Romanit
8.4. vietetään kansainvälistä romanipäivää, joka on romaniväestön ja – kulttuurin teemapäivä. Isoisän lapsuudessa romanit liikkuivat
usein kylän raitilla hevospeleillä, kieseillä ja kärryillä. Niinpä heille tuli tavaksi pystyttää leiri jonnekin järven rantaan, jossa oli vettä peseytymiseen ja myös hevosten juottamiseen ja uittamiseen.
Leirielämä ei ollut aina helppoa, mutta romaneilla oli hyvin vankka yhteisö, jossa huolehdittiin sen jäsenistä ja kunnioitettiin
hyviä tapoja. Niinpä esim. vanhempien henkilöiden kunnioittaminen kuului romaniperinteeseen ja kuuluu vielä tänäkin päivänä. Tervehtiminen ja auttaminen kodin puuhissa ja askareissa kuuluivat näihin kallisarvoisiin hyveisiin.
Romanikulttuurissa on hevonen merkinnyt aina paljon. Se oli
kulkuväline, mutta hevosilla käytiin myös kauppaa. Niinpä vuosisadan puolivälissä romanit saattoivat ajaa maalaistalon pihaan ja ennen kuin ilta hämärtyi yöksi, oli tehty isännän kanssa hevoskaupat. Myöhemmin hevosen kohtaloksi tuli väistyä auton
tieltä kulkuvälineenä, mutta romanit ovat tässäkin asiassa perinnetietoista väkeä ja suomalainen raviväki tietää, että heidän
asiantuntemukseensa hevosten hoidossa ja valmennuksessa voi
luottaa.
Romanien elämää on haitannut tietynlainen vieraantuminen suomalaisesta valtaväestöstä. Vähemmistökansanryhmän heikkoon asemaan olisi syytä saada parannusta. Usein romaneita pidetään taipuvaisina pikkurikoksiin, jopa väkivaltaisuuteen. On
sanottu, että se kuuluu heillä ”veren perintöön”. Yhä useammin romanilapset valitsevat kuitenkin tavallisia suomalaisia ammatteja, mutta pitävät kiinni perinteistä, mm. romanivaatteista. Meidän olisi syytä muistaa, että romanit ovat osa Suomen kansaa ja meidän lähimmäisiämme, joiden rotuidentiteettiä täytyy kunnioittaa, eikä halveksia.
8.4. vietetään kansainvälistä romanipäivää, joka on romaniväestön ja – kulttuurin teemapäivä. Isoisän lapsuudessa romanit liikkuivat
usein kylän raitilla hevospeleillä, kieseillä ja kärryillä. Niinpä heille tuli tavaksi pystyttää leiri jonnekin järven rantaan, jossa oli vettä peseytymiseen ja myös hevosten juottamiseen ja uittamiseen.
Leirielämä ei ollut aina helppoa, mutta romaneilla oli hyvin vankka yhteisö, jossa huolehdittiin sen jäsenistä ja kunnioitettiin
hyviä tapoja. Niinpä esim. vanhempien henkilöiden kunnioittaminen kuului romaniperinteeseen ja kuuluu vielä tänäkin päivänä. Tervehtiminen ja auttaminen kodin puuhissa ja askareissa kuuluivat näihin kallisarvoisiin hyveisiin.
Romanikulttuurissa on hevonen merkinnyt aina paljon. Se oli
kulkuväline, mutta hevosilla käytiin myös kauppaa. Niinpä vuosisadan puolivälissä romanit saattoivat ajaa maalaistalon pihaan ja ennen kuin ilta hämärtyi yöksi, oli tehty isännän kanssa hevoskaupat. Myöhemmin hevosen kohtaloksi tuli väistyä auton
tieltä kulkuvälineenä, mutta romanit ovat tässäkin asiassa perinnetietoista väkeä ja suomalainen raviväki tietää, että heidän
asiantuntemukseensa hevosten hoidossa ja valmennuksessa voi
luottaa.
Romanien elämää on haitannut tietynlainen vieraantuminen suomalaisesta valtaväestöstä. Vähemmistökansanryhmän heikkoon asemaan olisi syytä saada parannusta. Usein romaneita pidetään taipuvaisina pikkurikoksiin, jopa väkivaltaisuuteen. On
sanottu, että se kuuluu heillä ”veren perintöön”. Yhä useammin romanilapset valitsevat kuitenkin tavallisia suomalaisia ammatteja, mutta pitävät kiinni perinteistä, mm. romanivaatteista. Meidän olisi syytä muistaa, että romanit ovat osa Suomen kansaa ja meidän lähimmäisiämme, joiden rotuidentiteettiä täytyy kunnioittaa, eikä halveksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
romanilapsista edelleenkään pystyy suorittamaan kouluaan loppuun, tai ainakin ammattikoulutus jää saamatta.
meillä päin talvisin reellä, kesäisin täpötäyteen ahdetuilla kärryillä.
"Anna sie hyvä emäntä leipää. Armahda sie hyvä emäntä, tilkka maitoa lapsille", anelivat. Pitsejä kaupittelivat, povausta tarjottelivat. Ukot kyseli eikö vaihdettaisi hevosta.
Leivän saivat, kysyivät voita ja lihaa, sitten lihapalasta ja perunoista siinä hellalla ruuan pyöräyttivät. Kahvit keittivät omista pöönistään.
Hurjalta tuntui kun lapsineen painuivat taas 30 asteen pakkaseen.
En muista heidän meillä yötä olleen, mutta aina ruokaa annettiin, ehkä joku vaate lapsille.
Lähtiessä Jumalansiunausta toivottelivat. En heitä pelännyt, vaikka outoa kieltään polittivat.
Mikäili tiedän että tää kuuluisi toiselle kanavalle missä on nuo ramaanit tsepuloimassa.Naisten päivä tuli ja meni.mutta kuinka moni sai nyrkistä kukkien sijaan