Herkuilla koulutus?

Makupalat lienee yleisimmin käytetty ja koiralle mielenkiintoisin. Lue tuosta, selvittää varmaan paljon asiaa
http://www.kumikana.org/koulutus/makupala.htm

Palkitseminen koulutuksessa ja kasvatuksessa lisää koiran käsitystä saada valta perheessä. Koira on saatava tottelemaan ilman palkkioita. Koulutus ei tuota hankaluuksia, jos siinä ollaan oltu riittävän määrätietoisia ja osoitettu koiralle sen paikka lauman arvojärjestyksessä. Jotkut vain näkevät valtataistelun eläinrääkkäyksenä, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Siitä koirien tottelemattomuudet juuri johtuvat, että niille on tarjottu liikaa valtaa.

http://www.chesapeakekerho.com/rotu.html

http://www.ridgeback.fi/rotuesittely.html

Monien rotujen RY:iden/liittojen sivuilla on tarkkaa neuvoa rotujen koulutusmenetelmistä. Tässä on pari esimerkkiä joidenkin rotuyhdistysten sivuilleen kirjoittamista neuvoista koulutusesta/tapakasvatuksesta. Se tietysti, kuinka määrätietoinen ja johdonmukainen koulutuksessa on tarpeen olla, riippuu tietysti myös rodusta. Minkä rotuisen koiran siis hankitte?

Tunnen koiran, jota on koulutettu vain ja ainoastaan namien turvin.

Nyt 4 -vuotiaana sitä ei saa tottelemaan kirveelläkään, kun koira huomaa, ettei käskyttäjällä olekaan nameja taskussa.

Mitäs sitten tehään?

Meillä on menetelty niin, että ihan pikkunappulana pennun ollessa nameja on käytetty vahvistamaan onnistumisia ja innostamaan oppimaan uutta.

Pikkuhiljaa namien antoa vähennettiin, ja nyt 1 -vuotiaana koiramme saa namin palkaksi silloin tällöin, muutoin sille riittää palkinnoksi sanallinen kehuminen, rapsutus tai leikki.

Ja kyllähän muuten koira tottelee tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka taskut sun muut ammottaisivat tyhjyyttään.

Älkää pilatko koirianne namien kanssa!

Sillä kun tosipaikka tulee eteen, eikä siellä taskun pohjalla killukkaan niitä nakinpaloja, mites sitten suu pannaan, kun koira ei kuuntele sinua yhtään...!?

koulutusta ilman nameja. Meillä ne toimii, ja koirani tottelevat myös ilman nameja. Eikä palkkioni ole varsinaisesti nameja sillä käytän aivan tavallisia koiranruokanappuloita palkkiona. Eikä ole tarkoitus että niitä ruokapalkkioita heitellään koko ajan, vaan välillä annetaan, välillä ei. Silloin koiran kiinnostus pysyy yllä.

Täytyy muistaa että mikä käy yhdelle, ei toimi välttämättä toisella. Eli jos koira ei ole esim. kiinnostunut nameista, palkkioksi täytyy kehitellä jotain muuta. Älkää kuitenkaan yhtykö siihen kuppikuntaan jonka mielestä koira pitää kouluttaa pakolla! Muistakaa että oppimisen täytyy olla koiralle mielenkiintoista ja hauskaa.

Tulevana pennunomistaja tulet lukemaan ja kuulemaan vaikka mitä,vaikka liittyen koirien koulutukseen ja kasvatukseen.
Osa perustuu kumminkaiman sanomisiin joskus aikoinaan,osa mututietoon,osa ihan käytännössä saatuihin,osa pieneen kokemukseen ja osa isompaan kokemukseen.
Sinun tehtäväsi on suodattaa tuota tietoa,tehdä mikä tuntuu itseltä sopivan,ja yrittää saada tietoa nimenomaan niiltä,joilla on sitä kokemusperäistä näyttöä,jos mahdollista ;)

Koiraa voi palkita eri asioilla,riippuen osaltaan rodusta,mitkä vietit sillä on vahvat,ja omistajan taidoista hyödyntää niitä.Eli tapoja on hieman eriä.

Ruokapalkkio on hyvä koirilla,mille se maistuu (tai löytyy sopiva herkku).Se on myös niitä ainoita,jolle on suurin mahdollisuus toimia.Kunhan vaan löytyy oikea herkku.

Myöskin KANNATTAA eritellä koiran kotikasvatus ja koulutus.Niissä voi palkita samalla tapaa,tai sitten ihan eri tavoin.

Namien tehtävä,on motivoida koiraa.Kun on paljon niitäkin koiria,jotka eivät ole niin vahvoja laumavietistään,että se pelkästään motivoi.
Mitä itsenäisemmästä rodusta kyse,niin sen vaikeempi on usein motivoida pelkällä laumavietillä (tyyliin hyvä-hyvä moppe tai pelkkä taputus ym.)

Kaikessa koiriin liittyvissä on kaksi tapaa toimia.Oikein ja väärin.Oikein tuottaa tuloksia,väärin eipä järin.
Niin myös koulutuksessa/kasvatuksessa.
Ja tarkennetaan,toimia myös oikeiin SIINÄ mitä tekee.
Ihan kuin myös siinä,kun käyttää ruokaa motivointina,koulutusapuna tai vaikka ihan ylipäätään toivotun suorituksen vahvistamisena..
Eli pointti oli OIKEIN ;)

Makupalojen käytöllä ei siis mennä metsään,JOS niitä käytetään oikein.Koirasta ei tule niistä riippuvaisia.
Vai miten voi koirat toimia vaikka tokossa,joka on melkoisen rankka laji,kun puhutaan koiran pilkullisessa tottelevaisuudessa.Eli nyt puhutaan siis,että makupaloja on käytetty.
Entä ne koirat,jotka ylipäätään tottelee moitteettomasti,myös auki,jolloin hallinta korostuu.Eipä varmasti omistajat aina muista kulkea ne nannat taskuissa ;=)))

Kaikki toiminta ja yhteistoiminta koiran ja omistajan välillä on isoa kokonaisuutta.
Se ei ole pelkästään kouluttamista minkään avulla,vaan myös keskinäinen suhde ratkaisee,miten sen koiran saa toimimaan loppupeleissä.

Ja vielä kertaalleen,siihen vaikuttaa myös se,miten hyvin tuntee niin koiran käyttäytymistä,kuin ´harrastamansa rodut ym.

Koirakouluissa jokainen saa valita,millä koiransa palkkaa.
MUTTA,kannattaa myös kuunnella,varsinkin jos on kokenut kouluttaja,hänen vinkkejään.Eli miettiä,kannattaako vaikka kokeilla jotain muuta tapaa kuin omaa,jos ei näytä toimivan.
Kaiken näkee kun kokeilee.

Toivottavasti tuo selvensi jotain :)

Ymmärrän pointtinne ja minusta tuo on erittäin hyvä lähtökohta sille koiran kouluttamiselle mutta asia ei ehkä ole ihan noin mustavalkoinen.

Ja pitää hieman ajatella sitäkin että mitä sen koiran kanssa tehdään. Jos elellään vain kotona, käydään lenkillä niin kyllähän se koulutus oikeasti onnistuu ilman namun namua (mutta eihän mikään estä yllättämästä sitä koiraa, kyllä se aika iso asia se ruoka monelle on. ITse teen joskus koirieni kanssa niin kun ovat vapaana ja kutsun luokse, löydänkin laukustani purkillisen vaikka maksaa. VOi sitä riemua). Riippuu niin ihmisistä ja koirasta.
Mutta jos tarkoitus on esim tokossa kisata hyvillä suorituksilla niin kyllä se koira pääsääntöisesti tarvitsee jotain lisämotivaatiota kuin vain sen pään taputuksen ja hyvä rekku kehun omistajalta siinä opetusvaiheessa.

Ei ne namut ole aina paha juttu kunhan niitäkin osaa käyttää. Monesti ihmiset menevät harhaan siinän että aikuisen koiran kanssa joka jo osaa asiat, namua käytetään houkuttimena. Eli ensin namu käteen, sitten käsky, koira tottelee, palkka. Kun taas, sen namu pitäisi olla se viimeinen asia joka tulee esille, suullisen kehun jälkeen. Koira tottelee koska se on koiran työtä.



Ajattele että viette koiranne sinne koulutuskentälle jossa on monta uutta häseltävää koiranpentua ja hajua. Yritäpä siinä nyt sitten saada se koira motivoitua tekemään töitä sinun kanssa kun kaikki kiinnostaa. Kummasti se pussi nakkeja oikeasti silloin auttaa. Ja kerta kerralta se koira oppii että täällähän on hauskaa tän minun ihmisen kanssa ja lopulta oikeasti sitä namupalkkaa voi vähentää.

Ja eihän sen tarvitse olla namu, pennuthan rakastavat leikkiä yli kaiken. Miksi ei käyttäisi sitä hyödykseen.

Kyllä minä pentukurssilaisille ensi sijaisesti käsken tuomaan jonkun pennun lempilelun mukanaan, sen nakkipussin lisäksi;)

Ja mitä pennun koulutukseen tulee, jos saan pennun tekemään jotain vapaaehtoisesti sen avulla että se tietää saavansa kehuja ja herkkuja sen lisäksi, mielummin minä niin teen kuin että esim painan väkisin sen pennun pyllyn maahan ja sanon että tää oli sitten istu liike. Tai painan se maahan, näin mennään sitten maahan. Nopeammin se tuolla tavalla oppii.

Kyllä niitä kivoja kotikoiria tiedetään ja tunnetaan - ei ikinä opetettu yksinjäämistä jne..
Mutta joku toinen koira onkin eri luonteinen, ja kaipaa enemmän harjoittelua ja rohkaisua. Samoin vaikka niitä herkkujakin välillä.

Te itse tutustutte pentuunne parhaiten ja voitte harkita, mitä kehuja tai nameja milloinkin käytätte.

Mutta verrata ei kannata, kukin tyylillään ja koiran mukaan!