustakaan. Jos hän rikkoisi tapaamissopimusta levittelisi lastenvalvoja käsiään, sen sijaan jos sinä rikkoisit lähivanhempana sopimusta tulisi nopeasti kutsu oikeuteen. Älä anna moisen paskan juoksuttaa itseäsi, vaan ilmoita ettet suostu elämään enää hänen aikataulujensa mukaan vaan lähdet siitä ettei tapaamisia ole laisinkaan. Jos miehessä on yhtään munaa ja tunteita lasta kohtaan, niin haluaa sovitella asiaa tuollaisen uhkauksen jälkeen. Tuollainen vatkaaminen on haitallista ennen kaikkea lapselle.
Nimimerkki: lapsi terapiassa isän touhujen takia