milloin kävit ensi kerran? Itse kävin ostosmatkalla Kaamasesta Norjan Karasjokin kaupungissa 1967. Silloin esim. sokeri, vehnäjauhot ja voi olivat Norjassa halvempia. Niitä sai tuoda Suomeen tietyn määrän per henkilö. Saimme ruoan näin tehden halvemmalla.
Ulkomailla,
1943
381085
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Asuin äitini kanssa ruotsissa vuoden, kymmenvuotiaana.
Yksin kiersin prätkällä pohjoismaita -63
Las Palmasissa -66
ja sen jälkeen kierrelty kaikkialla muualla, paitsi Australiassa.
Ruotsissa ensi kerran tammikuussa 1971 silloisen poikaystäväni kanssa. Kävimme sen jälkeen vuosittain siihen asti, kun lapset syntyivät.
Minä taisin erota jo -71
silloin olimme kiertäneet asuntovaunulla jo useana kesänä euroopassa.
Matkustimme myös joka talvi kanarialle.
Yhtenä vuonna teimme siellä metkan reissun. Omatoimisesti ostimme liput laivaan joka kiersi kaikki 7 saarta, vettä ja muita tarvikkeita vieden. Olisiko -69 ollut
Olen asunut myös muissa maissa, ja näkyy perityvän lapsille.
Heille muu maa on mansikka, ja ihmettelevät, miksi olen nyt jämähtänyt tänne :(
Minusta on tullut siis vanha ja väsynyt ;D
Kandassa ja viimeiset 30 vuotta Englannissa. Lomaillut eri puolilla Eurooppa ja Pohjois-Afrikkaa. USA:ssa tietysti vierailin, mutta koskaan ei ole tullut käytyä Etelä-Amerikassa eikä Aasiassa.
mieheni 1968 ja joka kesän teimme matkan Suomessa.Euroopan mantereella olen käynyt vasta eläkeläisenä omatoimisilla kaupunkimatkoilla lasteni kanssa. Meillä ei perheenä ollut varaa matkustella. Kun mieheni kuoli, lapseni sanoivat, että nyt lähdetään ennen kuin sinäkin kuolet. Meillä oli suunnitteilla koko perheen ulkomaanmatka.
kävin Brasiliassa, Perussa ja Panamalla 1978. Iso-Britanniassa kävin Oxfordissa 1977 ja Lontoossa 1978. Silloin odotin esikoistani ja ulkomaanmatkoihin tuli pitkä tauko. Sittemmin Lontoo on ollut suosikkikohteemme. Tyttäret kävivät helmikuussa, oisivat ottaneet äidinkin mukaan. Äidillä vaan on enemmän mielenkiintoa matkustaa Pirkanmaalle. Joulun 2006 olimme Lontoossa.
tein ensimmäisen ulkomaanmatkani, Ruotsiin.
Kuten aloittajakin, Pohjois-Suomesta tehtiin paljon matkoja myös Ruotsin puolelle, edullisempien hintojen, ja suurempien valikoimien perässä.
Tuotiin mm. kahvia ja rasvoja sekä myös hedelmiä, joita täällä ei vielä aina edes ollutkaan.
Rasvaretkiksi matkat nimettiinkin.
Autoihin otettiin mielellään naapurustonkin lapsia, heitä kun sai lain mukaankin kuljettaa useampia, kuin aikuisia. Niinpä minäkin onnistuin pääsemään mukaan.
Tavaraa taas sai tuoda henkilöluvun mukaan, oli henkilö minkä ikäinen tahansa.
haaveillut ulkomaanmatkoista. En päässyt edes 1959 luokkaretkelle Tukholmaan, koska meillä ei ollut varaa. Silloin ihmiset toivat Ruotsista ruostumattomasta teräksestä tehtyjä esineitä, Suomesta ei saanut.
ollut toki muuten mukana, kuin naapurin köyhänä, kaitaluisena tyttärenä, päälukua nostamassa.
En minä mitään mukanani tuonut tuliaisina, sainpa vain olla autonkyydissä.
Minkähän hintaista mahtoikaan menovesi olla tuolloin muuhun hintatasoon verraten, kun kannatti ajaa satoja kilometrejä mutkittain naapurimaan apajille?
Vai kannattikohan se?
Olin jo kihloissa 19, vuotiaana, kun sulhaseni tokaisi, että minusta ei ole sinne lähtijäksi. Olin lukenut Hesarista avoimia paikoja, joista yksi oli Englannissa.
Laitoin hakemuksen ja pääsin. Niin olin melkein vuoden sikäläisessä hotelissa keittiöpiikana ja huonesiivoojana. Olisin jäänyt sinne, mutta kun kirjoitin siitä sulhaselleni, niin paluulippu tuli seuraavassa postissa.
Niin siinä vierähti 43 vuotta ja muutin itsenäiseksi asujaksi. "Paluulippuja" on sadellut, mutta nyt en ota niitä enää vastaan.
Tulihan niitä yhteisiä matkoja aina Floridaan saakka ja mieheni kävi yksin parikertaa Austraaliassa. Perheen kanssa laskettelumatkat Eurooppaan olivat aivan ihania.
Perheenä (lastenkanssa) emme matkustaneet näitä Ruotsi/Tallinna matkoja, paitsi minä lasten kanssa Ruotsissa. Kaksistaan sitten lasten jo ollessa pois kotoa, reissailimme näitä Tukholma matkoja, koska ostosten mukaan sai aina ilmaisen matkan.
varmaan tehnyt saman, esimerkiksi oma tyttäreni. Itse en edes haaveillut, koska minua tarvittiin melko paljon apuna lapsuuskodissani. Kaikki lomat lomitin äitiäni. Hän piti huolen, että pääsin opiskelemaan. Vastavuoroisuutta. Perheenä kävimme vain kaksi kertaa urheilumatkalla Sollentunassa. Kesät reissasimme Suomessa, kun tytär otti osaa kilpailuihin. Etäavioliitosta johtuen vietimme lomat normaalia perhe-elämää toisessa kodissamme.
ja sieltä kierrettiin sitten Norjaan.
Koko perhe oli mukana.
Ostettiin voita, radio ja posliinikuppeja.
Muistan sen tosi kylmänä kesäretkenä.
Lapin reissulla käväisimme myös Haaparannassa. Joskus 1970-luvulla olin edellisen kerran käynyt. Olivat nekin seudut muuttuneet. Torniossa ja Haaparannassa oli rakenteilla paljon, olimme eksyä.
...jäi pitkäksi aikaa ainoaksi.
1962 teimme opiskelukavereiden kanssa kolmen viikon matkan Ruotsin kautta Tanskaan, Saksaan ja Hollantiin. Olimme matkalla maaliskuussa ja Hollannista jäivät parhaiten mieleen ihanat tulppaani- ja narsissipellot. Saksasta muistan Hampurin iloisen iltaelämän ja Kölnin tuomiokirkon, joka oli valtavan kokoinen Suomen luterilaisiin kirkkoihin verrattuna. Hannover ja Rein-joki tekivät vaikutuksen samoin Bonnin historiaa henkivä, vanha, kapeakatuinen miljöö.
minua. Vuosi sitten olin jo saksan kielen kurssilla. Huomasin, että pitää mennä alkeiskurssille. Lukion saksa on täysin unohtunut, kun en ole tarvinnut.
Wienin yliopiston kesäkursseja. Wien on mielestäni ihastuttava kaupunki. Kursseilla on eri ikäisiä eri puolilta maailmaa ja yhteisiä retkiä järjestetään joka viikonloppu. Salzburg musiikkijuhlien aikaan, koko päivän Tonavan risteily.
Kieli kuulostaa kaupungilla erlaiselta ja saattaa kulua vähän aikaan ennenkuin tottuu ymmärtämään.
Missäpäin olit saksan kursseilla?
kotikaupungin kansalaisopistossa. Vaikka lukion päästötodistuksen ainoa kymppi oli saksan kielessä, en osaa mitään. Kotimaassa pitää treenata ensin. Onhan mulla CD, jota voisi kuunnella autossa. Laiskuus pulpahtaa esiin. Ja tämä eläkeläiselon vapaus on niin houkuttelevaa vielä.
ulkomaanmatka taisi olla ihan tavanomaisesti Tukholma, kun olin 7 vuotias. Olin äidin ja lastenhoitjan kanssa. Matkustimme Birger Jarl-laivalla ja asumme Hotel Reisenissä. Tukholmasta muista Hummelgården ja kiipeilypatsas siellä, Skansen ja norsulla ratsastaminen, uima-rannalla oltiin myös samoin vanhan kaupungin kujat ovat muistissa. Kyllä olen aina senkin jälkeen rakastanut Tukholman vanhaa kaupunkia. Seuraava kohde oli Kööpenhamina, sinnekin laivalla.
hyvä muisti. En muista laivoista kuin Aallottaren, jolla menimme Maarianhaminaan sekä Georg Otsin, jolla 1974 kävimme Tallinnassa. Tukholman hotelleista en muista yhtään, jostain syystä Viru-hotellin Tallinnasta.
Hurja kun piti alkaa miettiä ikivanhoja juttuja. Varmaan eka ulkomaanmatkani oli oppilaitoksemme yhteinen luokkaretki Leningradiin toukokuun lopussa -66. Bussilastillinen meitä oli, nuoria, juuri koulunsa päättäneitä. Kaikki vaatteet olisi ostettu päältä, ja pysähtymispaikoilla penikat jo Karjalassa huusivat "purukumi, purukumi!" Ei ollut paikallisissa kaupoissa paljon tavaraa, turisteille kyllä. Esim. Nevski prospektin valuuttakaupoissa oli valtavat määrät paikallisia, jotka vain ihailivat lasikansien alla olevia koruja ym. krääsää. Tai olihan ne hienoudet siellä oikeita jalometalleja, sekä tietysti meripihkaa oli paljon. Sittemmin olen käynyt Leningradissa -82 ja Moskovassakin 80-luvun lopulla. Eipä tee enää mieli.
Toinen ulkomaanmatkani menikin sitten kauemmas: v. 1968 laivalla Ruotsiin, sieltä junalla Köpikseen, jossa laivaan ja Stavangerin ja Bergenin kautta Atlantille ja New Yorkiin. Atlantin ylitys kesti muistaakseni viikon, ja laiva oli norjalainen m/s Bergensfjord. Amerikoissa olin vähän pidempään.
Muista matkoista ehkä mieleenpainuvin oli 1979 matka Dubrovnikiin. Siis Jugoslavian aikaan.
Olisiko kenellä muulla kokemuksia näistä paikoista noihin aikoihin?
en ole koskaan käynyt,Moskovassa 1971, USA:ssa vain New Yorkissa Kennedyn lentokentällä.Entisen Jugoslavian alueelle haluaisin mennä Sloveniaan. Siis en valitettavasti voi jakaa muistoja kanssasi.
olen käynyt samoihin aikoihin kuin sinä. Muistan siltä matkalta paljonkin. Mutta minusta huvittavaa oli se, kuinka rahaa käsiteltiin. Jugoslaviassa oli valtava inflaatio silloin. Rahaa kannatti vaihtaa vain päiväksi, koska seuraavana päivänä sai paljon enemmän. Pankissa rahat olivat pinossa lattialla pankkivirkailijan takana.
Ja mukavaltahan se silloin tuntui sikäläisten miesten huomio. Ehkä se tuntuisi vieläkin täällä kotimaassa, mutta tämän ikäinen on muuttunut jokseenkin näkymättömäksi:))
Kannattaa tosiaan käydä Sloveniassa. Olin siellä vuosi-pari sitten jonkinasteisella kiertomatkalla. Hieno maa, upeita maisemia, mukavia ihmisiä, myös Välimeren rannalla Piranin kaupungissa kävimme; aivan ihastuttava.
Olin v. -79 vielä pitkähousu/farkkutyyliä suosiva nuori (?) nainen. Sain ahaa-elämyksen Dubrovnikissa. Naiset olivat 1) erittäin tyylikkäästi hameisiin ja korkokenkiin pukeutuneita. 2) he olivat kaikki erittäin hoikkia. Näyttivät uljailta ja ihastuttavilta, heillä oli niin hyvä ryhtikin. Huomaamattani vaihdoin tuon matkan jälkeen itsekin tyyliä. Huomasin asian vasta kun joku työkaveri huomautti, että olin muka alkanut pukeutua "niin tyylikkäästi ja naisellisesti". Sieltä Jugoslaviasta se tarttui ;-D
Vanhankaupungin muureja kierreltiin ympäri, ja vanhankaupungin kapeaakin kapeampia kujia. Ei millään olisi uskonut että jokaisessa talossa oikeasti asuttiin. Taitaa olla samanlainen vieläkin, kun sodan tuhot - jotka eivät onneksi liene olleet kovin suuret siellä - on korjattu. Vissisti menen uudelleen, ehkä piankin.
teimme matkan Gotlannin saarelle vuonna 1972 tai -73 ja seuraavana kesänä uudelleen Ruotsiin, mutta silloin Tukholmaan ja siitä edelleen omalla autolla Tornion kautta kotiin.
näyttävät kuvissa houkuttelevilta. Olen tutkinut matkoja sinne, mutta verrattuna moneen muuhun kohteeseen matkat ovat melko kalliita. Ruotsi kokonaisuudessaan matkakohteena kiinnostaa. Työtoverini kertoi, että vielä muutama vuosi sitten mökin vuokran voi maksaa johonkin laatikkoon vuokraisäntää näkemättä! Ja omenahulluna Kivikin omenamarkkinat syyskuun lopussa kiinnostavat.
Minulla on Ruotsissa serkku, joka on kuin sisko minulle. Kesällä 2005 kiertelimme hänen miehensä ollessa kuskina meille (ja kärsivällisenä hiljaisena kuuntelijana) Taalainmaata. Kohteena oli Dalhallan konsertti. Dalhalla on kalkkikivilouhokseen rakennettu konserttipaikka, aivan fantastinen. Ääni kuului varmaan joka paikkaan n. 2000 hengen katsomossa.
Katselin Dalhallan sivuja ja siellä on myös tänä kesänä rockista oopperaan kesä-elokuun aikana.
1964 Blekingeen, Sölvesborgiin.
Sieltä oli lyhyt matka viikonloppu piipahduksille Köpenhaminaan, joka maalaispojan silmiin näytti jo mannermaiselta.
1965 Muutto Södertäljeen.
Osloon oli jo hieman matkaa eikä kiinnostavuudessaan vetänyt vertaa köpikselle.
Levottomien välivuosien jälkeen vakiintuminen ja 1970 ensimmäinen Keski-Euroopan matka nykyisen kumppanin kanssa.
Sen jälkeen, ensin lasten kanssa 14 Euroopan kiertelyä
Sittemmin kahdestaan kuutisenkymmentä vähintään viikon, enimmillään 3kk:n matkaa Skandinavian, Baltian ja osin Euroopan ulkopuolelle.
Yhteenlaskettuna liki 4v.
Napa-alueet ja Australia jääneet käymättä.
ja kokenut niin paljon, että suosittelen vielä pohjoisnavalla uimista, kuten joku yhden lehden mukaan. Oletko muuten saanut suuren lottovoiton, kun olet pystynyt niin paljon matkustelemaan? Olet jäänyt melko nuorena eläkkeellekin.
Alkuun kahdestaan teltta/auto järjestelmällä.
Muutama välivuosi perheen lisäyksen, kesämökki- ja venekokeilujen ja talovelkojen vuoksi.
Sitten taas teltta/ auto penskat mukana.
Tenavat otimme keväisin pois koulusta viikkoa aikaisemmin ehtiäksemme takaisin ennen heinäkuun alkua.
Seurava vaihe kiinteiden asuntovaunujen vuokraus leirintäalueilta.
Leikkipaikka iän mentyä siirryimme käyttämään yksityismajoituksia.
Jokunen lento/vuokra-auto välissä.
Kahdestaan nostimme hieman majoituksen tasoa mutta liikuimme vielä omalla autolla.
Kalliimmat kiertomatkat ja risteilyt tulivat kuvaan mukaan vasta 15-vuotta sitten.
Risteilyihinkin yhdistimme halvan lisäviikon.
Eläköidyin "oikeasti" vasta tämän vuoden alussa.
Sitä ennen olin 5-vuotta työttömyyseläkkeellä jonka edellytyksenä oli pitkäaikaistyöttömyys.
Pätkätyö-/työttämyysjaksot aloitin 53-vuotisena saamieni lopareiden jälkeen.
Pätkätyökausi antoi hyvät mahdollisuudet matkusteluun.
Aikaisemmin vaimon kotiäitivaihe mahdollisti ajankohtien vapaan valinnan.
Edelleenkin hyödynnämme halpislentomahdollisuudet yhdistettyinä kohtuhintaisiin majoituksiin ja/tai vuokra-auton käyttöön, kierrellen myös aikoinaan tutuiksi tulleissa eurooppalaisissa perheissä.
Pitkiä lentoja olemme alkaneet vierastamaan.
menin kesätöihin Göteborgiin. Kävin myös silloin Kööpenhaminassa, johon ihastuin. Kävin mieheni kanssa siellä sittemmin useasti.
Olen kiertänyt maailmaa merimies-mieheni kanssa. Asunutkin ulkomailla muutamassa maassa. Luulen, että kiintiö on täynnä. Tosin tyttäreni muutti juuri Thaimaahan. Pitäsiköhän vielä kerran mennä sinne, kun vielä jaksaaa niitä kamalia lentomatkoja.
oli vaihto-opiskelijana Lundissa. Lensi Kööpenhaminaan ja meni sieltä junalla. Muistaakseni mieheni eli tuolloin vielä, mutta emme käyneet katsomassa. Itse olisin päässyt jatkamaan opintojani Göteborgiin, mutta jostain syystä en lähtenyt. En minäkään erityisemmin halua matkustella ulkomailla enää, kotimaassa kylläkin. Niin ja Baltiassa ja Pohjoismaissa, ovat lähempänä kuin Lappi.
ulkomaanmatkani.
Kävin silloisessa Leningradissa.
1970-luvulla matkustelun aloittaneita kuten minäkin. Tuo 1967 oli minulle tavallaan työmatka.
hyvin vähän, - ensimmäinen ukomaan matka taisi olla vain Ruotsin reissuja, joskus olisikohan ollut 70 -luvun puolella, ja sittemmin vain jalkaisin Norjan- ja Ruotsin lappiin..
80 luvun alussa Venäjälle, silloiseen Neuvostoaikaiseen Tallinnaan. Samoin 80 luvulla linja-autoreissu Sveitsin, Lausanneen vaeltamaan.
Muutamia muita matkoja myöhemmin..aurinkoranta matkoja ei yhtään, ellei Marokkoa lasketa semmoiseksi.
en minäkään välitä. Itse laskisin Marokon sellaiseksi kohteeksi, en tiedä. Seuralaisen toivomuksesta voisin lähteä Tunisiaan. Hän haluaa ottaa aurinkoa. Mieluiten omalla laiturilla alasti. Viime kesänä ei oikein onnistunut.
Malmin lentoasemalta ensimmäinen lento Ruotsiin
ja sitten Aallottarella ja Borella.
Yli sata maata on vielä näkemättä, vaikka liikenteessä on oltu.
Kaikilla mantereille on jaloiteltu, paitsi arktisilla, ja ne taitavatkin jäädä jaloittelematta.
Kotiosoite ollut neljällä mantereella, joten
opettelemista on ollut myöskin.
Veri vetää liikenteeseen ja aina on matka suunnitteilla, vaikka luonnonsuojelijana lentomatkat kirpaisevatkin.
Eläkeläisiä muistetaan monilla mukavilla alennuksilla ja aika ei ole kortilla, joten
menoksi.
eläväinen. En olisi muistanut noita Ruotsin laivojen nimiä muita kuin Aallottaren. Eikös niitä Boreja ollut ainakin ykkönen ja kakkonen. Itseäni on mietityttänyt sellainen asia, että jos kaikille maapallon asukkaille annettaisiin tasavertainen mahdollisuus matkustaa vaikkapa päivän ajan. Minkähänlaiseen matkaan voimavarat riittäisivät?