Hei. En ole bi, olen hetero, niin ainakin olen luullut. Nyt en tiedä.
Olen 37 vuotias suht hyvännäköinen (miesten mielestä) nainen, ja haluni ovat aina kohdistuneet miehiin,ja niin ne kohdistuvat edelleenkin.
Tällä hetkellä olen sinkku, enkä edes halua suhdetta miehen kanssa. Haluan pitää miesten kanssa hauskaa sitoutumatta ja rakastumatta.
Olen alkanut myös haluta naista. En tiedä alkoiko tämä halu ensin ylipäänsä naisia kohtaan, vai alkoiko ensin haluni tiettyä naista kohtaan. Hän on hyvä naisystäväni, avioliitossa ja hetero. Olemme erittäin hyviä ystäviä ja olen aina hänelle itkenyt miesongelmani ja muut ongelmani, kuten hänkin minulle. Puhumme miehistä ja seksistä. Ja minä kiihotun hänestä.
Luulen tämän olevan jokin prosessi, jokin kasvuvaihe. Mutta, toisaalta, tunnen halua ylipäänsä naista kohtaan. Ajattelen naista fantasioissani ja olen pidemmälläkin.
Kuvittelen suhteen naisen kanssa (en tämän ystäväni, vaan ihan fiktiivisen naisen).
Kaipaan suhdetta naiseen. Minä kaipaan sitä, mutta en uskalla tehdä asialle mitään.
Enkä edes tiedä mitä tehdä. Enkä ole uskaltanut tästä puhua kenellekkään.
Älä kysy mitä pelkään. En tiedä. Sen tiedän, että jos vain jossakin tapaisin naisen, joka haluaisi minua ja minäkin syttyisin häneen, minä en torjuisi niitä tunteitani, enkä sitä naista.
En uskalla mennä baareista etsimään sitä naista. En uskalla mennä mihinkään setan tms.
tilaisuuksiin. En halua sellaista.
Miten voin ikinä törmätä sellaiseen naiseen? En mitenkään.
En tiedä mitä tapahtuisi, jos tapaisin naisen. En tietäisi edes sitä, miten olisin hänen kanssaan.
En voisi luvata hänelle mitään.
Tiedän, etteivät haluni miehiä kohtaan lopu. Ne ovat minussa niin voimakkaita. Mutta minusta tuntuu kuin riutuisin kaipauksessani naiseen.
En voi kertoa haluistani naisystävälleni, ja luulen, että nämä haluni eivät niinkään johdu
hänestä, ts. en ole rakastunut häneen. Luulen halujeni kohdistuvan häneen, koska hän on nainen lähelläni ja minulla
ei ole ketään muuta johon projisoisin näitä kaipauksiani. Ymmärrättekö?
Jos kohtaisin naisen, jonka kanssa rakastuisin, antaisin tällä hetkellä mitä vain siitä.
Jos edes kohtaisin naisen, jonka kanssa voisin olla hetken, joka haluaisi olla minun kanssani hetken.
Olen tämän asian kanssa ihan hukassa. Enkä tiedä, miksi tämän kirjoitan. Ehkä haluaisin lukea onko teitä muita minun kaltaisiani heteronaisia. Tai mikä minä sitten olenkaan -
en tiedä. Sen tiedän mitä minä haluan. Mutta en löydä tietä millään tavoin ulos tästä tilanteesta.
En löydä tietä naisen luo. Ja minä kaipaan niin hemmetisti, että tuntuu kuin riutuisin kaipauksessani.
Olen 37 vuotias suht hyvännäköinen (miesten mielestä) nainen, ja haluni ovat aina kohdistuneet miehiin,ja niin ne kohdistuvat edelleenkin.
Tällä hetkellä olen sinkku, enkä edes halua suhdetta miehen kanssa. Haluan pitää miesten kanssa hauskaa sitoutumatta ja rakastumatta.
Olen alkanut myös haluta naista. En tiedä alkoiko tämä halu ensin ylipäänsä naisia kohtaan, vai alkoiko ensin haluni tiettyä naista kohtaan. Hän on hyvä naisystäväni, avioliitossa ja hetero. Olemme erittäin hyviä ystäviä ja olen aina hänelle itkenyt miesongelmani ja muut ongelmani, kuten hänkin minulle. Puhumme miehistä ja seksistä. Ja minä kiihotun hänestä.
Luulen tämän olevan jokin prosessi, jokin kasvuvaihe. Mutta, toisaalta, tunnen halua ylipäänsä naista kohtaan. Ajattelen naista fantasioissani ja olen pidemmälläkin.
Kuvittelen suhteen naisen kanssa (en tämän ystäväni, vaan ihan fiktiivisen naisen).
Kaipaan suhdetta naiseen. Minä kaipaan sitä, mutta en uskalla tehdä asialle mitään.
Enkä edes tiedä mitä tehdä. Enkä ole uskaltanut tästä puhua kenellekkään.
Älä kysy mitä pelkään. En tiedä. Sen tiedän, että jos vain jossakin tapaisin naisen, joka haluaisi minua ja minäkin syttyisin häneen, minä en torjuisi niitä tunteitani, enkä sitä naista.
En uskalla mennä baareista etsimään sitä naista. En uskalla mennä mihinkään setan tms.
tilaisuuksiin. En halua sellaista.
Miten voin ikinä törmätä sellaiseen naiseen? En mitenkään.
En tiedä mitä tapahtuisi, jos tapaisin naisen. En tietäisi edes sitä, miten olisin hänen kanssaan.
En voisi luvata hänelle mitään.
Tiedän, etteivät haluni miehiä kohtaan lopu. Ne ovat minussa niin voimakkaita. Mutta minusta tuntuu kuin riutuisin kaipauksessani naiseen.
En voi kertoa haluistani naisystävälleni, ja luulen, että nämä haluni eivät niinkään johdu
hänestä, ts. en ole rakastunut häneen. Luulen halujeni kohdistuvan häneen, koska hän on nainen lähelläni ja minulla
ei ole ketään muuta johon projisoisin näitä kaipauksiani. Ymmärrättekö?
Jos kohtaisin naisen, jonka kanssa rakastuisin, antaisin tällä hetkellä mitä vain siitä.
Jos edes kohtaisin naisen, jonka kanssa voisin olla hetken, joka haluaisi olla minun kanssani hetken.
Olen tämän asian kanssa ihan hukassa. Enkä tiedä, miksi tämän kirjoitan. Ehkä haluaisin lukea onko teitä muita minun kaltaisiani heteronaisia. Tai mikä minä sitten olenkaan -
en tiedä. Sen tiedän mitä minä haluan. Mutta en löydä tietä millään tavoin ulos tästä tilanteesta.
En löydä tietä naisen luo. Ja minä kaipaan niin hemmetisti, että tuntuu kuin riutuisin kaipauksessani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi luoja! Tuo oli kuin minun kädelläni kirjoitettu. Et ole ajatuksinesi yksin. Täällä iloittautuu ainakin yksi samanlaisten ajatusten kanssa sekoileva.
Hieno kirjoitus! Olisi voinut olla kirjoittamani! Aivan samanlaisia olen miettinyt kuluvan vuoden ajan. Jos haluat vaihtaa ajatuksia aiheesta ilman että palstalla riehuvat pervot innostuvat, niin mailaa: [email protected]
Aivan ihana kirjoitus, on meitä näköjään muitakin samalla tavoin ajattelevia. Aika yksin vain näin haaveiden kanssa on, ei uskalla lähipiirissä olevia säikäyttää. Tuntuu vain että naisen läheisyys olisi jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista ja oikeaa. Samanlaista tunnetta ei vielä yksikään mies ole onnistunut sytyttämään. Ystävyys, hellyys, sylikkäin nukkuminen, suutelu.. Kai sitä on niin valtavan hellyyden kipeä, ehkä se on vain toinen nainen, joka sen voisi korjata..
Katsoitko muuten eilen ykköseltä Verhon takaa.. vai mikähän se sarja oli nimeltään? Älä missaa ensi viikolla, taitaa tulla samaan aikaan, siis keskiviikkona 21.55, vielä pari jaksoa edessä??
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi.. Olen 28v, sinkku. [email protected]
Aivan juuri samoja olen aikanani mietiskellyt ja mielessäni kärvistellyt. Olen jo astunut sen askeleen, koittanut onneani, mutta rohkeutta se vaati. Todellakin! Älä hukkaa itseäsi niissä pohdinnoissa, tiedän että se on välillä raskasta kun ei ole juttukaveria. Jos haluat pohtia asiaa ja jutella, viestittele minulle:
[email protected]
Sinulle, joka aloitit tämän keskustelun.
Olen ihan hyvässä avioliitossa oleva nainen ja olen jo kauan tiennyt, että kaipaan toisen naisen fyysistä läheisyyttä. Kenellekään en ole asiasta kehdannut puhua ja olenkin aivan epätoivoon asti miettinyt, mistä löytäisin naisen, jolla olisi samanlaisia ajatuksia ja jonka kanssa voisi niistä keskustella. En ole koskaan tavannut ketään, josta olisi voinut edes kuvitella näitä haaveita.
En uskaltaisi mennä mihinkään "alan" baariin seuraa iskemään, vaikka muuten olenkin rohkea ja sosiaalinen; ajatukseni ovat itsestänikin hämmentäviä, joten en tiedä kuinka suoraan toimintaan olisin valmis...Sen kuitenkin tiedän, että haluni on todellinen ja toivon hartaasti, että joskus törmäisin naiseen, jonka kanssa saisin kokea fyysistä läheisyyttä.
Sinulla on aivan sama tilanne tämän asian kanssa kuin minullakin. Tunnut olevan yhtä avuton, lähes epätoivoinen kaipauksessasi ja hämmentynyt, kuin minäkin.
Kaipauksemme on sama.
Kiitos sinulle, kun kirjoitit.
Oh hoh, kuinka osasitkaan kertoa asiasta, juuri niin, kuin miltä tuntuukin. Todella osuvasti.
Olen itse ollut samanlaisten tuntojen kanssa, todennäköisesti jo aika pitkääkin, mutta vasta hiljattain ymmärsin mistä on kyse. Aina on ollut sisälläni tämän kaipuun siemen, sen ymmärrän nyt, mutta vasta tänä syksynä tunteet ovat saaneet konkreettisemman muodon.
Nyt tunteet kohdistuvat erääseen naiseen, mutta olisiko minunkin tapauksessani niin, että kohdistan kaiken kaipaukseni häneen? Mutta hänen myötä olen tullut tunteistani tietoiseksi ja ajatusmaailmani on muuttunut täysin. Pikkuhiljaa, mutta luonnollisesti, muttei tilanne ole yhtään sen helpompi kuin ennen.
Ja nuo "piirit" ei sinänsä tosiaan kiinnosta. Kuitenkin olen kiinnostunut vain tästä yhdestä. Ja häntä kaipaan, ihan hemmetisti.
Mutta mitään ei voi tehdä.
Joku teistä puhui rohkeudesta, jota totta kai tarvitaankin, mutta miten teille on käynyt ?
Mutta lohdullista lukea, etten ole yksin, että teitä on muitakin, jotka tunnette samoin.
Kiitos Audrey kirjoituksestasi!
En viitsi enää muuta sanoa kuin Me Too. Mikä ratkaisuksi? Itse unelmoin sosiaalisista paikoista, joissa voisi tapahtua muutakin kuin että mies ja nainen kohtaavat. Muttei kuitenkaan lesbo/homo-paikoista. Voi kun olisi joitain kahviloita, baareja, klubeja, jotka olisivat suuntautuneita, hmmm., sanotaanko seksuaalisesti avoimille ihmisille tms. Ei mitään rajattua ryhmää ja käyttäytymisnormia.
Oon saanut bi-piireistä, jos sellaisia edes on, sellaisen kuvan, että ne olisivat jotenkin fetissi-roolileikki-SM-porno-suuntautuneita. Kaksi naista, yksi mies, lävistys klitoriksessa jne. Itse kaipaisin jotain eteerisempää, mystisempää, kauniimpaa.
Haluaisin mennä baariin, jossa olisi kaunista, ihana musiikki ja jossa minua voisi lähestyä sekä miehet että naiset - ja minä heitä. Aikuisia, kaikenlaisia kiinnostavia ihmisiä. Eikä sitä paikkaa ole.
Ja mistähän olet sellaisen kuvan saanut bi-piireistä, kun et ollut edes varma onko sellaisia piirejä olemassa ? Eipä ole ihme että te ihmiset pyöritte ongelmienne kanssa kun oletuksista tehdään todellisuutta.
Jos jotain haluaa, niin jotain on sen eteen tehtäväkin, eikö ? Taivas ei putoa maan päälle, se pitää itse tehdä.
Se eteerinen, kaunis ja ihmeellinen lähestyminen, sitähän me kaikki kaipaamme. Minä ainakin olen valmis tekemään kaikkeni sen saavuttaakseni. Joskus olen jo ollut sitä aika lähellä...
Hei Audrey.
Luin tekstisi ehkä liian myöhään. Et enää odota vastauksia ja et ehkä enää käy katsomassakaan onko sinulle vielä vastattu?
Vastaan kuitenkin. Toisaalta en tiedä mitä ilmaista…
Tunnen kirjoituksestasi itseni, oman kaipaukseni. Minäkin olen heteronainen, 39-vuotias. Olen kai miesten mielestä naisellinen, sillä ainakin he piirittävät minua aktiivisesti. Kaikki suhteeni ovat olleet miessuhteita ja olen nauttinut miehen läheisyydestä ja eroottisuudesta miesten kanssa.
Tunnen kuitenkin kaipausta naiseen juuri samoin kuten sinä kirjoitit. Sellaista hiljaista kaipausta, mutta samalla varmaa kaipausta. Tahtoisin tavata naisen, jonka kanssa olla lähekkäin. Tuntea naisen hellyys, pehmeys ja kauneus. Koskettaa hiljaa ja rakastaen kaltaistaan. Olla sylikkäin, lähekkäin.
Kaipaan naista kuten sinäkin. En vain minäkään tahdo Setan piiriin, enkä minnekään julki tuomaan tätä kaipaustani. Mutta tahtoisin tavata sen naisen, jonka kanssa pysähtyä ja löytää se mitä kaipaan. Jos mahdollista, tahtoisin antaa hänelle sitä, mitä hän kaipaa.
Voiko olla enempää läheisyyttä kuin kahden naisen välillä voi olla? Vai kaipaanko jotain sellaista mitä oikeasti ei olisi olemassakaan?
Tuskin edes luet tätä viestiäni enää. Olet ehkä jo löytänyt kaipaamasi. Mutta jos vielä luet ja tahdot kirjoitella, niin tavoitat minut täältä
[email protected]
Joku muukin uskalsi kirjoittaa näin jälkikäteen.
Tunnistan itseni kirjoituksestasi ja monen muunkin kirjoituksesta.
Kiitos.
Ehkä elämä löytyy. Rakkaus?
Jos rakkaus löytyisi en irti päästäisi.
Kiitos, Janita.
En minäkään irti päästäisi rakkaudesta, jos sellainen löytyisi.
Jos joku, joka rakastaisi. En luopuisi, ellei hän pakottaisi.
Tiedätkö - niinkin voi käydä?
Ja se sattuu.
Minä kaipaan yhä. Kaipaan.