Miksi puoli vanhemmat ovat ärsyttäviä ja epäkohteliaita?!!!

Oon ite 18 vuotias likka ja kokenut saman tyylisiä asioita nuorempana. Voin vain sanoa, että kyllä se siitä. Sullakin on kuitenkin nyt sellainen ikäkin päällä, että asiat tuntuvat joka päivä hieman erilaisilta ja maailma saattaa toisena päivänä hymyillä ja toisena kääntää selkänsä. Usko pois vaan, että äitees rakastaa sua ja se onkin tärkeintä! Kaikki "uusioperheet" on enemmän tai vähemmän riitasävyisiä.. ja ihan normaalia sekin on kun yritetään sulauttaa kaksi eri maailmaa toisiinsa. Elämä on välillä hankalaa ja tuntuu, että ei jaksais enää millään, mutta kaikesta löytyy aina jotain positiivistakin! Usko pois vaan. Tottakai meilläkin kotosalla tulee vielä niitä riitoja, vaikka äiti ja isä on asunu erillään jo monta vuotta. 8 vuotta vissiinkin. Asuin ensin äidin ja sen uuden miehen luona jotain 6 vuotta ja muutin sitten takaisin kotiseudulleni. Tällä hetkellä asustelen isän ja sen likkakaverin talossa. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen elämääni nyt, ja kaikki järjestyy, kunhan antaa osan itsestäänkin likoon muuttaakseen elämää parempaan suuntaan. Ja teini-iässä on ihan hyvä muistaa, että ne vanhemmat eivät todellakaan ole maailman kauheimmat jäkättäjät, vaan oikeasti välittävät susta sellaisena kuin olet! :)

Hyvää jatkoa! :)

Voin sanoa, että en kirjoittanut tätä huvikseni vaan olen itse kokenut aika pahojakin juttuja, mutta lopulta kaikki meni ihan hyvin. Nyt voin vain todeta, että asioita olisi auttanut paljon jos oma asenne olisi ollut positiivisempi ja ymmärtänyt, että maailmassa on muutakin kuin oman itsensä tyytyväisyys. :)

Pärjäilehän ja voit vaikka kirjoitellakin jos tuntuu, että hermot menee heti eikä hetken päästä. :)

itse olen 23-vuotias ja minulla ei ole ollut isä- tai äitipuolia, vaan ihan kokonaiset. sen sijaan olin itse pari vuotta "äitipuolena" 10-vuotiaalle tytölle, koska seurustelin tämän isän kanssa (asuimme yhdessä toisen vuoden).
minulla ei ollut mitään tyttöä vastaan. meillä oli yhdessä hauskaa, mikäli saimme tilaisuuden tehdä jotain kaksistaan. tyttö saattoi kuitenkin pitää minua joskus kiukkuisena ja inhottavana, lähinnä siitä syystä, että tämä ei ollut kotonaan (äitinsä luona) tottunut minkäänlaiseen kuriin ja minä vaadin tiettyjä asioita kodissamme (lautanen on syötävä tyhjäksi, sänky pedattava, tietokoneella ei saa olla koko päivää, roskat viedään roskikseen jne,...). pääsääntöisesti siis tulimme hyvin toimeen.
vaikka oletkin vielä noin nuori, niin sinun saattaa olla vielä vaikea ymmärtää kaikkia niitä aikuisten (äitisi ja tämän uuden miehen) välisiä ongelmia. isäpuoltasi sattaa kiusata se, että olet äidillesi kaikki kaikessa ja tämä saattaa kokea jollain tapaa oman asemansa uhatuksi. sinä olet siihen täysin syytön ja siulla on oikeus äitisi rakkauteen, mutta toisaalta ymmärrän isäpuoltasikin.
kerron himena vielä omakohtaisia kokemuksiani. ex-avomieheni oli aina töissä: lähti aamulla ennen kahdeksaa ja palasi ilta kuudelta. illat hän vietti mieluiten omissa oloissaan (katsoi makuuhuoneessa televisiota). ainoaksi yhteiseksi ajaksemme jäivät siis viikonloput. joka toisen viikonlopun avomieheni tytär vietti meillä, joten minun tuli jakaa avomieheni joka toisena viikonloppuna tämän tyttären kanssa. yhteistä aikaa meille jäi siis vain 2 viikonloppua kuukaudessa. vaikka yritinkin kaikkeni ollakseni reilu tyttöä kohtaan ja sopeutuakseni tilanteeseen, se ei ollut helppoa. olin tahtomattani mustasukkainen siitä huomiosta, jonka avomieheni antoi tyttärelleen(olisin halunnut sen kaiken itselleni). tytön viikonlopputulemiset alkoivat ahdistaa minua jo alkuviikosta ja kävin ärtyisäksi.
minua ärsytti myös suunnattomasti se, miten paljon tyttö sai kaikkea tavaraa. lähinnä siksi, että avomiehelläni ei olisi ollut varaa ostella sitä kaikkea krääsää ja se kaikki mitä tämä osti, jäikin tavallaan minun maksettavakseni (esimerkiksi kun avomieheni osti tytölle uuden polkupyörän, tällä ei ollut varaa maksaa kahteen kuukauteen asuntolainaa ja minä jouduin maksamaan siltä ajalta yksin kaikki asumismenomme). polkupyörähän on tärkeä hankinta yleensä, mutta tämä tyttö on nyt käyttänyt sitä vuoden sisällä tasan 2 kertaa. tytöllä on myös oma DVD-soitin, Play Station, jo viides oma kännykkä (saa aina uuden, kun kyllästyy edelliseen ja yhden heitti suuttuessaan seinään), enkä ole kertaakaan nähnyt tämän päällä samaa vaatetta kahta kertaa. tämähän ei siis missään nimessä ole tytön syy, vaan tytön vanhempien.
en usko, että sinunkaan kohdallasi kysymys on siitä, etteikö äitisi uusi kumppani pitäisi sinusta. kysymys on näiden kahden aikuisen välisistä erimielisyyksistä.
niin, kun käytin sanaa ex-avomies, niin emme siis enää ole yhdessä. tulemme pysymään ystävinä jatkossa, mutta minä tein vaikean ratkasun ja lähdin pois tästä suhteesta. koin, etten ole vielä kypsä viikonloppuäitipuoleksi ja haluan miehen, jolla ei ole vielä lapsia aikaisemmista liitoista (jottei minun tarvitse "kilpailla" tarvitsemastani huomiosta, koska siitä joutuisi kärsimään viaton osapuoli, eli lapsi).
tuo, että vanhempaa lasta pidetään aina syyllisenä, pätee muissakin perheiss, kuin uusperheissä. vanhemmat odottavat yleensä, että vanhin lapsi on kypsin ja osaa suhtautua nuorempien tekemään kiusantekoon viisaasti (eli olla välittämättä siitä). tuttu tunne, koska itselläni on 4,5 vuotta nuorempi pikkusisko ja lapsena minä olin aina syypää (esim. katselimme piirrettyjä sohvalla vierekkäin ja pikkusisko paukutti nyrkillä kylkeäni puoli tuntia putkeen, eikä lukuisista pyynnöistäni huolimatta lopettanut. lopulta minä kopautin tätä yhden kerran samaan paikkaan ja sisko alkoi kiljua äitiä/isää apuun ja niinhän siinä kävi, että minä jouduin omaan huoneeseen ja sisko jäi tyytyväisenä katselemaan televisiota). sitä sattuu varmaan jokaisessa perheessä. se tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja on kurjaa, mutta toisaalta se vahvistaa. lapsi tarvitsee vastoinkäymisiä elämänsä jatkoa ajatellen. "vastatuuli" tekee meistä vahvempia ihmisiä.
toivon sinulle onnea ja jaksamista isäpuolesi kanssa. voisit koettaa puhua asiasta tälle ja äidillesi ja sanoa, että sinua satuttaa tuo nuorempien sisarusten lelliminen. kysymys koko asiassa, eli isäpuolesi käytöksessä on siis varmasti tämän ja äitisi välisistä ongelmista. syy ei ole missään nimessä sinussa ja isäpuolesi varmasti pitää sinusta kovasti, vaikka ei ehkä osaa sitä oikein näyttääkään.
on varmaan vaikea myös oppia rakastamaan lasta, joka ei ole alun alkaen oma lapsi. ainakin se vie aikaa. aikuiset eivät kuitenkaan aina ole niin aikuisia, kuin pitäisi olla.
voimia!