tiedänhän minä,
että olet taitava,
kun poimutat tunteita,
kehräät onnenrihmaa
-mutta-
että teet siitä maailman,
kauneinta kudelmaa,
ja kutsut sitä
rakkaudeksi
-minusta-
se on julmuutta,
suupaloja nälkään,
vettä nääntyville,
katoava kangastus
-mutta-
onneksi minulla on jo,
vettä ja leipää,
ja minä sentään tiedän,
vaikken haluaisi
-tiedän-
ja siltikin tunnen,
mitä on olla erämaassa,
aavikolla, ilman armopaloja,
ilman kosketustasi, rakkauttasi
-vaikka minä tiedän-
että olet taitava,
kun poimutat tunteita,
kehräät onnenrihmaa
-mutta-
että teet siitä maailman,
kauneinta kudelmaa,
ja kutsut sitä
rakkaudeksi
-minusta-
se on julmuutta,
suupaloja nälkään,
vettä nääntyville,
katoava kangastus
-mutta-
onneksi minulla on jo,
vettä ja leipää,
ja minä sentään tiedän,
vaikken haluaisi
-tiedän-
ja siltikin tunnen,
mitä on olla erämaassa,
aavikolla, ilman armopaloja,
ilman kosketustasi, rakkauttasi
-vaikka minä tiedän-
Vastaukset 5
Vanhimmat
kärsimyksen mielekkyys
saa nimen
rakkaus :)
ehkä tuo voisi olla lohdullinen ajatus. Kiitos kun luit runoni.
jotenkin koskettavan hieno...
jos haittaa ei
laitan pienen vastineen armopaloista hei
armopalat
jo alleen saa jalat
armoako se pala pyytää
ajatus armopaloista hyytää
parempi sanana on
hyvää hyyvyyttä
eroaako se armopaloista
vai onko siinä pyhyyttä.
Ajatus vain lensi...
mutta...kiitos lukuhetkestä.
Kiitos palautteestasi ja vastarunostasi.
kiitosta :O