Olen tässä lukenut näitä kirjoituksia siitä, miten miehen kakarat on kamalia ja ne ei ole meille tervetulleita. On pakko kyllä myöntää että minulla on melkoisia vaikeuksia uskoa että kukaan, psyykkisesti terve tasapainoinen ihminen kirjoittelisi noin. Itse olen äiti ja sen lisäksi elämääni kuuluu kaksi ihanaa tyttölasta mieheni puolelta.
Myönnän kyllä, että uusperhe-elämä on haasteellista, ja suurimpana haasteena on usein nuo lapset, mutta koen että minun aikuisena pitää kyetä nousemaan mahdollisten ongelmien yläpuolelle. Toisaalta otin itselleni miehen, jolla on lapsia, tein näin ollen tietoisen valinnan ja otin samalla hänen lapsensa elämääni ja hyväksyn ja kunnoitan heitä.
Jos mieheni katkaisisi välinsä lapsiinsa (mitä tosin ei koskaan tule tapahtumaan) en kyllä voisi sitä hyväksyä. Jos mies ei kykene edes lapsiaan rakastamaan ei hän kykene rakastamaan ketään muutakaan, siis ei myöskään vaimoaan !
Tämä siis alustuksena, mutta nyt kysymykseeni:
Miksi sinä nainen, jonka mies ei tapaa lapsiaan, hyväksyt moisen ? Koetko että mies rakastaa sinua jos hän ei rakasta edes lapsiaan ? pelkäätkö että hän hylkää sinutkin jos kerta hän on voinut lapsensakin hylätä ?
Miksi sinä nainen, joka haluat hankaloittaa miehesi tapaamisia lastensa kanssa, teet niin ? Koetko olosi uhatuksia ? pelkäätkö että sinua rakastetaan vähemmän ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakkaudesta toiseen naiseen tehnyt nuo lapset ?
Etä sinä nainen josta miehen lapset ovat vastenmielisiä, käytät termiä ettet voi sietää miehesi lapsia, mistä näet että tunteesi kumpuaa ?
pelkäätkö asemasi puolesta ? Oletko mustasukkainen lapsille ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakastanut toista ennen sinua ja tehnyt lapsia hänen kanssaan ?
Kerroin avoimesti mielipiteeni ja toivon sitä myös muilta. Provoavilla viesteillä tämäkin ketju saadaan kyllä pian menemään pilalle, mutta josko ihmiset yrittäisivät kertoa asiasta avoimesti, jotta voisimme ymmärtää paremmin toinen toisiamme.
Myönnän kyllä, että uusperhe-elämä on haasteellista, ja suurimpana haasteena on usein nuo lapset, mutta koen että minun aikuisena pitää kyetä nousemaan mahdollisten ongelmien yläpuolelle. Toisaalta otin itselleni miehen, jolla on lapsia, tein näin ollen tietoisen valinnan ja otin samalla hänen lapsensa elämääni ja hyväksyn ja kunnoitan heitä.
Jos mieheni katkaisisi välinsä lapsiinsa (mitä tosin ei koskaan tule tapahtumaan) en kyllä voisi sitä hyväksyä. Jos mies ei kykene edes lapsiaan rakastamaan ei hän kykene rakastamaan ketään muutakaan, siis ei myöskään vaimoaan !
Tämä siis alustuksena, mutta nyt kysymykseeni:
Miksi sinä nainen, jonka mies ei tapaa lapsiaan, hyväksyt moisen ? Koetko että mies rakastaa sinua jos hän ei rakasta edes lapsiaan ? pelkäätkö että hän hylkää sinutkin jos kerta hän on voinut lapsensakin hylätä ?
Miksi sinä nainen, joka haluat hankaloittaa miehesi tapaamisia lastensa kanssa, teet niin ? Koetko olosi uhatuksia ? pelkäätkö että sinua rakastetaan vähemmän ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakkaudesta toiseen naiseen tehnyt nuo lapset ?
Etä sinä nainen josta miehen lapset ovat vastenmielisiä, käytät termiä ettet voi sietää miehesi lapsia, mistä näet että tunteesi kumpuaa ?
pelkäätkö asemasi puolesta ? Oletko mustasukkainen lapsille ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakastanut toista ennen sinua ja tehnyt lapsia hänen kanssaan ?
Kerroin avoimesti mielipiteeni ja toivon sitä myös muilta. Provoavilla viesteillä tämäkin ketju saadaan kyllä pian menemään pilalle, mutta josko ihmiset yrittäisivät kertoa asiasta avoimesti, jotta voisimme ymmärtää paremmin toinen toisiamme.
Vastaukset 13
Vanhimmat
paitsi miehen uuden naisen!
sortuisi vain naiset..tai että se olisi pelkästään naisen ongelma olla hyväksymättä puolison lapsia?
Kyllä siihen samaan sortuvat miehetkin..vaikea on elää avioliitossa jossa mies ei hyväksy vaimonsa lapsia.Kuitenkin naisen pitäisi taata lapsilleen vakaat kasvuolot,turvallinen lapsuus..kaikin tavoin.
Miksi mies on jäänyt sosiaalisissa taidoissa aivanpienen lapsen tasolle?Miksei mies osaa asettua toisen asemaan..koe empatiaa toisen lasta kohtaan?Kuitenkin,tuo mies viettää vaimonsa lapsien kanssa enemmän aikaa kuin mitä viettää oman lapsensa kanssa..joka käy vain harvemmin.
onko kyseinen mies itten omaa lastaan kohtaan empaattinen ja hyväksyy hänet puutteineen kaikkineen. Onko heillä hyvä isä-lapsi suhde ?
eli kohdistuuko tämä kylmyys vain vaimon lapsiin ?
Miksi hyväksyn, että mieheni ei tapaa lapsiaan ?
Koska lapset eivät halua tavata isäänsä.
Olen surullinen tilanteesta. Miksi lapset eivät halua tavata isäänsä ? Lapsella on parempaakin tekemistä. Isä "pettää lupauksensa" esim. osta mulle sitä, jos isä kysyy mitä se maksaa, lapsen mielestä se on ostolupaus. Isässä ei ole mitään hyvää. Lasten äiti ei ota kantaa tapaamissopimukseen, lapset hoitavat itse tapaamiset ja kertovat etteivät halua tulla. Ai miks ? No, kun ei haluu, ei voi pakottaa. Ja isäpuolikaan ei tykkää vierailuista.
Olen ns. täysäitipuoli, yhteisiä lapsia 3. Miehen exä hoitaa lasta kun huvittaa, lapsi ollut aina isällään pääosin.
Meillä pienet lapset yms ja koen, että olen asemassa, jsosa minulta vaaditaan liikaa. Isä rakastaa lastaan ja tottakai hn on täällä ( ei ole edes vaihtoehtoja), mutta olen vaan väsynyt. Kun itsellä on monta pientä lasta, ni kyllä tulee välillä tunne, että kun saisikin hoitaa vaan omiaan.
Kemiamme eivät myöskään kohtaa, en osa selittää sitä. Hän on yhteisille lapsillamme tärkeä, joten koetan ajatella, että se onm tärkeintä. Mutta jos puhtaasti minusta puhutaan, ni ei ois ikävä, jos muuttais muualle.
sinä olet samassa tilanteessa kuin yleensä uuspreheen isät, jotka muutavat naisen ja naisen lasten kanssa yhteen.
Toisaalta ymmärrän kyllä väsymyksesi, mutta taas toisaalta, olette itse päätyneet tekemään lapsia lisää tämän isän lapsen lisäksi.
Täytyy sanoa että kunniotan miestäsi suuresti, ja sitä että hän huolehtii lapsestaan. Maailma kun on täynnä isiä jotka hylkäävät lapsensa tai näkevät hyvin harvoin...näin ikävä kyllä myös meillä.
Ihailen oman mieheni ja hänen lastensa suhdetta todella, lapsille isä on äärimmäisen tärkeä ja isälleen lapset ovat todella rakkaita...ja tärkeitä myös minulle.
Eihän sitä osaa toisen lapsia rakastaa kuin omiaan mutta kyllä minä pidän todella paljon mieheni lapsista ja kunniotan heitä ihmisinä. siihen ei kaikki näytä ikävä kyllä kykenevän.
AP: "Miksi sinä nainen, joka haluat hankaloittaa miehesi tapaamisia lastensa kanssa, teet niin ? Koetko olosi uhatuksia ? pelkäätkö että sinua rakastetaan vähemmän ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakkaudesta toiseen naiseen tehnyt nuo lapset ?"
Vastaus: En koe oloani uhatuksi tai pelkää. En vain halau, että vieraat, minulle täysin "turhat" lapset tulevat meille mekastamaan ja sotkemaan.
"Etä sinä nainen josta miehen lapset ovat vastenmielisiä, käytät termiä ettet voi sietää miehesi lapsia, mistä näet että tunteesi kumpuaa ?
pelkäätkö asemasi puolesta ? Oletko mustasukkainen lapsille ? Oletko mustasukkainen siitä että mies on rakastanut toista ennen sinua ja tehnyt lapsia hänen kanssaan ?"
Vastaus: En ole edelleenkään mustasukkainen. Minäkin olen rakastanut erästä miestä ennen nykyistäni (eronnut ja lapseton), mutta miehen lapset ovat niin erilaisia kuin minä, en koskaan olisi kasvattanut lapsiani sellaisiksi. Minkäs minä sille voin, että lapset ovat uusavuttomia, sotkuisia, valittajia ja hemmoteltuja?
Ei se vika aina "uusiossa" ole, vikaa voi olla myös lapsissa ja heidän kasvatuksessaan.
en vaan voi sietää mieheni penskoja ex-liitosta.En ole esteenä jos mieheni haluaisi lapsiaan tavata.En ole mustasukkainen että mieheni on tehnyt nuo lapset exänsä kanssa.Miksi olisin mustasukkainen.....ei ollut hääppöinen tuo ex-vaimo ja siksi inhoan varsinkin mieheni poikaa.....kun on niin äitiinsä tullut....Mitenkään uhatuksi en koe asemaani.Ex on ex ja siten mennyttä ja ollutta.Lapset todella vailla käytöstapoja.Äidin ote päässyt vähän lipsumaan sen jälkeen kun laittoi mieheni lähtemään.Nämä "turhat"lapset olleet siellä äidillä pian kolme vuotta ilman oikeaa isää ja siksi eivät osaa käyttäytyä.Ei tarvita niitä lapsia meille mekkaloimaan ja ruokia rääpimään.
minusta vastauksesi kertoo kaksi asia:
ensinnäkin sen ettet ajattele ketään muuta kuin itseäsi..launaus: "En vain halau, että vieraat, minulle täysin "turhat" lapset tulevat meille mekastamaan ja sotkemaan."
Mietitkö koskaan miltä miehestäsi tuntuu, hänelle lapset eivät ole turhia, ne ovat HÄNEN lapsiaan.
Ja toinen asia mikä nousee esille on lapsellisuutesi. Se on muiden vika ei minun, minä poljen jalkaa ja saan tahtoni läpi.... voi hyvänen aika, ehkä miehesi ei osaa edes lapsiaan kaivata kun hän on saanut sinut lapsellisuuksinesi tilalle !
ei viitsi edes kunnolla vastata. kun näkee ettei päässä liiku muuta kuin keltainen neste !
päässäsi näkyy jotain ruskeaa joka tekee patojaan.
sioille....
Jättäkää tää persoonallisuushäiriöistä kärsivä raukka rauhaan niin voi vaikka lopettaa rauhassa kärsimyksensä !
Minulla OLI suhde mieheen, jolla lapsi ja lapsen äiti ei hyväksynyt minua lapsen elämään. Mietinkin usein, että kun pari oli eronneet ja ex-vaimollakin oli uusi kumppani, miksi vaikeuttaa suhdettaan ex-mieheen? Onko syynä kateus, että suhde kenties toimisi paremmin mitä heidän??
Vai kateus siitä, että lapsi piti minusta, "uusikosta" mitä varmaankaan ei olisi saanut tapahtua, koska ex-vaimo suuttui 3-vuotiaalle lapselle, kieltäen häntä mainitsemasta minun nimeäni??
Miksi ex-vaimo/lapsen äiti kieltää isää tapaamasta lastaan jollei luovu uudesta parisuhteestaan??? Kateusko on tämän takana vai mikä??
Kyseinen tapahtuma pilasi suhteemme, koska miehelleni lapsi oli tärkeintä elämässä, jonka ymmärrän. Lopetin suhteen, ettei lapsi kärsisi tilanteesta enempää. Minä olin tässä asiassa nainen joka ajatteli lapsen parasta ja pidin hänestä sekä hän minusta, mutta se taisi olla liikaa ex-vaimolle/ko???