hei vaan, jos joku osaisi auttaa niin olisin kovin iloinen. eli ostin juuri digijärkkärin ja nyt kaipaisin apua manuaali tilan asetuksien säätöön. jos joku osaisi sanoa selvästi mitkä luvut etc olisi hyvät mihinkin kohtaan ja vielä siten että osaisin ne ohjeiden mukaan säätää niin hieno homma. olen aika pihalla mm. aukon suuruudesta jne. en osaa oikein ammattikieltä joten ohjeiden tulisi olla selkeät. ja kuvauskohteena ihmiset ja esineet, joten asetuksien tulisi vastata näitä kriteerejä.. kiitos etukäteen jos joku osaa auttaa. kamerani on olympus.
apuja tarvitsen
aloittelija...
16744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
juuri sinua varten on olemassa automaattiset asetukset. manuaaliset on niille jota lukee käyttöohjeet.
http://www.pikseli.fi/digifaq/
Manuaaliasetuksia käytetään vain silloin kun kameran automatiikka ei toimi jossain kuvaustilanteessa oikein tai objektiivi on sellainen ettei se tietyssä rungossa toimi muuten kuin manuaalitilassa.
Jos sulla on valokuvaustietämys tuolla mallilla, kannattaa perehtyä ensin niihin yksinkertaisempiin asioihin ja sitten myöhemmin yrittää liian isoihin saappaisiin.
Ei ole olemassa mitään yksinkertaista ohjetta tiettyihin tilanteisiin koska syväterävyys, aukko ja valotusaika sekä herkkyys säädetään aina tilannekohtaisesti, johon vaikuttaa vallitsevan valon määrä, käytettävissä olevien lisävalojen määrä, haluttu syväterävyys, käytössä olevan objektiivin valovoima, ja haluttu efekti , eli pysäytetäänkö liike kuvassa vai halutaanko siihen liikkeen tuntua vai molempia joka onnistuu salamalla rear flash curtain-moodilla, mikäli kamerasi sitä tukee, tai jopa monta pysäytystä samaan kuvaan eli strobo flashilla, joka vaatii salaman jossa tuo ominaisuus on.
Tähän pätee wanha sanonta. Pitää opetella ensin kävelemään ja vasta sitten juoksemaan.
Kokeile eri aukkoja, valotusaikoja ja herkkyyksiä ja tutki niiden vaikutusta kuvaan. Ota myös eri automaattiohjelmilla ja tutki niiden asetuksia kuvista (efif) niin saat käsitystä millä asetuksilla suunnilleen saat minkäkinlaista kuvaa.
"Manuaaliasetuksia käytetään vain silloin kun kameran automatiikka ei toimi jossain kuvaustilanteessa oikein".
Mistä pirusta se kamera tietää minkälaista kuvaa haluat ottaa?
Ei ihme, että olet lopettelija.
Jos käytät orjasalamaa, kamera ei tiedä että sellainen on kuvaustilanteessa laukeamassa joten kameran automatiikka tarjoaa asetuksia joilla kuva ylivalottuu.
Myöskin harmaasuotimilla pitkissä valotuksissa automatiikka ei pelaa oikein.
Ei se kamera tiedäkään juuri mitään mutta on tilanteita joissa ei päästä haluttuun lopputulokseen muulla kuin manuaaliasetuksilla. Onko tässä jotain joka on sinun mitättömille aivoille liian ylivoimaista?
Minä olen valokuvannut jo ennen kuin isäsi tiesi sanan pillu, joten "älä opeta opeta isääsi kuselle" pätee tässäkin tilanteessa oikein hyvin.
Valotusaika:
Kuinka kauan suljin päästää valoa kennolle. 1/200 s pysäyttää vielä liikkuvan kohteen. 1/20 s saa hieman liike-epäterävyyttä, hitaammissa suljinajoissa tarvitaankin melkeinpä jalustaa. Käsivaralta kuvatessa voisi pitää nyrkkisääntönä muuttamalla polttovälin millit sekunnin sadasosiksi. Esim. 50 mm objektiivilla 1/50 s, 300 mm teleobjektiivilla 1/300 s jne.
Aukon pienentäminen pidentää tarvittavaa valotusaikaa ja päinvastotin. Herkkyyden nostaminen lyhentää sitä.
Aukko:
Aukko säätelee sitä, kuinka nopeasti tarvittava määrä valoa pääsee kennolle. Yhdessä valotusajan kanssa, voi kennon valottaa joko nopeasti tai hitaasti, vaikka valon määrä vaihtelee.
Suurella aukolla valoa pääsee enemmän läpi, eikä valotusajan tarvitse olla pitkä. Pienillä aukoilla päinvastoin.
Aukon koko vaikuttaa myös kuvan syväterävyysalueeseen. Mitä suurempi aukko, sitä lyhyempi terävyysalue.
Periaatteessa mitä vähemmän on valoa, sitä isompia aukkoja tarvitaan, jos halutaan kuvata ilman salamaa, Runsaassa valossa taas voi käyttää lähes mitä aukkoa tahansa. Joskus joutuu ehkä pienentämään, jotta kuva ei ylivalotu kun sulkimen nopeudessa tulee rajat vastaan, mutta tätä tapahtuu vain kirkkaassa auringonpaisteessa tai studiovalaistuksessa. Aukko ilmoitetaan f-lukuna. Mitä pienempi numero, sitä suurempi aukko. Esim. f/1.8
Herkkyys:
Kennon valoherkkyyttä voi ohjelmallisesti nostaa muuttamalla ISO-arvoa. Normaalisti pienin herkkyys on 100 tai hieman alle ja suurimmat nykyään jopa 6400. Nostamalla herkkyyttä, tarvittavan valon määrä pienenee ja valotusaika lyhenee. Negatiivisena sivuvaikutuksena myös kohina lisääntyy. Nykyjärkkäreissä vielä ISO800 kuvat ovat hyviä. 1600, 3200 ja 6400 on erikoistilanteita varten, jolloin valoa on todella vähän. Kohinaa tulee paljon. Esim. keikkojen kuvaamisessa joutuu käyttämään suuria herkkyyksiä, koska etäisyydet ovat liian pitkät salaman käyttämiseksi ja valoa on yleensä vähän.
Sitten on vielä oleellinen asetus, valonmittaustapa. Yleensä kameroissa on vähintaan 2-3 erilaista tapaa. Ensimmäinen on todennäköisesti jokin 8 pisteen arvioiva matriisimittaus, joka laskee koko kuva-alan perusteella valotusajan. Toinen saattaa olla keskustapainotteinen valonmittaus, joka laskeen valotusajan etsimen keskellä olevan kohteen mukaan. Yleensä löytyy myös pistemittatus, jolla voidaan mitata valotus tarkasti sieltä mistä haluaa. Ensimmäinen sopii useinpiin tilanteisiin ja muutenkin yleiskuvaukseen. Keskustapainotteinen on hyvä ihmisten tai muun yhden tärkeän kohteen kuvauksessa. Pistemittaus on taas monesti paras tapa kaikessa kuvauksessa, jos tietää mitä tekee. Pitää osata käyttää myös valotusarvojen lukitusta, koska muuten tuo on aika turha tapa. Sen takia se ei ehkä oikein sovellu urheilun tms. kuvaamiseen, jossa tilanteet tulevat ja menevät kun vielä mietit, missä huippuvalot ovat.
Mitään ohjearvoja ei voi kukaan sinulle antaa, koska ne riippuvat enemmänkin olosuhteista kuin kuvauskohteesta. Yleensä käytetään esim. muoti- ja ruokakuvauksessa suuria aukkoja, jotta tausta saadaan pehmeäksi ja kohde erottumaan selkeästi. Arkkitehtuurin ja maisemien kuvauksessa taas halutaan kuva kauttaaltaan teräväksi, jolloin joutuu yleensä käyttämän pitkiä valotusaikoja, pieniä aukkoja ja jalustaa. Urheilukuvauksessa taas mennään valotusajan ehdoilla, koska liike täytyy saada pysäytettyä, joten valotusajat ovat nopeita, herkkyydet suuria ja aukot suuria.
"Taide"kuvauksessa taas mennään ilmaisun ehdoilla. Täytyy tuntea tekniikka ja oma kameransa, jotta pystyy ottamaan sillä juuri sellaisia kuvia kuin haluaa.
Suosittelen käyttämään automaatti-aukko ja -aika -kuvaustiloja, mikäli kamerasta sellaiset löytyvät. Samalla opit kameran tekniikkaa ja kuvaaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin täysimanuaalitilassa. Itsekin käytän manuaalitilaa vain silloin kun olen ensin kokeillut em. enkä ole saanut haluttua lopputulosta. Tosin salaman kanssa kuvatessa joutuu yleensä käyttämään manuaalitilaa.
kiitän sinua vielä erikseen, ohjeillasi ja käyttöohjetta selaamalla onnistuin säätämään kameran siten, että kuvatessa edessä oli tarkka kuvauskohde ja takana oleva oli sumea. :)
Kiitos todella hyvistä ja selventävistä neuvoista ja tiedoista. Nyt viisaampana lähden tutkimaan kameraani :)
Nykyaikaisissa järkkäreissä on niin paljon asetuksia ja muutenkin valokuvauksessa huomioitavaa, että ryydyt ennenkuin olet päässyt edes alkuun. Mene työväenopiston valokuvauskurssile, niin voit oppia edes pintaraapaisun kameran käytöstä ja valokuvauksesta.
Kyllä se kameran räplääminen on paras tapa oppia tuntemaan se.
Järkkäreissä ei tosiaan ole kovin paljon asetuksia. Ainakaan niin paljon että normaalissa sielun ja ruumin voimissa oleva terve ihminen ryytyisi niitä selatessaan.
Minä en suosittelisi alkuun ainakaan mitään työväenopiston kursseja. Mielummin opettelee ensin käyttämään kameraa ja hakeutuu sitten enempi valokuvauksen ilmaisullista puolta painottavaan koulutukseen. Tekniikan voi oppia kuka tahansa ja sitä voi opettaa kuka tahansa, mutta kuvilla täytyy myös olla sisältöä.
No jos tuntuu, että vielä kuukaudenkin päästä kaikki kameran valikot, aukot, polttovälit sun muut ovat täyttä hepreaa, niin ehkä sitten voi harkita jotain opetusta.
Ystäväni on itseoppinut valokuvaaja ja tekee sitä nykyään ammatikseen, joten häneltä toki saan opetusta tarvittaessa. Olen myös sitä mieltä että itse opettelemalla voi oppia.
Jos menet kurssille opit uvaamaan niinkuin opettaja haluaa.
Itseoppien on aina se vaara, että sinusta tulee luova valokuvvaja joka ei matki toisia.
Harjoittele ja kokeile, parhaat kuvat syntyvät usein "väärin" kuvaamalla.
Olet mestari sitten kun olet oppinut kaikki säännöt ja sitten unohtanut ne.
että tällä palstalla ei näköjään voi hyviä neuvoja saada. Olen edelleen sitä mieltä, että mene johonkin kurssille, niin saat käsityksen asioista mistä et vielä tiedä mitään.
Jaa muille tiedoksi - pitäkää paska palstanne!
Palstassa ei ole mitään vikaa, ainoastaan sen käyttäjissä.
Jos lukisit edes kaikki viestit, niin saattaisit huomata, että kirjoitin kansalaisopiston ensimmäisen lukukauden opetuksen verran perustietoa kameran säädöistä ja ominaisuuksista. Ja siinä ei ole edes alkeita vaan pieni raapaisu sieltä sun täältä, jotta pääsisi sen verran jyvälle, että pystyisi kokeilemaan ja oikeasti oppimaan jotain.
Ei niissä valokuvauskursseissa sinänsä mitään vikaa ole. Joillekkin sellaiset saattavat sopia. Ja siinä mielessä olet oikeassa, että kurssilla oppisi sellaiset asiat, jotka ovat lähes pakollisia tietää. Vaikka ei kurssille menisikään, ne olisi syytä opetella itse. Esim. kameran toimintaperiaate, perustiedot optiikasta, juuri tässäkin ketjussa puhutut kameran säädöt, aukot, valotusajat, salamat, herkkyydet, valomittarit, polttovälit, tarkennus, terävyys, laajakulma, tele, macro...
Nämä on kuitenkin opeteltavissa itsekin. Jos on kovin umpipäinen ihminen, niin voi olla, että se sujuu paremmin toisen ohjauksessa, mutta omasta mielestäni asiat, joista on kiinnostunut todella, oppii kaikista parhaiten itse oivaltamalla ja kokeilemalla. Ryhmäopetuksessa on se vaara, että siinä aina joudutaan etenemään ryhmän tahtiin, mikä ei omalla kohdallani ole koskaan toiminut. Aina olen joutunut hidastamaan, jotta muu ryhmä pysyy mukana. Toisaalta taas joihinkin asioihin haluaisi syventyä enemmän, mutta se ei kuulu opetussuunnitelmaan.
Lisäksi tuollaisissa koulutuksissa on tapana opettaa kuvaamaan täysin kaikkien "oppien" mukaisesti. Toki niiden tunteminen on hyvästä, mutta helposti myös urautuu jälleen yhdeksi tusinakuvaajaksi muiden joukkoon.
Tämän takia minun mielestäni valokuvailmaisun oppiminen olisi jopa tärkeämpää kuin klassisten sommittelu- ja rajausoppien, mitenkään niitä väheksymättä.
Kansalaisopistoissa myös yleensä tuppaavat olemaan opettajina keski-ikäiset "konkarit", jotka kuvaavat täsmälleen samalla tavalla kuin kultaisena vuonna 65. Vaikka minä en pidä kovinkaan paljon modernista nykyvalokuvauksesta, jos ilmiölle jokin nimi pitäisi antaa, mutta silti valokuvauksessa on tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita viimeisen parin kymmenen vuoden aikana.
http://www.sony.fi/article/id/1187079502633