Miten jaksat jaksaa?

Onhan noita ite kelläänkin joskus aika pahojakin paikkoja. Niistä märisinen jollekin tuottaa yleensä vastaukseksi:" Kaikilla meillä on murheemme".

Tottahan toi tietenkin on. Ite olen tullut lopputulokseen: kaikki mikä ei karase niin tappaa". Hengissä ollaan vielä.

Paha sisu on myöskin avuksi. Ja sitten tietenkin mieliala napsut. Jälkimmäisiin en ole turvautunut. Viinaan kyllä. Toi juopottelu helpottaa alkuunsa, pitempään siitä on vain haittaa.

Jos on kerran potkut tulossa, mee terkkariin ja hae saisista. Mitäpä sitä turhaan roikkuu paikassa istä pitäää lähteä. Kokeile pyytää niitä napsuja. Sitten pami huuleen ja baanalle.

Elikkäs kiivas mietiminen miten toimia. Toiminta on tärkeintä. Kun asiat on viturallaan, ei ne murehtimalla parane, pitää tehdä jotain.

"joojoo, helppohan se on sanoa". Mä oon tehnyt ite aika paljon radikaalejakin vetoja oissa ongelmissani. Ne on aina vienyt jotenkin eteenpäin. Jos en ois tehnyt, oisin samassa jamassa kuin kolkyt vuotta sitten.

En tiedä oliko tästä mitään hyötyä. Aaattelin vaan jotakin kirjoittaa kun oli niin tutun kuuloita.


=DW=

Kuule, hyvin harvalla ihmisellä elämä ruusuilla tanssimista on, usko pois. Aika moni yrittää viimisillä voimillaan näyttää ulospäin että kaikki hyvin, vaikkei ookaan.

Mullakin menee tällä hetkellä huonoimmin mitä ikinä. Takana elämäni raskain vuosi: hyvä ystävä kuoli, menetin myös lapseni toiselle vanhemmalle, nettotuloissa -20%, omia terveysongelmia, ongelmia töissä, kotona, naisena, äitinä jne lista on pitkä. Mutta hetkittäin - vaikka ryven syvässä suossa - elämä on kuitenkin ihanaa ja elämisen arvoista. Nämä pienet hetket pelastaa!

Suosittelen että keität hyvät kahvit, istut keittiöön kynän ja paperin kanssa. Kirjoitat ylös mitä haluaisit elämässäsi muuttaa. Esim haluatko asua tässä näiden henkilöiden kanssa, haluatko olla tässä liitossa, haluatko laihtua...

Kun lista on valmis, alat toteuttamaan muutoksia pikkuhiljaa välitavoittein. Mielummin yhtä kerrallaan. Kyllä sulla on se voima sisälläsi, se vaan pitää löytää. Mene metsään kävelylle, unohda kaikki muu. Halaa puuta ja mieti että sinä olet ihan tätä samaa luontoa. Mieti miten hyvä olla tässä ja nyt, ihan tällaisena, miten arvokas lahja elämä on.

Tilanne on se, että minäkin mietin josko kasvatus ei ole ihan kohdalleen mennytkään. Mutta kuitenkin, ihminen ei synny tabula rasa, kasvatus on vain osa ihmisestä, etkä sillä pysty pyyhkimään luonteenpiirteitä pois.

on ihan samanlaista. Tyttären kanssa voisi auttaa nätisti puhuminen, keskustelu ja se, että kerrot miltä sinusta tuntuu. Miehenkin kanssa voisi avata keskustelun. Ulkonäköpaine hellittää jo kummasti kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa vaikka ulkoilla. Kohtalaisen pieniä juttuja joilla saa paljon aikaiseksi. Positiivinen ajattelu lähtee usein siitä, että hymyilet peilikuvallesi jam kehut itseäsi. Jotain kaunista ja hyvää on sinussa varmasti.

Ei taida pelkkä myötätunto nyt paljoa auttaa.
Joskus sekin helpottaa, kun asioista puhuu, mutta taidat tarvita nyt ihan käytännöllisiäkin neuvoja.

Osa ongelmistasi vaatii hyväksyntää. Sairastumisille ei oikein voi mitään.
Ne on vain kohdattava muiden kohdalla. Omaan terveyteen taas on jo helpompi vaikuttaa.
Työpaikka vähennykset taas koskevat hyvin monia.
Tässä suhteessa et ole yksin kärsimässä.
Lasten kanssa on hyvä yrittää puhua.
Miehesikin kanssa voisit pyrkiä tilannetta selvittämään.

Jos tuntuu, että taakka on jo liiaksi, niin saattaisi olla tarpeellista mennä ammatti-ihmiseltä apuja hakemaan.

Paranemista, vaikkapa ihan pientäkin, voi joka tapauksessa aina aloittaa itsestään.
Pienin askelin ja jokaisesta onnistumisesta kiittää itseään *sylin täydeltä!

Ikävät asiat kuuluu elämään. Siitä pitää lähteä. Onnea ei kannata tavoitella, se tulee sitten kun on sen aika. Tyytyväisyyskin on tavoittelemisen tulos, elämä on perusharmaata. Arki on tylsää, väsähtänyttä, ei mitään ihmeellistä, kurjuutta kummempaa. Tämän asian hyväksyminen on tärkeää. Tämän kun tajuaa, osaa juhlia vaikka pikku keskustelutuokiosta netissä, suomi24:n keskustelupalstalla.

Sinulla on moni asia hyvin, eikös olekin? Jokainen on huono kasvattaja joskus, älä siitä huoli. Sinä olet tehnyt sen mitä olet tehnyt, ja tyttäresi elämä on hänen omansa. Te voitte yhdessä puida näitä asioita, joskus tai nyt, ihan miten haluatte, voitte ehkä saada siihen keskusteluapua jostain, ehkä? Tytär tarvii jonkun seinän minne heittää pahaa oloaan; ole ylpeä että se olet juuri sinä, vaikka se tuntuukin kauhealta. Älä lannistu tai alista äitiyttäsi, sinä olet hänen ÄITINSÄ.

Miehen kanssa oikeat ratkaisut tulevat teistä itsestänne, etsittekö yhteisiä harrastuksia, pysyttekö yhdessä, eroatteko, luovutatteko? Olette pysyneet yhdessä tähänkin asti, miksi nyt on erilaista, mietipä sitä!

Turta olo tarvitaan, jotta pystyt tiedostamaan muutoksen tarpeen. Jotain sinun on tehtävä, että tulee parempi olo. Tuolla ketjussa Puhurix ehdotti kävelyä, lenkille menoa. Olen samaa mieltä, se auttaa. Aloita kevyesti, saat aivan varmasti pirteyttä. Katsele ulos, ajattele positiivisesti, arvosta itseäsi, olet ihminen, puoliso, äiti, työntekijä, sinussa on paljon hyvää. Älä jää rypemään masennukseen, vaikka Pauli Aalto-Setälä antaa sille aamuisin 10minuutin luvan.

Toisille hajoaminen tarkoittaa eri asioita kuin toisille: =DW= viestissään kertoo pärjäävänsä pahan sisunsa ansiosta; vahva luonne auttaa kärsimyksessä, mutta ei sekään pitkään jaksa väsähtämättä. Huomaatkos, kaikilla on samanlaista, et ole yksin! Sylva kertoo kauniisti, miten herkkää elämä on. Herkkä ihminen murtuu helposti, vaatii suunnatonta energiaa muuttaa ongelmatilanteita (väsähtää väkisin). Heh, oletkos muuten koskaan halannut puuta ;-)

Jos Sinusta kuitenkin tuntuu ettet yksin omin avuin jaksa "hajota" etkä uskalla tervehtyä, ole itsellesi reilu&rehellinen ja hae apua, työpaikan terveydenhuollosta, terveyskeskuksesta, soita seurakunnan palvelemaan puhelimeen, ota yhteyttä diakoniatyöhön,

Oletkos kokeillut koskaan seuraavia linkkejä?
http://www.secure-tukinet.net/
http://www.apua.info/

Ja sitten vielä piristykseksi, tilaa ihmeessä jokapäiväinen positiivinen sähköposti itsellesi osoitteesta:

http://www.positiivarit.fi/Aamiainen/


Koko Nettisydämelläni Sinulle väsähtänyt,

usko pois,

Sinullakin on oikeus olla iloinen!

ihan hyvin tässä jaksellaan vaikka takana on kymmenkunta varjoainekuvausta, puolenkymmentä pallolaajennusta ja kolme ohitusleikkausta, joista viimeisin tehtiin viisi kuukautta sitten. En voi valittaa; olosuhteet huomioiden voin kohtuullisen hyvin ja olen siitä iloinen.

jos et meinaa jaksaa, jo pelkästään raha- ja työhuolet riittäisi masentamaan.

Paljon hienoja neuvoja ja kannustusta oletkin tänne saanut, toivottavasti näistä on sulle apua.

Noista kasvatusasioista.. tuntuu tietysti pahalta saada haukkuja niskaan, mutta aika inhimillistä se on että lapset reagoi vanhempiinsa kun heillä on paha olo. Minusta olet onnistunut kasvatuksessa kun hänellä on niin paljon luottamusta sinuun että voi pahan olon purkaa sun kanssa.

Mitä jos nousisit kapinaan? Puret hampaat yhteen ja ajattelet että prkl mua lannistuta!! Mieti mitä liikuntaa voisit harrastaa joka sopii sun terveydentilalle, siitä nousee oma arvostus, saat energiaa, ulkonäköpaineet häviää pikkuhiljaa, terveyskin saattaa parantua. Sitä myöten osa ongelmista helpottuu :)

Ei lapset saa vanhempiaan haukkua!!! EI MUN KOTONA AINAKAAN, EI MURKUT ARVOSTELE!!!
Kunnioittavat ja reissaan oman murkkuni kanssa. Meillä on yhteisiä harrastuksia.

Ja sinulle vinkki: OTA OMAA LOMAA JA LÄHDE REISSUUN. JÄTÄ KOTI UKOLLE JA LAPSILLE(kyllä ne pärjää).

Sä oot ihan ok ihminen, sulla vaan nyt masennusta...
Lähde liikkeelle, etsi harrastus, liiku luonnossa, katso elokuvia, kuuntele musiikkia jne...

Ehkä joku ystävä joka kuuntelee. ÄLÄ LUOVUTA!!

Ja se murkkusi laita ojennukseen!!!! EI RAHAA JA KOTIARESTIA!!!

ajatuksella: "Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää - koeta kestää vaan!!". Ja yritän suhteuttaa omia murheita maailman/muiden murheisiin ja ajatella, että nämä mun jututhan on vain kuin kärpäsen paskaa Itämeressä - jos sitäkään;)
Yksi mikä ankeitakin aikaa piristää on kevään tulo - kohta jo narsissit pukkaa lumen läpi..
Jaksamista!

Toivon sulle jaksamista. Ei elämä aina ole helppoa.

Koko päivän riideltyäni miehen kanssa, on hyvä lukea kannustuksia. Vetää mielen matalaksi kun läheisin ihminen ei ymmärrä, haukuu, nimittelee eikä edes siihen reagoi, kun sanoin että lähden jos ei tyyli muutu. Aivan kuin olisin ilmaa, tuntuu ettei minua ole, olen väärässä kaikessa jne..huomenna taas uudet koitokset, koetan pitää neuvonne mielessä. Ja jo tänne kirjoittelukin vähän auttaa.