Huoneen hämärässä,taas istun aatoksin
ystävää kun muistan hellää hyvää,
kaipuuni käy poskilleni kuumin kyynelin
tää elämä on tunnekuohaa syvää.
Jospa tämä hetki,olis päivä menneiden
luokses tulla voisin minä jälleen,
aika ei olisikaan aatos murheinen
sais tervehdyksen viedä ystävälleen.
Kynttilän vain sytyttää voin haudallesi sun
ja koristella kummun kuusen lehdin,
ikävä on täällä monta kertaa mun
ystävän kun menetin niin rehdin.
Elonkirjan jokainen lukee kerran vaan
ei alusta voi kirjaa alkaa kukaan,
on loppuluku jokaisella meillä vuorollaan
vain tuuli käy kun tuoni ottaa mukaan.
Nuo elonviitat Luoja meille itse asettaa
ja kulkea Hän niiden mukaan soisi,
ihminen vain vapaasti valita ne saa
mielestänsä mikä paras oisi?
Oikea ja väärä,usein menee sekaisin
kun kahlataan vain nautintojen uomaa,
tehtävää on siinnä meillä itsekullakin
on tietä monta pelkkää murheen tuomaa.
Yksi tie on viitoitettu verikyynelin
se johtaa ristin juureen Golgatalle,
Herra sitä kulki haavoin vuotavin
kun uhrautui Hän koko maailmalle.
Syytönnä Hän maksoi synnit maailman
ken Häntä seurää niin saa aina elää,
kun ruumis kuolee valtakuntaan pääsee Jumalan
ikiaikain laulut siellä helää.
Tuo uhripolku mieliämme aina muistuttaa
kun kiviin elonpyörä täällä ajaa,
niin paljon Jeesus lapsinaan meitä rakastaa
ei vieroksu Hän köyhempääkään majaa.
Niin monta hautakumpua on ilman kynttilää
ei silti unohtuneet Luojaltansa,
kun Herra oman kynttilänsä heille sytyttää
niin valo aina loistaa haudoillansa.
ystävää kun muistan hellää hyvää,
kaipuuni käy poskilleni kuumin kyynelin
tää elämä on tunnekuohaa syvää.
Jospa tämä hetki,olis päivä menneiden
luokses tulla voisin minä jälleen,
aika ei olisikaan aatos murheinen
sais tervehdyksen viedä ystävälleen.
Kynttilän vain sytyttää voin haudallesi sun
ja koristella kummun kuusen lehdin,
ikävä on täällä monta kertaa mun
ystävän kun menetin niin rehdin.
Elonkirjan jokainen lukee kerran vaan
ei alusta voi kirjaa alkaa kukaan,
on loppuluku jokaisella meillä vuorollaan
vain tuuli käy kun tuoni ottaa mukaan.
Nuo elonviitat Luoja meille itse asettaa
ja kulkea Hän niiden mukaan soisi,
ihminen vain vapaasti valita ne saa
mielestänsä mikä paras oisi?
Oikea ja väärä,usein menee sekaisin
kun kahlataan vain nautintojen uomaa,
tehtävää on siinnä meillä itsekullakin
on tietä monta pelkkää murheen tuomaa.
Yksi tie on viitoitettu verikyynelin
se johtaa ristin juureen Golgatalle,
Herra sitä kulki haavoin vuotavin
kun uhrautui Hän koko maailmalle.
Syytönnä Hän maksoi synnit maailman
ken Häntä seurää niin saa aina elää,
kun ruumis kuolee valtakuntaan pääsee Jumalan
ikiaikain laulut siellä helää.
Tuo uhripolku mieliämme aina muistuttaa
kun kiviin elonpyörä täällä ajaa,
niin paljon Jeesus lapsinaan meitä rakastaa
ei vieroksu Hän köyhempääkään majaa.
Niin monta hautakumpua on ilman kynttilää
ei silti unohtuneet Luojaltansa,
kun Herra oman kynttilänsä heille sytyttää
niin valo aina loistaa haudoillansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pysähdyttää, se on taas kerran niin harras ja
liikuttava sisällöltään.
syntynyt todellisen elämän kuvioista.Kiitos sinulle linda.