Tälläinen asia, mulla on ystävä joka kärsii lapsettomuudesta siinä suhteessa, että hänen miehensä ei halua lapsia ja tätä on siis kestänyt jo monta vuotta. Asia on erittäin arka ja olen jo pelännyt miten hänen mielenterveytensä kestää yleensäkkin tämän asian. Olemme asiasta puhuneet useasti koska asia painaa häntä todella paljon, olenkin kokenut, että kuuntelemalla olen häntä pystynyt parhaiten auttamaan. Itselläni ei ole lapsia ja hänkin on ollut aina siinä luulossa etten niitä edes halua, mutta nyt tilanne on se että olen raskaana kuudennella kuulla, ja välimme on muuttunut täysin. Aluksi hän ei puhunut mulle sanaakaan mistään, mitä nyt tiuski asioista ja oli vihainen, sitä kesti pari kuukautta kunnes hän pyysi anteeksi käytöstään ja saimmekin sovittua asiat kuntoon. Mutta sitä kesti ehkä viikon, ja taas tuntuu ihan toivottomalta, raskaudestani hän ei ole pystynyt puhumaan lainkaan ja muutenkin kaikki on niin vaikeaa. En pysty hänen elämästään mihinkään katoamaankaan koska olemme myös työkavereita.
Tuntuu, että olen tehnyt suurta vääryyttä kun en hänelle ole ilmoittanut että raskautta yritämme ja yleensäkkin olen raskaaksi tullut, en pysty iloitsemaan asiasta lainkaan hänen läsnäollessa tai edes puhumaan siitä mitään. Mitä oikeasti pitäsi tehdä.....?
Mitä sitten kun lapsi syntyy ja pakko munkin siitä on hänenkin aikanaan puhua, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista olla hiljaa asiasta joka on omaan elämään niin suuresti vaikuttava asia...
Tuntuu, että olen tehnyt suurta vääryyttä kun en hänelle ole ilmoittanut että raskautta yritämme ja yleensäkkin olen raskaaksi tullut, en pysty iloitsemaan asiasta lainkaan hänen läsnäollessa tai edes puhumaan siitä mitään. Mitä oikeasti pitäsi tehdä.....?
Mitä sitten kun lapsi syntyy ja pakko munkin siitä on hänenkin aikanaan puhua, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista olla hiljaa asiasta joka on omaan elämään niin suuresti vaikuttava asia...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voin ymmärtää että ystäväsi on suuttunut sinulle siitä ettet asiasta ole hänen kanssaan puhunut ja kertonut kun tulit raskaaksi. Mutta hän on itse vastuussa omasta parisuhteesta ja elämästään. Jos lapset ovat hänelle niin tärkeä osa elämää miten hän edes jää parisuhteeseen jossa tämä asia häneltä kiellettäisiin. Hän n yksin vastuussa omasta onnestaan, ei kukaan muu. Ottaisi rohkeasti elämästään kiinni ja tekisi ratkaisuja.
Olen ihan samalla linjalla kuin edellinenkin vastaaja: sinulla on oma elämäsi, ystävälläsi omansa. Ethän sinä voi jättäytyä lapsettomaksi vain sen takia, että ystäväsi ei voi saada lapsia!
Raskaus ja lapset ovat ihan normaali osa elämää, ei siinä mitään kummallista ole. Joillekin se on helpompaa, toisille hankalaa tai jopa mahdotonta.
En tiedä pystytkö tekemään tuossa tilanteessa enempää. Sen sijaan ystäväsi kannattaisi itsekseen miettiä, että onko hänen järkevää jäädä sellaiseen suhteeseen, jossa on noin iso ja katkeruutta aiheuttava asia. Pystyykö sitä koskaan kokonaan unohtamaan? Voiko tuollaisesta asiasta luopua toisen mielihalun takia..?