Kiinnostaneeko ketään, mutta kerronpa kuitenkin tarinan.
Oli perhe johon siunaantui aikanaan yli puolentusinaa lasta. Elämä oli usein tiukkaa, josta äiti vieritti syyn isän niskoille. Isän ja siinä sivussa lastenkin kuulemat haukkumasanat olivat varsin voimakkaita ja - mihin lapset pian tottuivat - monesti vankilaan liittyviä: Linnan roisto yksi parhaammasta päästä.
Kyllähän lasten päässä asiasta jotakin liikkui, vankilastakin, mutta eivät he siitä enempää puhuneet, kun eivät oikein ymmärtäneetkään.
Sydänkohtaus vei äidin pitkälti alle viisikymppisenä. Riitely tietysti loppui, myös haukkumasanat, ja asia tuntui unohtuvan.
Kävi kuitenkin niin, että äidin kuolemasta muutaman vuoden kuluttua lapset olivat käymässä hänen sisarpuolensa luona.
Tämä kertoi asiasta lapsille. Paikalla olevat lapset, tuolloin alle 15 v., saivat kuulla, että isä oli ollut vankilassa asiakirjan väärennyksestä.
Isä saatettiin haudan lepoon jo toistakymmentä vuotta sitten, ilman että lapset olisivat koskaan puhuneet asiasta hänen kanssaan.
Nyt asia on alkanut kiinnostaa lapsia. He haluavat tietää, mikä oli totuus tapahtumissa vähän alle 70 vuotta sitten. He ovat aikoneet pyytää tuomion nähdäkseen, missä se sitten lieneekin.
Onko tämä järkevää? Onko joku muu kokenut vastaavaa? Olisiko lapsille aikanaan pitänyt kertoa totuus vaietusta rikoksesta ja rangaistuksesta?
Oli perhe johon siunaantui aikanaan yli puolentusinaa lasta. Elämä oli usein tiukkaa, josta äiti vieritti syyn isän niskoille. Isän ja siinä sivussa lastenkin kuulemat haukkumasanat olivat varsin voimakkaita ja - mihin lapset pian tottuivat - monesti vankilaan liittyviä: Linnan roisto yksi parhaammasta päästä.
Kyllähän lasten päässä asiasta jotakin liikkui, vankilastakin, mutta eivät he siitä enempää puhuneet, kun eivät oikein ymmärtäneetkään.
Sydänkohtaus vei äidin pitkälti alle viisikymppisenä. Riitely tietysti loppui, myös haukkumasanat, ja asia tuntui unohtuvan.
Kävi kuitenkin niin, että äidin kuolemasta muutaman vuoden kuluttua lapset olivat käymässä hänen sisarpuolensa luona.
Tämä kertoi asiasta lapsille. Paikalla olevat lapset, tuolloin alle 15 v., saivat kuulla, että isä oli ollut vankilassa asiakirjan väärennyksestä.
Isä saatettiin haudan lepoon jo toistakymmentä vuotta sitten, ilman että lapset olisivat koskaan puhuneet asiasta hänen kanssaan.
Nyt asia on alkanut kiinnostaa lapsia. He haluavat tietää, mikä oli totuus tapahtumissa vähän alle 70 vuotta sitten. He ovat aikoneet pyytää tuomion nähdäkseen, missä se sitten lieneekin.
Onko tämä järkevää? Onko joku muu kokenut vastaavaa? Olisiko lapsille aikanaan pitänyt kertoa totuus vaietusta rikoksesta ja rangaistuksesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos saa asiasta selvyyden, jos se jollakin tavalla vaivaa tai painaa. Tämä sen takia, että voi jättää asian taakseen ja mennä elämässä eteenpäin.
Lapset ovat saaneet itse keksiä selityksen asioille, joita heille ei ole kerrottu. Tai jos on kerrottu, on ehkä valehdeltu tai kerrottu niinkuin se kertojalle on sopinut.
Jossakin on totuus ja vaikka se olisikin kova totuus, on parempi tietää kuin elää epätietoisuudessa.
Syyttömät lapset saavat kärsiä ja miettiä monta kertaa asioita, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa.
Tietysti haluaisi tietää totuuden, mutta pitkän
ajan jälkeen ns 'totuuteen' on suhdaututtava varauksella.
Katkeruus ja syyttely syrjään paljastuupa
historiasta mitä tahansa.
Anteeksianto on yksi suurimmista lahjoista,
minkä voi antaa toiselle ihmiselle.
Siitä saa rauhan myös omalle sielulleen.
*Kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään*
sanoi Mummo-vainaani
*Kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään*
mutta tänä päivänä tiedetään hiukan enemmän ja kehoitetaan nostamaan "menneisyyden kansia" jos asiat jollakin tavalla mieltä vaivaavat.
Muuta keinoa ei ole katkeruuden poistamiseksi ja anteeksiannon perustaksi kuin käydä läpi vaikeat asiat, miettiä tekojen taustaa inhimilliseltä tasolta ja yrittää ymmärtää.
On tutkittu, että vaikka kuvitteleekin pystyneensä kätkemään menneisyyden jonnekin sielun syövereihin, se saattaa putkahtaa ykskaks esille jopa vuosikymmenien takaa, ehkä jonkin näennäisesti vähäpätöisen asian yhteydessä.
Totuuden löytäminen voi joskua olla vaikeaa sillä
ihmismielessä asiat muuttuvat usein subjektiivisiksi.
Jopa asiakirjatkin voivat olla laaditut ainoastaan yhden henkilön mielipiteeseen perustuen.
Ei se kuitenkaan poista halua tietää totuus,
mihin jokaisella on oikeus.
Absoluuttinen totuus: onko sitä edes olemassa?!
Se on ikuisuuskysymys, mitä jo antiikin filosofit
yrittivät ratkaista.
Totuus, ainakin siinä määrin kuin se on tässä tilanteessa tarpeen, löytynee kuitenkin oikeuden asiakirjoista.
olisi pitänyt, sekä kertoa syykin siihen. Mutta myös se ettei se tee isää yhtään huonommaksi, rakastamaan lapsiaan. Äiti oli varmaankin katkera jostain ja näin kosti omaa pahaa mieltään haukkumalla isää jatkuvasti.
Ei varmaankaan kummankaan vanhemman elämä ollut helppoa.
Jaksamista kaikille puhukaa ja jälleen puhukaa rakkaittenne kanssa. Hyvä joulun odotusta =))))
Tuskin ainut laatuaan tuo tapaus. Raskaat jäljet se on kuitenkin tuntunut jättäneen.
Mielenkiinnosta kysyisin, mistä kyseisen tiedon voi saada.
Toisaalta, mitä merkitystä sillä tiedolla enää on?
Oiskoha,et lapsii saastettiin moiselta uutiselta.Miksi alkaa kaiveleen ja itkemaan mennytta enaan..miksikaanhan ei mikaan enaan muutu,teit niin tai nain.
Ala kaivele vanhoja,saastyt tuskalta siten.
olis hyvä totuus tulla esiin siitäkin asiasta.
Nimittäin voi olla niinkin että tämä nainen valehteli lapsilleen koko jutun.
Koska sellaisiakin naisia on aika paljon.
Jotka ei voi sanoa hyvää miehestään koskaan.
Vai eikö niistä sais ottaa selvää mitä asiassa
on totta ja mikä valetta?
Ei tosin ketään mitenkään auta, mutta totuus olis hyväksi joillekin ihmisille mielestäni.
Lokari.
Kyllä totuus on aina kerrottava vaikka se kuinka vaikeaa sitten onkin,muuten se jää kaivertamaan lapsia,ja vieläpä lastenlapsiakin.
Tässä asiassa on pilattu salailemalla ja riitelyllä lapsi isä suhde,koska näin vanha asia vieläkin jäytää.Äidin olisi pitänyt jutella aikoinaan isän kanssa asiat selviksi,eikä antaa vihan istua lapsiinkin,toivottavasti he rakastivat isäänsä sellaisena kun hän oli.
Ei saisi toisen vanhemmista syyllistää toista lasten silmissä.
Joten totuus vain esiin,ehkä se ei ole loppujen lopuksi paha ollenkaan.
Lasten isänkuvaan tuossa todennäköisesti on vaikuttanut se, millainen hän on heille ollut, ei tuo menneisyyden vaihe. Sitä vastoin riitely on rikkonut kotia.
Asian selvittäminenkään ei enää muuta mitään, ei suhtautumistakaan tekijään, joka on jo haudan toisella puolen. Kun asia kerran painaa tai ainakin kiinnostaa edelleen, ehkä se kannattaisi ottaa selville arkistoista.
On lisäksi todettava, että hän sovitti asian aikoinaan - virallisesti. Käytännössä hän joutui sitä sovittamaan myöhemmin, raskaammin ja kauemmin hänelle rakkaassa paikassa - omassa kodissa ja omien lasten nähden; ne ovat olleet tuskallisia henkisiä ruoskaniskuja. Sen lapset varmaan ymmärtävät, ainakin elämänsä tässä vaiheessa.
Riitaisa koti johtaa onnettomiin lapsiin.
Siitä kärsivät vuorostaan heidän perheensä.
Kuinka oikein sanotaankaan Raamatussa: isien pahat teot tulevat kostetuiksi kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.