mä olen huomannut että kun mua on kiusattu kohta noin kymmenen vuotta niin mä en enään uskalla tehdä mitään enkä pysty olemaan oma itseni.en uskalla ennään pukee omia vatteita tai muutakaaan.musta kiusaajat on niin perseetä. ne ei ajattele että mitä ne tekee...ne vaan tekee :(
kiusatun tulevaisuus
lakka92
161335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se mitä pue päällesi on oma päätöksesi.
Eivät kiusaajat etsi loogisesti sitä mistä kiusata.
He usein alkavat kiusata sellaisesta mikä ei millään tavoin ole kiusaamisen arvoista. Esim vaatteet siis.
Ole oma itsesi.
Kiusaajat ymmärtävät vähän myöhemmin että kiusaamisessa ei ole järkeä.
Moni on anteeksi tullut sanomaan vuosienkin päästä.
Minä tiedän sillä olen entinen kiusaaja.
Anteeksi.
Ei siellä ole mitään väliä, ymmrtääkö vai, että kiusaaamisessa ei ole järkeä, kun vahinko on jo tapahtunut. Kiusaajat leikkivät enemmän tai vähemmän tietoisesti "tulella" kiusatessaan. Ihmiset ovat vaarallisimpia silloin, kun heillä ei ole enään mitään menetettävää.
no eipä oo tullu koskaa vielä kukkaa pyytää anteeksi... ei siis kukkaa.. vaikka ne on huomannu vaikka kuinka monta kertaa huomannu et mulla on iha taju huono olo sen jälkeen..
on sama ongelma sitä alkaa ajatella liikaa mitä muut ajattelee,mun kiusaaja tuntuu saavan fiiliksiä toisille vittuilemisesta en tajua tollasta.
Olin ennen koulukiusattu, mutta nykyään pidän puoleni. Tosiaan ei ole enään kiusattu moneen vuoteen. Pistän kiusaajan naaman lyyttyyn jos vielä yrittävät.
ja välittää ittestään ja miksei muistakin
ikös
Kirjoittanut: jengi vois 11.3.2009 klo 21.33
opetella nyrkkeileen ja puhuun olishan se laillistakin tollaiset ammuskelut on munattomien ja laiskojen hörhöilyjä
kyllä se kiusaus loppuu ku vetää turpaan ja puhuu että loput 25 saa turpaan heti ku ovat yksin tai pienemmässä porukassa ja sanoo sen viellä rekseillekkin jos vaikka ne vois vaikuttaa asioihin jotenkin
ei meijän kouluissa uskallettu rääkätä niitä hiljasii nyrkkeilijöitä ja oli ne aika nohevia koulussaki eivät ehtineet pohtia jonninjoutavia ku treenasivat melkeen joka päivä
ottaa tosissaan, jos fyysisesti heikompi tai varsinkin tyttö sanoo korstolle pojalle antavansa turpiin? Ei niihin kiusaajiin väkivallalla pelottelu tehoa, parasta puolustusta on tehä itelleen suojamuuri, jonka läpi KUKAAN ei pääse ellei ite anna.
mutta tota kun sitten alkaa käyttää nyrkkejä niiin on ite sitten koulukiusaaja XD
Selvä ero puolustautumisella ja kiusaamisella.
Onko niin todella aina? On tietysti paljon sellaista, että jotkut ovat jonkun puolustuskyvyttömän kimpussa. Sitten on sellaisia tilanteita, että kumpikin osapuoli on syytänyt myrkkyään niin kauan, ettei kukaan tiedä, kuka sen aloitti (paitsi asianosaiset ovat varmoja, että syy on toisessa ja se toinen on koulukiusaaja). Tiedän yhden koulukiusatun, jonka ainoa ase oli oma älyllinen ylivertaisuus. Halveksivia letkautuksia toisten tyhmyydestä sinkoili silloin, kun häntä kiusattiin ja silloinkin, kun hän tuskallisten kokemustensa takia ylireagoi tai aisti uhkaa tilanteissa, joissa sitä ei ollut. Syviä haavoja ja ehkä elinikäisiä arpia teki tämäkin kiusaaja-kiusattu. Mutta hänen kävi hyvin. Kun yläaste loppui ja koulu vaihtui, kiusaaminen loppui, ja nykyisin hänen elämänsä on ihan ok, on kavereita, opiskelut sujuvat, itsetunnossa olisi kyllä vähän kohentamisen varaa, mutta selväähän on, että omanarvontunnon paranemiseen menee aikaa niin rankkojen kokemusten jälkeen.
mä oon huomannu ton saman.. pelkää koko aja et mitä muut ajattelee jos tekkee jottai tai pukeutuu jotenkin vähä erilailla... ja sitä ei uskalla tehä mittää jos ei oo ne tutut ja hyvät kaverit siinä ympärillä... olen kanssasi samaa mieltä kiusaajista.. ne vois suksia suolle...
Kiusaajat on ilkeitä tai pahoinvoivia ihmisiä,ja etsivät muista jotain mihin tarttua. Siksi on aivan sama mitä pukee päällensä tai miltä näyttää. Yhtä hyvin kauniskin voi joutua kiusatuksi tai miltä tahansa näyttävä ihminen. Lisäksi kukaan ei myöskään ole täydellinen,eli jos kiusata haluaa,niin aina voi keksiä jonkin tekosyyn. Eli vika ei koskaan ole kiusatussa vaan kiusaaja on joko ilkeä tai henkisesti pahoinvoiva yksilö tai kenties sadisti. Hän sitten vain kanavoi pahaa oloaan muihin.
Kiusatuksi voi joutua siksikin,että toiset kahdehtivat jotain..Siispä ei kannata miettiä,mitä voit päällesi laittaa. Jos kiusaaja sille tuulelle sattuu,hän löytää sitten vain jonkin toisen syyn kiusata. Toivoisin,että voisit armahtaa itseäsi ja ajatella että vika on kiusaajissa,ei sinussa.
että voisin joskus armahtaa itseni mutta tällä hetkellä se on erittäin hankalaa :( mä oon vaan niin surullinen vaikka mu kiusataan mut kiusaajilla ei oo elämää... ainakaan mun mielestä..
Ei mitään hätää. Sussa ei ole mitään vikaa, todella. Ongelma on kiusaajien. Aikanaan pääset pois ja sitten yli koko asiasta.
Oot jo suht vanha, onko mahdollista vaihtaa koulua tai paikkakuntaa? Heti kun on, niin tee se. Kiusaaminen ei seuraa isoille paikkakunnille. Aloita muutama harrastus, joista pidät ja etsi niiden parista, netistä tms. uusia kavereita, joiden kanssa viihdyt. Ja sitten pidät ihan tasan niitä vaatteita, joita haluat :) Ne ovat hyviä vaatteita ne.
Ja ennen kaikkea muista, että olet ihan ok, juuri sellaisena kuin olet. Aikanaan löydät ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä.
no olisihan se tietenkin mahdollista mutta hankala...ja se on kiva että olette mun kaa samaa mieltä on kiva kuuulla että on kivojaki ihmisiä
Muakin on kiusattu koko ala- ja yläasteen ajan. Vasta mentyäni lukioon, ja kiusaajan häivyttyä ammattikouluun sain olla rauhassa, ainakin useimmiten. Kyllä tosin sillointällöin joku huuteli jotain jostain tai vihelteli ivalliseen sävyyn.
Nyt olen uudessa koulussa, luokassani on kokonaan uudet ihmiset, ja hyvä kaverini on myös samalla luokalla (hänen kanssaan tunnetaan jo ylä-asteelta, oltu frendejä siitä asti). Ala- ja yläkoulussa olin ujo, arka ja sisäänpäin käntynyt kiusaamisen vuoksi, nykyään perheeni ja tuttavani ovat kertoneet minun saaneen huomattavasti lisää itsevarmuutta ja elämän iloa, välillä suorastaan säteilen (kuulemma).
Olen tällä hetkellä melko tyytyväinen elämäntilanteeseni. Kiusaminen on taaksejäänyttä elämää ja koen sen vahvistaneen minua vain lisää. Niinkuin Jordin Sparks laulussaan laulaa: ''Somehow I'm still alive inside, took my breath but I survived. I don't know how but I don't even care...''
Mukavaa päivän jatkoa kaikille ja kiitos niille jotka luitte tämän =D .