Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kuiva elämä.

    Niin.. mietin vaan, että onko elämä oikeasti tällaista? Mulla oli kolme päivää putkeen töitä.. ensimmäinen työpaikka, en edes taukoja pitänyt (joten ei tullut syötyä koko päivänä mitään)... Illalla jaksoin vain iltatoimet ja sitten nukkumaan.. kolme päivää töissä, jossa ei ole kavereita, enkä tunne ketään.
    Noh.. seuraavat kolme päivää menevät kokeisiin lukiessa. Aamusta iltaan, yksin omassa huoneessa. Sitten ylppärit ja illan varmaan vaan dataan kotona ja nukun.
    Äsken mutsi tuli huutamaan "Onko sulla ens viikonloppuna mitään?" ... "ei"... "No sähän voit mennä töihin!"

    Onko kenelläkään muulla tämmöistä paskaa. Mulla ei varmaan ole yhtään kaveria ja silti oon erittäin läheisyydenkipee ihminen enkä kestä olla yksin. Jos tää elämä on oikeesti tämmöstä, se voi mun puolesta vaikka päättyä.
    1461
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Hae apua! Et ole yksin! Meidän yksinäisten pitäisi olla yhteydessä niin sitten emme olisi niin yksinäisiä. Mene tervkeskuslääkärille ja näytä hänelle tämä viesti, hän voi ohjata sinut terapiaan ja lääkkeitä tarvittaessa!!!! Älä päät ainakaan elämääsi. Joskus itsekin ajattelen samoin ja elämä tuntuu valitettavan tyhjältä/turhalta/pimeältä tulevaisuus..ja nytkin pelottaa ja masentaa..
    Mutta semmoista se joskus on.valitettavasti ja tuntuu että nuoruus ns. valuu ja on valunut hukkaan. Haluaisin elää tässä hetkessä joka on kjoskus vaikeaa, taisiis on ollut viimevuosina tosivaikeaa...
    Onko teistä muuten 24, 25 vahna?
    Joop, mut aloittaja, kerro myös ädillesi tilenteestasi niin hänkin ymmärtää...eikä patista sinua töihinkään. Älä ressaa liikaa liika työkin väsyttää.. Ihanaa että kirjoitit, me yksinäiset olemme joskus niin yksin. Ja usein luulemme että kaikill muil on kavereita.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    YoungFossil kirjoitti:

    Niin.. mietin vaan, että onko elämä oikeasti tällaista? Mulla oli kolme päivää putkeen töitä.. ensimmäinen työpaikka, en edes taukoja pitänyt (joten ei tullut syötyä koko päivänä mitään)... Illalla jaksoin vain iltatoimet ja sitten nukkumaan.. kolme päivää töissä, jossa ei ole kavereita, enkä tunne ketään.
    Noh.. seuraavat kolme päivää menevät kokeisiin lukiessa. Aamusta iltaan, yksin omassa huoneessa. Sitten ylppärit ja illan varmaan vaan dataan kotona ja nukun.
    Äsken mutsi tuli huutamaan "Onko sulla ens viikonloppuna mitään?" ... "ei"... "No sähän voit mennä töihin!"

    Onko kenelläkään muulla tämmöistä paskaa. Mulla ei varmaan ole yhtään kaveria ja silti oon erittäin läheisyydenkipee ihminen enkä kestä olla yksin. Jos tää elämä on oikeesti tämmöstä, se voi mun puolesta vaikka päättyä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu