Olen 47-vuotias ja tunnen, että minulla on alkaneet vaihdevuodet. Puolen vuoden sisällä kuukautiset ovat jääneet kahdesti pois, nyt just jää kolmannet. Lisäksi nyt ihan lähiaikoina on naama ruvennut kastumaan ihan yks kaks ilman mitään syytä. Yhtenä päivänä ykskaks tuntui että koko yläkroppa oli hiestä märkä. Missä vaiheessa te kokeneemmat nestorittaret olette ruvenneet käyttämään hormonihoitoa ja mihin tarkoitukseen? Jos minulla menee näin, en tarvitse hormonihoitoa vai muuttuuko olo tästä jotenkin viellä kurjemmaksi? Mielialani on pysynyt ihan hyvänä. Gynegologille menen ensi kuussa, saan varmaan häneltäkin tietoa. Mutta olis kiva kuulla joitakin omia kokemuksia.
Minulla on alkaneet...
vaihdevuodet.
71348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kristallipalloa tuskin on kellään täälläkään josta näkisi mikä tulevaisuutesi on.
Luultavammin kuitenkin suurin osa pelottelee sua sillä, että pahin on vasta edessä. Mutta niin ei kyllä välttämättä ole.
Itse olen jo paljon vanhempi kuin sinä ja edelleen mulla menee hyvin ilman hormonihoitoa.
Mulla alkoi kk:t reistailla siinä viidenkympin korvilla. Sitten ryhdyin ostelemaan ja käyttämään kaikenlaisia luontaisrohtoja, meni vuosi ja ei kun lääkäriin, tuli yöt valvottua ja hikoiltua roimasti. Korvaushoitoja olen käyttänyt vuosikausia aika mietoja, laastareita ja nyt lopuksi indivinaa. Kokeillut ilman ja vielä viime vuonna oireet tuli takas, mutta nyt alkaa mennä ohi, silti pieni annos on tarpeen juuri yöunienkin vuoksi, jotta jaksaa iloisesti. Mielialat on mulla vaihdelleet aina kuukautiskierron mukaan ja en koe että nyt pahempaa kuin nuorena sillä edellytyksellä että nyt jo tietää, että on itse vastuussa hyvinvoinnistaan ja haluaa tehdä juuri sitä mitä haluaa ja voikin, sillä lapset on lentäneet pesästä ja lapsenlapsia nähdään silloin tällöin. Elämä on hienoa kaikkinensa! Toinen päivä on helpompi kuin toinen - niinhän se menee...
Heippa ja tervetuloa "kuumien mimmien" maailmaan. Mun aallot alkoi "hyökyä" noin 45 vuotiaana ja vuoden jaksoin niitä, jonka jälkeen lääkärin kanssa keskusteltiin tiiviisti ja hankin estrogeenitablettireseptin. Nyt olen 53 vuotias ja jatkan edelleen estrogeenia. Lisänä käytän hormonikierukkaa, koska keltarauhashormoni on tarpeen, jos kohtu on tallella (ja se lopetti kiusallinen tiputteluvuodon kokonaan).
Joka toinen vuosi on mammografia ja kierukan vaihto noin 5-6 vuoden välein. Käytän miedointa estrogeenia, koska se riittää pitämään kaameimmat tyrskyt poissa. Olen yrittänyt vähentää käyttöä, koska pelottelu rintasyövällä on aika yleistä, mutta tulen lähes hulluksi jo parin viikon vähentelyn jälkeen. Olenko hankkimassa rintasyövän, vai parantamassa elämisen laatua? En tiedä tulevaisuutta, ei sitä tiedä tupakoitsijakaan..
Niin kauan, kun olosi on riittävän hyvä sinulle itsellesi, et tarvitse mitään, mutta hanki apua vajaukseen, jos omat hormonit ei riitä ihmismäiseen elämään..
Voi olla, että hormonitoimintasi palautuu vielä tuosta ja pärjäilet mukavasti vielä pitkään. Ja voihan olla, että et tuon kummempia oireita saakaan, jos kuulut onnekkaaseen vähemmistöön.
Minulla on se käsitys, että monilla toiminta hiipuu hiljakseen: ensin jää yhdet kuukautiset pois aina silloin tällöin, mutta välillä mennään "normaalisti" pitkäänkin. Sinulla on kuitenkin ehkä melko monet kuukautiset aika lyhyen ajan sisällä jääneet pois. Ja tällä palstallakin on kerrottu kuin veitsellä leikaten eli äkisti loppuneista kuukautisista ja äkisti alkaneista kovista oireista - jollaisia sinun muutoksesi eivät kuitenkaan näytä olevan.
Itselläni oli ehkä kahden vuoden ajan satunnaista kuukautisten pois jäämistä, sitten ne tulivat toissa jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena,(!!) sitten loka-, marras- ja joulukuussa. Helmikuussa gynekologi näki ultralla, että munasarjoissa ei ole enää hormonitoimintaa.
Minulla oli myös kahden vuoden aikana noin kuuden viikon öisten hikoilujen ja unettomuuden jaksoja puolen vuoden välein, mutta muut ajat kaikki oli kunnossa.
Nyt kuitenkin noiden viimeisten joulukuun alun kuukautisten jälkeen kuumotus ja unettomuus vain jatkuivat. Menin gynekologille ja otin hormonit, jotka auttoivat heti. Sen koommin ei ole kuumotellut ja olen nukkunut hyvin. Mitään sivuvaikutuksia minulla ei ole ollut ainakaan tähän mennessä, vaikka niitä pelkäsin.
Katsoin kuitenkin kuumotuksen ja valvomisen olevan niin raunioittavaa ja työkykyä syövää, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa omalla kohdallani. Olin käyttänyt useitakin luontaistuotteita, mutta ainakaan nyt vimeisellä hikoilujaksolla niistä ei ollut mitään apua.
Itse olin aina epäileväinen hormonien suhteen, olin jopa vannonut, että en sellaisia ota, mutta kurja olo "päätti puolestani". Sanoin gynekologillekin, että naisia syyllistetään hormonien käytöstä vetoamalla siihen, että he eivät hyväksy vanhenemistaan tms., mutta minulla ei vanhenemisen diiliin kyllä kuulu hikoilu. Se on minusta niin tyhmä ja turhanaikainen vaiva, että kerta kaikkiaan haluan siitä eroon. En nyt kai satunnaisesta hikoilusta välittäisi, mutta jatkuva öinen hikoilu ja valvominen, ei kiitos.
Mutta monet voivat saada vaivoihinsa apua muustakin kuin hormoneista. Ja itsestään selviä ovat hyvä ravinto, liikunta ja lepo.
Onnea muutokseesi!
sanovat, että vähemmistöön kuuluvat vaikeat oireet. Ei vähäiset. Jonkinlaisia oireita saa kaikki, mutta vaikeita vain vajaa kolmannes.
Olin samassa tilanteessa n. 40-vuotiaana. Silloin alkoi jo kuukautiset jäämään pois silloin tällöin. Hyvin pian ne jäivät pois useiksi kuukausiksi ja sen jälkeen tulivat kerran vuoden tauon jälkeen. Nämä ovat varmaan aika yksilöllisiä kaikilla. Kuumia aaltoja mulla oli jo alle 40-vuotiaana hetkittäin ennen kuukautisten poisjäämistä.
Kuumat aallot tulivat tuskallisiksi n. 45-vuotiaana, kun oli vähän väliä käytävä kuivaamassa hiestä märkiä kasvoja päiväsaikaankin ja kavereiden kanssa iltaa viettäessä joku alkoi jo heittämään vitsiä, että johtuuko tuo iästäsi...
Oli jo vaikea heittää siihen vitsiä perään, kun olo oli tuskallinen muutenkin.
On vaikea ennustaa, miten kenelläkin asiat etenee vaihdevuosien suhteen, mutta omalla kohdallani tilanne meni todella hankalaksi, kun en pystynyt enää nukkumaan jatkuvan hikoilun vuoksi. En edes tiennyt kärsiväni vaihdevuosista. Lääkärikin epäili kysymystäni vaihdevuosista, koska en ollut vielä 'siinä iässä'. Verikoe kuitenkin todisti vaihdevuosien alkaneen ja arvo olikin melko 'tapissa'. En epäröinyt hetkeäkään hormoonikorvaushoidon aloittamista, koska olotila oli aivan karmea. Nyt 1,5 vuoden käytön ajan olen voinut hyvin :) En ole hormoonikorvaushoidon puolesta puhuja, mutta mulle se on ollut välttämätön. Jos joku selviää ilman, niin hyvä niin :)
Unen lahjani ovat hyvät, johtunee kai siitä että olen hiihtänyt tai muuten ulkoillut miltein päivittäin hikeen asti. Mitä verikokeesta näkee arvioitaessa vaihdevuosia? Hormooni määränkö?