Das Boot

Kiitoksia teetuokiosta. Tämä luomani paketti on tällä erää hieman suurempi kuin siitä voi ensilukemalla saada irti. Näin tuon leffan jo vuosia sitten ja hämmästelin jälleen eilen sen psykologista ja visuaalista voimaa - vaikkakin pätkissä. En todellakaan pasifistina ole mikään sodan ihannoija, vaan tämä kaikki on jotain aivan muuta, kun se muutetaan symboliseksi tarinaksi vaikka minusta itsestäni.
Kun elokuvassa tuli eteen kohta jossa sukellusvene vajosi pohjaan mukanaan hätääntyneet ja avuttomat miehet, niin kuunnellessani screeniltä niittien kimpoilua veneen sisällä, jouduin aivan suunniltani. Tiedän omista harrastuksistani, että veden paine parissa sadassa metrissä rusentaa lähes kaiken ruttuun mikä vain ilmaa pitää sisällään. Mutta vene kesti, fiksattiin ja saatiin pintaan. Kun alusta kehuttiin loistavaksi tytöksi, niin minäkin siinä röyhistelin rintaani ja asetuin välittömästi tuon aluksen osaan, aluksen, jonka sisällä pikkuiset ukkelit hommailivat omiaan ja luottivat veneen ainoaan naiseen… itse veneeseen. Siis loin eläväksi veneen, inhimillistin sen omilla projisoinneillani. Tämä on aika harvinaista.
Muutenkin koko elokuvan idea oli kuin omasta elämästäni: saalistaja saalistaa ja tulee saalistetuksi. Yksinäinen ja omillaan oleva möykky onttoa pitkulaista rautaa keskellä loputonta merta puskee myrskyjen ja vaikeuksien lävitse tavaten ulapalla vain yhden vertaisensa… samanlaisen saalistajan. Elämä on veden alla vaaroja paossa kuluttavaa ja itsellistä, täysin omien päätöksien ja tekojen armoilla elämistä, harhauttamista ja piilottelua, väistöjä ja iskuja sinne missä kukaan ei osannut sellaista odottaa. Sattumalla on osuutensa: se on kaiken tämän pelin armoton ja piittaamaton isäntä ja herra – puhdas ja kirkas kohtalo.

Flaika kirjoitti:

Kiitoksia teetuokiosta. Tämä luomani paketti on tällä erää hieman suurempi kuin siitä voi ensilukemalla saada irti. Näin tuon leffan jo vuosia sitten ja hämmästelin jälleen eilen sen psykologista ja visuaalista voimaa - vaikkakin pätkissä. En todellakaan pasifistina ole mikään sodan ihannoija, vaan tämä kaikki on jotain aivan muuta, kun se muutetaan symboliseksi tarinaksi vaikka minusta itsestäni.
Kun elokuvassa tuli eteen kohta jossa sukellusvene vajosi pohjaan mukanaan hätääntyneet ja avuttomat miehet, niin kuunnellessani screeniltä niittien kimpoilua veneen sisällä, jouduin aivan suunniltani. Tiedän omista harrastuksistani, että veden paine parissa sadassa metrissä rusentaa lähes kaiken ruttuun mikä vain ilmaa pitää sisällään. Mutta vene kesti, fiksattiin ja saatiin pintaan. Kun alusta kehuttiin loistavaksi tytöksi, niin minäkin siinä röyhistelin rintaani ja asetuin välittömästi tuon aluksen osaan, aluksen, jonka sisällä pikkuiset ukkelit hommailivat omiaan ja luottivat veneen ainoaan naiseen… itse veneeseen. Siis loin eläväksi veneen, inhimillistin sen omilla projisoinneillani. Tämä on aika harvinaista.
Muutenkin koko elokuvan idea oli kuin omasta elämästäni: saalistaja saalistaa ja tulee saalistetuksi. Yksinäinen ja omillaan oleva möykky onttoa pitkulaista rautaa keskellä loputonta merta puskee myrskyjen ja vaikeuksien lävitse tavaten ulapalla vain yhden vertaisensa… samanlaisen saalistajan. Elämä on veden alla vaaroja paossa kuluttavaa ja itsellistä, täysin omien päätöksien ja tekojen armoilla elämistä, harhauttamista ja piilottelua, väistöjä ja iskuja sinne missä kukaan ei osannut sellaista odottaa. Sattumalla on osuutensa: se on kaiken tämän pelin armoton ja piittaamaton isäntä ja herra – puhdas ja kirkas kohtalo.

http://www.youtube.com/watch?v=OillcAoDTIA

Hmmm... kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=OillcAoDTIA

Totta kai minä olen homo. Olen toitottanut sitä jo kuukausia ja se on luettavissa melkein mistä tahansa. Mutta pikku juttu ensin finaalia ja sen kellonlyömää… nimsse, että omasta ja psykiatrini mielestä olen enemmän toiseen kuin toiseen suuntaan kallistunut frigidi bi, eli siis tavanomaista paljon rikkaampi ja raikkaampi varustettuna muutamilla ohimenevillä traumoilla. Emme riitele asiasta. En riitele siitä varsinkaan sinun kanssasi, koska olet liian tavallinen ihminen, homogeeninen lähiöheterovekara varustettuna linkitetyllä isällä, i think.

Flaika kirjoitti:

Totta kai minä olen homo. Olen toitottanut sitä jo kuukausia ja se on luettavissa melkein mistä tahansa. Mutta pikku juttu ensin finaalia ja sen kellonlyömää… nimsse, että omasta ja psykiatrini mielestä olen enemmän toiseen kuin toiseen suuntaan kallistunut frigidi bi, eli siis tavanomaista paljon rikkaampi ja raikkaampi varustettuna muutamilla ohimenevillä traumoilla. Emme riitele asiasta. En riitele siitä varsinkaan sinun kanssasi, koska olet liian tavallinen ihminen, homogeeninen lähiöheterovekara varustettuna linkitetyllä isällä, i think.

You hear wrong...
You "twist about in pain"...
You are a woman, I like it ! ;D

Hmmm... kirjoitti:

You hear wrong...
You "twist about in pain"...
You are a woman, I like it ! ;D

sorry, en puhu en englantia, ruotsia, saksaa, venäjää enkä varsinkaan italiaa, ranskaa, espanjaa tai flaamia... saati edes auttavasti portugalia tai latinaa.

ei se ole mikään runo. mä olen kyllästynyt runoihin.

Olen enemmän selittävä malli (kaakatustaperäänja kiitosta).