onko

missä lasta "ammattilainen" kasvattaa ja tehokkaalla toiminnalla saatu lapsi normaali kouluun. eli olisiko mahdollisesti kyse perhekodin oman osaamisen näyttöä ettei tavallaan anneta lapsen kehittyä omaan tahtiin?

ammatillinen perhekoti kirjoitti:

missä lasta "ammattilainen" kasvattaa ja tehokkaalla toiminnalla saatu lapsi normaali kouluun. eli olisiko mahdollisesti kyse perhekodin oman osaamisen näyttöä ettei tavallaan anneta lapsen kehittyä omaan tahtiin?

Olen muistaakseni täältä lukenut, että liikunnanopettaja ja luonnontieteiden kandi perustivat yhdessä perhekodin. Eihän näillä ole mitään erityisammattitaitoa lasten kasvatuksessa.

kerrottu että lapsi menee omiin maailmoihinsa, ja ei omaksu ns, joukkuehenkeä leikeissä missä muita mukana, "huono" häviäjä peleissä ja käyttäytyy toisinaan tilanteissa kuin 4v. (lapsi on 8,5v)
ym ym. ja että yleensä ottaen ei ole ikänsä tasoisella kehitys asteella.

jälkeen kirjoitti:

kerrottu että lapsi menee omiin maailmoihinsa, ja ei omaksu ns, joukkuehenkeä leikeissä missä muita mukana, "huono" häviäjä peleissä ja käyttäytyy toisinaan tilanteissa kuin 4v. (lapsi on 8,5v)
ym ym. ja että yleensä ottaen ei ole ikänsä tasoisella kehitys asteella.

Voi olla kyse vain perhekodin yrityksestä pitkittää siellä oloa mahdollisimman pitkään.

Tapasin yhden perheen joulukuussa vähän ennen kuin heidän lapsensa lähtivät sijaiskotiin. Kuukausi sijoituksen jälkeen pidetyssä palaverissa s-äiti selitti, miten kotona traumatisoitunut lapsi on, ei ilmaise tunteitaan, ei itke, eikä naura, ei syö kunnolla jne. Ihan täyttä potaskaa, koska itse näin lapsen sekä itkevän että nauravan pari päivää ennen sijoitusta. Ja ruoka maistui myös, ainakin kaikki se, mitä lapselle tarjosin.

Jos siis ette huomanneet lapsessa mitään erityistä ennen sijoitusta, voi olla kyse tuollaisesta. Mutta jos jo ennen sijoitusta olisi ollut ongelmia kaverisuhteissa, nimenomaan juuri joukkuepelit olisivat olleet hankalia, olisin suositellut neurologista arviota.

Miksi kehitysviivästymään ei olisi kiinnitetty huomiota neuvolassa? Tai olisihan se pitänyt näkyä eskarissa ja koulussa.

Minusta 8-v:n ei tarvitse olla vielä hyvä häviäjä, hän vasta opettelee sitäkin taitoa. Ja ei kyllä kaikista aikuisistakaan voi sanoa, että he pystyvät kestämään häviämisen.

jälkeen kirjoitti:

kerrottu että lapsi menee omiin maailmoihinsa, ja ei omaksu ns, joukkuehenkeä leikeissä missä muita mukana, "huono" häviäjä peleissä ja käyttäytyy toisinaan tilanteissa kuin 4v. (lapsi on 8,5v)
ym ym. ja että yleensä ottaen ei ole ikänsä tasoisella kehitys asteella.

"oireet", jotka ovat tuleet sijoituksen jälkeen. Sijaisvanhemmuuspalstalla puhutaan yleiseti siitä, kuinka vammaisia lapset ovat, kun he heille saapuvat. Ja siitä, miten kova työ heitä on kuntouttaa.

Miten tavis sijarin ammattitaito riittää tällaiseen kuntoutukseen, jos lapsi ei esimerkiksi leiki tai on vakavasti masentunut? Eikö tällaisten tapausten hoitaminen kuuluisi alan ammattilaisille, eikä lastenhoitajille, joilla hyvin usein ei ole edes lastenhoitajan koulutusta.

Omani oli aivan normaali lapsi kotioloissa ja esimerkiksi leikkipuistossa. Koulunkäynnissä sitten tuli ongelmia ja sijaishuoltoon joutueessaan aivan järkyttäviä ongelmia.

Oman lapseni kohdalta väittäisin, että lapsi kärsi huostaanoton aiheuttamasta kriisistä, enkä ollut vammauttanut häntä hänen varhaislapsuudessaan.

old_profile_38289 kirjoitti:

Voi olla kyse vain perhekodin yrityksestä pitkittää siellä oloa mahdollisimman pitkään.

Tapasin yhden perheen joulukuussa vähän ennen kuin heidän lapsensa lähtivät sijaiskotiin. Kuukausi sijoituksen jälkeen pidetyssä palaverissa s-äiti selitti, miten kotona traumatisoitunut lapsi on, ei ilmaise tunteitaan, ei itke, eikä naura, ei syö kunnolla jne. Ihan täyttä potaskaa, koska itse näin lapsen sekä itkevän että nauravan pari päivää ennen sijoitusta. Ja ruoka maistui myös, ainakin kaikki se, mitä lapselle tarjosin.

Jos siis ette huomanneet lapsessa mitään erityistä ennen sijoitusta, voi olla kyse tuollaisesta. Mutta jos jo ennen sijoitusta olisi ollut ongelmia kaverisuhteissa, nimenomaan juuri joukkuepelit olisivat olleet hankalia, olisin suositellut neurologista arviota.

Miksi kehitysviivästymään ei olisi kiinnitetty huomiota neuvolassa? Tai olisihan se pitänyt näkyä eskarissa ja koulussa.

Minusta 8-v:n ei tarvitse olla vielä hyvä häviäjä, hän vasta opettelee sitäkin taitoa. Ja ei kyllä kaikista aikuisistakaan voi sanoa, että he pystyvät kestämään häviämisen.

Monesti vain törmää tuohon, että sijaispaikka alkaa keksiä vaikka mitä syitä, varsinkin, jos kotiutuksesta on mainittu sanaakaan, mutta muutenkin. Jo alusta asti lapsi halutaan nähdä hyvin, hyvin traumatisoituneena, vaikka voi olla kyse vain huostatraumasta.

Keksittyjä syitä on tietysti vaikea kumota. Vetoa neuvolakirjauksiin, miten hyvin lapsi kehittyi kotona asuessaan. Voit ottaa tietysti myös asianajajan.

Vanamo10 kirjoitti:

"oireet", jotka ovat tuleet sijoituksen jälkeen. Sijaisvanhemmuuspalstalla puhutaan yleiseti siitä, kuinka vammaisia lapset ovat, kun he heille saapuvat. Ja siitä, miten kova työ heitä on kuntouttaa.

Miten tavis sijarin ammattitaito riittää tällaiseen kuntoutukseen, jos lapsi ei esimerkiksi leiki tai on vakavasti masentunut? Eikö tällaisten tapausten hoitaminen kuuluisi alan ammattilaisille, eikä lastenhoitajille, joilla hyvin usein ei ole edes lastenhoitajan koulutusta.

Omani oli aivan normaali lapsi kotioloissa ja esimerkiksi leikkipuistossa. Koulunkäynnissä sitten tuli ongelmia ja sijaishuoltoon joutueessaan aivan järkyttäviä ongelmia.

Oman lapseni kohdalta väittäisin, että lapsi kärsi huostaanoton aiheuttamasta kriisistä, enkä ollut vammauttanut häntä hänen varhaislapsuudessaan.

Aloittajan kysymys siitä, että voiko lapsi kotiutua, vaikka hänellä olisi kehitysviivästymää, niin ei yleensä voi, ellet saa sossua vakuuttumaan siitä, että lapsen kehitys eteni normaalisti ennen sijoitusta.

Ei sossuilla mitään tukia ole tarjota, ei läheskään joka kunnassa edes niitä, mitä lastensuojelulain mukaan pitäisi tarjota.

old_profile_38289 kirjoitti:

Aloittajan kysymys siitä, että voiko lapsi kotiutua, vaikka hänellä olisi kehitysviivästymää, niin ei yleensä voi, ellet saa sossua vakuuttumaan siitä, että lapsen kehitys eteni normaalisti ennen sijoitusta.

Ei sossuilla mitään tukia ole tarjota, ei läheskään joka kunnassa edes niitä, mitä lastensuojelulain mukaan pitäisi tarjota.

siinä enää tarvitaan. Onko nuo "kehitysviivästymät" todellakin vain ammatillisessa perhekodissa tehtyjä? Jos on, niin on kyse puoskaroinneista, ei noin vakavia diagnooseja saa tehdä muut kuin lääkärin ja ne jotka ovat näihin asioihin erikoistuneet.

Pyydä vain sossua kirjaamaan teidän asiakassuunnitelmaanne kotiuttamissuunnitelma. Tai älä pyydä vaan VAADI.

Vanamo10 kirjoitti:

siinä enää tarvitaan. Onko nuo "kehitysviivästymät" todellakin vain ammatillisessa perhekodissa tehtyjä? Jos on, niin on kyse puoskaroinneista, ei noin vakavia diagnooseja saa tehdä muut kuin lääkärin ja ne jotka ovat näihin asioihin erikoistuneet.

Pyydä vain sossua kirjaamaan teidän asiakassuunnitelmaanne kotiuttamissuunnitelma. Tai älä pyydä vaan VAADI.

nyt kunhan juttusille pääsee(on varattu aika) sossuun, niin vaatia kotiuttamissuunnitelmaa, mistä tulikin mieleen että olen pyytänyt sieltä asiakasrekisteri tietoja, niin sain asiakaskertomuksen, mikä ei käsittääkseni ole sama-asia. ja sitten vaadin loki tietoja, en ole saanut. olis ollu palaveri mutta sairastumisen takia en ehtinyt, mutta lähetin tuntia ennen aikaa viestin että tulisi käymään kotonani, koska sossusta kotiini ja takaisin matkaan menee kävellen 10min, ja samalla olisi nähnyt kotioloni. ei kuulunut sossua niin soitin ja kysyin syytä, niin sanoi ette ole aikaa viestejä lukea eikä vastailla. mikä kiire sillä olis ollu? varattu aika oli tunnin mittainen ja tuskin on muille voinut sitä aikaa antaa ja muuta tekemistä ei voi, en ainakaan minä järjestä jos on sovittu aika jonnekkin. asiakassuunnitelmassa ei ole kotiuttamissuunnitelmasta mainintaa. ja lapsen neuroista lausunto että kehitys normaali ikätasoon nähden. en tosiaan ihmettelis että perhekodin tarinoita nämä erityis tarpeet, onhan siellä vissiin 170e vuorokausi joka lapsesta, ja sanoi ettei niitä kotiuttamissuunnitelmia niin vaan tehdä. toi vissiin pistäis kotiuttamiseen vauhtia, ainakin mitä täällä lukenu, kun vaatii sen kotiuttamissuunnitelman. pari vuotta huostasta menny eikä suunnitelmaa, niin on kyllä jotenkin varmaa tyhmää kusetettu.

tarkoitus on kirjoitti:

nyt kunhan juttusille pääsee(on varattu aika) sossuun, niin vaatia kotiuttamissuunnitelmaa, mistä tulikin mieleen että olen pyytänyt sieltä asiakasrekisteri tietoja, niin sain asiakaskertomuksen, mikä ei käsittääkseni ole sama-asia. ja sitten vaadin loki tietoja, en ole saanut. olis ollu palaveri mutta sairastumisen takia en ehtinyt, mutta lähetin tuntia ennen aikaa viestin että tulisi käymään kotonani, koska sossusta kotiini ja takaisin matkaan menee kävellen 10min, ja samalla olisi nähnyt kotioloni. ei kuulunut sossua niin soitin ja kysyin syytä, niin sanoi ette ole aikaa viestejä lukea eikä vastailla. mikä kiire sillä olis ollu? varattu aika oli tunnin mittainen ja tuskin on muille voinut sitä aikaa antaa ja muuta tekemistä ei voi, en ainakaan minä järjestä jos on sovittu aika jonnekkin. asiakassuunnitelmassa ei ole kotiuttamissuunnitelmasta mainintaa. ja lapsen neuroista lausunto että kehitys normaali ikätasoon nähden. en tosiaan ihmettelis että perhekodin tarinoita nämä erityis tarpeet, onhan siellä vissiin 170e vuorokausi joka lapsesta, ja sanoi ettei niitä kotiuttamissuunnitelmia niin vaan tehdä. toi vissiin pistäis kotiuttamiseen vauhtia, ainakin mitä täällä lukenu, kun vaatii sen kotiuttamissuunnitelman. pari vuotta huostasta menny eikä suunnitelmaa, niin on kyllä jotenkin varmaa tyhmää kusetettu.

ja sain, vaikka meillä oli vielä tapaamisoikeuden rajoitus päällä.Vetosin vain lakipykäliin ja sosiaaliportin selostukseen asiasta, miten asiakassuunnitelma tehdään.

En saanut sitä niin nopealla aikataululla kuin halusin, mutta nyt ovat viikonloppulomatkin pidentyneet ja tulevat pikkuhiljaa pidentymään koko ajan. Loppuvuodesta lapsen sitten pitäsi päästä kotiin kokonaan, aluksi jonain kotisijoituksena ja sen jälkeen virallisesti.

Aina vain pelottaa, että jokin asia saattaisi mennä pieleen.

Vanamo10 kirjoitti:

"oireet", jotka ovat tuleet sijoituksen jälkeen. Sijaisvanhemmuuspalstalla puhutaan yleiseti siitä, kuinka vammaisia lapset ovat, kun he heille saapuvat. Ja siitä, miten kova työ heitä on kuntouttaa.

Miten tavis sijarin ammattitaito riittää tällaiseen kuntoutukseen, jos lapsi ei esimerkiksi leiki tai on vakavasti masentunut? Eikö tällaisten tapausten hoitaminen kuuluisi alan ammattilaisille, eikä lastenhoitajille, joilla hyvin usein ei ole edes lastenhoitajan koulutusta.

Omani oli aivan normaali lapsi kotioloissa ja esimerkiksi leikkipuistossa. Koulunkäynnissä sitten tuli ongelmia ja sijaishuoltoon joutueessaan aivan järkyttäviä ongelmia.

Oman lapseni kohdalta väittäisin, että lapsi kärsi huostaanoton aiheuttamasta kriisistä, enkä ollut vammauttanut häntä hänen varhaislapsuudessaan.

Minun lapsellani todettiin myös olevan erityistarpeita, siis ne olivat aivan kirjattuina asiakaskertomukseen.
Mutta tarkemmin asiaa tutkittuamme, erityistarpeet olivat lapsen huono käsiala.
Näinkin voi käydä, olkaapa siis tarkkoina kun aletaan puhumaan erityistarpeista.
Toinen tuntemani tapaus kirjattiin kehityshäiriöiseksi, hänellä oli kehossa oleva hormoni peräinen liika kasvu, joka ei siis ollut aivotoimintaan, eikä muuhunkaan kehitykseen vaikuttava.
Normaali murrosiässä tuleva häiriö.

jälkeen kirjoitti:

kerrottu että lapsi menee omiin maailmoihinsa, ja ei omaksu ns, joukkuehenkeä leikeissä missä muita mukana, "huono" häviäjä peleissä ja käyttäytyy toisinaan tilanteissa kuin 4v. (lapsi on 8,5v)
ym ym. ja että yleensä ottaen ei ole ikänsä tasoisella kehitys asteella.

kuin muut yhteensä. Mitä helkutin joukkuepelejä pitää pelata että olisi normaali. Ei mitään pelejä tarvita, voihan ajatella omilla aivoillaankin. Tuota joukkuepelijuttua minäkin sain kuunnella monta vuotta, enkä vieläkään ymmärrä mitä sillä joukkuepelillä oikein meinataan. Sen verran lapsillani on joukkuehenkeä, että olisivat halunneet takaisin kotiin. Se ei ollut oikeaa joukkuehenkeä ja epäselväksi jäi minulle että mitä helvettiä lapsiltani ja minulta oikein vaadittiin. No nyt lopussa vatkataan vuosien takaisia juttuja, sijarit vissiin pelaa pelaamistaan mitäpä ne muutakaan ymmärtäisivät yhtään mistään tavallisesta elämästä. Kyllä on elämässä harmeja nyt miltä olisi vältytty jos sijoituksia ei olisi tehty. Menee kymmenen vuotta veronmaksajien piikkiin selvitellä perheeni normaaliin elämiseen takaisin.

tarkoitus on kirjoitti:

nyt kunhan juttusille pääsee(on varattu aika) sossuun, niin vaatia kotiuttamissuunnitelmaa, mistä tulikin mieleen että olen pyytänyt sieltä asiakasrekisteri tietoja, niin sain asiakaskertomuksen, mikä ei käsittääkseni ole sama-asia. ja sitten vaadin loki tietoja, en ole saanut. olis ollu palaveri mutta sairastumisen takia en ehtinyt, mutta lähetin tuntia ennen aikaa viestin että tulisi käymään kotonani, koska sossusta kotiini ja takaisin matkaan menee kävellen 10min, ja samalla olisi nähnyt kotioloni. ei kuulunut sossua niin soitin ja kysyin syytä, niin sanoi ette ole aikaa viestejä lukea eikä vastailla. mikä kiire sillä olis ollu? varattu aika oli tunnin mittainen ja tuskin on muille voinut sitä aikaa antaa ja muuta tekemistä ei voi, en ainakaan minä järjestä jos on sovittu aika jonnekkin. asiakassuunnitelmassa ei ole kotiuttamissuunnitelmasta mainintaa. ja lapsen neuroista lausunto että kehitys normaali ikätasoon nähden. en tosiaan ihmettelis että perhekodin tarinoita nämä erityis tarpeet, onhan siellä vissiin 170e vuorokausi joka lapsesta, ja sanoi ettei niitä kotiuttamissuunnitelmia niin vaan tehdä. toi vissiin pistäis kotiuttamiseen vauhtia, ainakin mitä täällä lukenu, kun vaatii sen kotiuttamissuunnitelman. pari vuotta huostasta menny eikä suunnitelmaa, niin on kyllä jotenkin varmaa tyhmää kusetettu.

kotiuttamissuunnitelmista. Ne pistävät niin pirusti hantiin, kun kuulevat koko sanankin. Niin ainakin meillä. Onneksi sossu tällä kertaa jätti sijaishuollon mielipiteet omaan arvoonsa.

Ei meidänkään sossu siirrä neuvotteluaikoja. Syyksi ei ole riittänyt sairaalassaolo, työpaikkahaastattelu tai paha sairaus. Niinpä ovat keskenään palaveeranneet. Tosin sossun esimies sanoi yhteistapaamisessa, että em. syyt ovat riittäviä palaverien siirtämiseen toiseen ajankohtaan.

olla viisaampi kirjoitti:

kuin muut yhteensä. Mitä helkutin joukkuepelejä pitää pelata että olisi normaali. Ei mitään pelejä tarvita, voihan ajatella omilla aivoillaankin. Tuota joukkuepelijuttua minäkin sain kuunnella monta vuotta, enkä vieläkään ymmärrä mitä sillä joukkuepelillä oikein meinataan. Sen verran lapsillani on joukkuehenkeä, että olisivat halunneet takaisin kotiin. Se ei ollut oikeaa joukkuehenkeä ja epäselväksi jäi minulle että mitä helvettiä lapsiltani ja minulta oikein vaadittiin. No nyt lopussa vatkataan vuosien takaisia juttuja, sijarit vissiin pelaa pelaamistaan mitäpä ne muutakaan ymmärtäisivät yhtään mistään tavallisesta elämästä. Kyllä on elämässä harmeja nyt miltä olisi vältytty jos sijoituksia ei olisi tehty. Menee kymmenen vuotta veronmaksajien piikkiin selvitellä perheeni normaaliin elämiseen takaisin.

Vaatimus niissä menestymiseen on yksi niitä käsittämättömiä vaatimuksia, että joka lapsen on joka asiassa liuettava harmaaseen massaan.

Eli jos kerran koulumaailmassa pidetään tärkeänä liikuntatuntien yhteydessä joukkuepelejä, niin joka ei niistä pidä, tai jonka varsinkin alaluokilla on vaikea hahmottaa pelin kulkua suurella pelikentällä, hänet viranomaiset leimaavat epäkelvoksi ja kehityksestä jälkeen jääneeksi yksilöksi ja tämän ajattelutavan mukaan kaikki kehitysviivästymät ovat vanhempien huonolla hoidolla ja kasvatuksella aikaansaamia.

VARPU-huuman (Stakesin varhaisen puuttumisen projekti) ollessa kuumimmillaan tällainen ajattelu iskostui monen sosiaalityöntekijän ja sijaishoitajan ajatuksiin, eikä sitä sieltä helpolla saada pois. Ei sittenkään, vaikka Stakeskin on ihmetellyt, miten väärin heidän alkujaan hyväksi tarkoitettua asiaansa sovellettiin käytännössä.

old_profile_38289 kirjoitti:

Vaatimus niissä menestymiseen on yksi niitä käsittämättömiä vaatimuksia, että joka lapsen on joka asiassa liuettava harmaaseen massaan.

Eli jos kerran koulumaailmassa pidetään tärkeänä liikuntatuntien yhteydessä joukkuepelejä, niin joka ei niistä pidä, tai jonka varsinkin alaluokilla on vaikea hahmottaa pelin kulkua suurella pelikentällä, hänet viranomaiset leimaavat epäkelvoksi ja kehityksestä jälkeen jääneeksi yksilöksi ja tämän ajattelutavan mukaan kaikki kehitysviivästymät ovat vanhempien huonolla hoidolla ja kasvatuksella aikaansaamia.

VARPU-huuman (Stakesin varhaisen puuttumisen projekti) ollessa kuumimmillaan tällainen ajattelu iskostui monen sosiaalityöntekijän ja sijaishoitajan ajatuksiin, eikä sitä sieltä helpolla saada pois. Ei sittenkään, vaikka Stakeskin on ihmetellyt, miten väärin heidän alkujaan hyväksi tarkoitettua asiaansa sovellettiin käytännössä.

Olen usein joutunut ottamaan yhteyttä opettajaan sen vuoksi kun lasta pahoinpidellään koulussa. Nyt pari päivää sitten opettaja vastasi aivan irrallisesti, että mitähän lapsi ITSE tekee...kehotti neuvomaan lapselle välitunnin yhteisiä leikkisääntöjä. -Lapsi inhoaa noita nopeita pelitilanteita, haluaa auttaa vastapuolen pelaajia jne, hänet on nöyryytetty kirkonrotassa 1. luokalla (kaikki pelikaverit tuli rynnäköllä piiloistaan ja nauroivat hänelle). Opettaja siis syyllisti lapseni aivan eri aiheesta mistä hänelle mainitsin! Vaihtoi aihetta.

Ihmeellistä on se, että tämä pahoinpitelijä esiintyy koulun juhlissa soittamalla. Samoin erään toisen kiusaajan isoveli on esiintynyt juhlissa. Tuonkaan kiusaajan tekemisiin opettaja ei puutu. Asuinalueellamme on ihan varmasti joku "kerma", joka pitää toistensa puolta...

...siis onko näin? kirjoitti:

Olen usein joutunut ottamaan yhteyttä opettajaan sen vuoksi kun lasta pahoinpidellään koulussa. Nyt pari päivää sitten opettaja vastasi aivan irrallisesti, että mitähän lapsi ITSE tekee...kehotti neuvomaan lapselle välitunnin yhteisiä leikkisääntöjä. -Lapsi inhoaa noita nopeita pelitilanteita, haluaa auttaa vastapuolen pelaajia jne, hänet on nöyryytetty kirkonrotassa 1. luokalla (kaikki pelikaverit tuli rynnäköllä piiloistaan ja nauroivat hänelle). Opettaja siis syyllisti lapseni aivan eri aiheesta mistä hänelle mainitsin! Vaihtoi aihetta.

Ihmeellistä on se, että tämä pahoinpitelijä esiintyy koulun juhlissa soittamalla. Samoin erään toisen kiusaajan isoveli on esiintynyt juhlissa. Tuonkaan kiusaajan tekemisiin opettaja ei puutu. Asuinalueellamme on ihan varmasti joku "kerma", joka pitää toistensa puolta...

Tietääkö joku mitään tästä poppoosta enemmän (on oltava vakavarainen ainakin että heihin voi liittyä):http://www.oddfellow.fi/index_fin.htm

...siis onko näin? kirjoitti:

Olen usein joutunut ottamaan yhteyttä opettajaan sen vuoksi kun lasta pahoinpidellään koulussa. Nyt pari päivää sitten opettaja vastasi aivan irrallisesti, että mitähän lapsi ITSE tekee...kehotti neuvomaan lapselle välitunnin yhteisiä leikkisääntöjä. -Lapsi inhoaa noita nopeita pelitilanteita, haluaa auttaa vastapuolen pelaajia jne, hänet on nöyryytetty kirkonrotassa 1. luokalla (kaikki pelikaverit tuli rynnäköllä piiloistaan ja nauroivat hänelle). Opettaja siis syyllisti lapseni aivan eri aiheesta mistä hänelle mainitsin! Vaihtoi aihetta.

Ihmeellistä on se, että tämä pahoinpitelijä esiintyy koulun juhlissa soittamalla. Samoin erään toisen kiusaajan isoveli on esiintynyt juhlissa. Tuonkaan kiusaajan tekemisiin opettaja ei puutu. Asuinalueellamme on ihan varmasti joku "kerma", joka pitää toistensa puolta...

se ei auta rehtorin esimieheen.

Jos lapseltasi eivät urheilussa joukkuepelit suju, niin hän on samanlainen kuin oma lapseni. Voithan pyytää lapsellesi vapautusta urheilusta, niin nuo kiusaamistilanteet jäävät pois.

Kirjoita ylös kaikki tapahtumat, mistä lapsesi kertoo. Näitä voi sitten näyttää rehtorille tai hänen esimiehilleen. Jos niitä ei kirjoita ylös, unohtuu ne suurimmaksi osaksi, kun niistä menee kertomaan.

Ei opettajalla saa olla mitään lellikkejä, joiden tekemisiä katsotaan ja ollaan piittaamatta. Yritin itse joskus kertoa opettajalle lapsen kiusaamisesta, mutta hän ei välittänyt tai väitti, ettei sitä ole. Lapseni kuitenkin tyytyi tähän vastaukseen, eikä halunnut, että teen enempää.

väärästä lapsesta kirjoitti:

Tietääkö joku mitään tästä poppoosta enemmän (on oltava vakavarainen ainakin että heihin voi liittyä):http://www.oddfellow.fi/index_fin.htm

eriskummallinen olento :), siitähän voi jotain päätellä.

Vanamo10 kirjoitti:

se ei auta rehtorin esimieheen.

Jos lapseltasi eivät urheilussa joukkuepelit suju, niin hän on samanlainen kuin oma lapseni. Voithan pyytää lapsellesi vapautusta urheilusta, niin nuo kiusaamistilanteet jäävät pois.

Kirjoita ylös kaikki tapahtumat, mistä lapsesi kertoo. Näitä voi sitten näyttää rehtorille tai hänen esimiehilleen. Jos niitä ei kirjoita ylös, unohtuu ne suurimmaksi osaksi, kun niistä menee kertomaan.

Ei opettajalla saa olla mitään lellikkejä, joiden tekemisiä katsotaan ja ollaan piittaamatta. Yritin itse joskus kertoa opettajalle lapsen kiusaamisesta, mutta hän ei välittänyt tai väitti, ettei sitä ole. Lapseni kuitenkin tyytyi tähän vastaukseen, eikä halunnut, että teen enempää.

Vaikein tilanne meillä oli tuon suhteen silloin kun lapsella kyllä jo oli neuron diagnoosi, mutta Helsingin kaupungin rahapulan takia (= väärän rahankäytön takia) lapsi integroitiin tavalliseen luokkaan, koska silloisessa koulussa olevat erityisopetusluokat olivat vain ns. häirikköluokkia (= laitonta perusopetuslain rikkomista, että niitä vielä on) ja sen verran sentään järkeä viranomaisilla oli, että rauhallista ja sääntöihin sopeutuvaa lastani ei edes yritetty tarjota sinne.

Niinpä integroitiin ja juttu olisi saattanut onnistua, jos luokanopettaja olisi edes Lastenlinnan tarjoaman konsultoinnin turvin kyennyt huomioimaan lapsen erityistarpeita, mutta hän oli ihmisenä sellainen, että siihen hän ei pystynyt. Lisäksi opettaja oli urheiluhullu, veti mm. vapaaehtoisia liikuntakerhoja ja muutenkin kannatti sitä, että muiden aineiden opetusta olisi pitänyt vähentää urheilun kustannuksella.

Eihän tuollainen opettaja tietysti kyennyt hyväksymään mitään vapautusta urheilusta, vaikea hänen oli tajuta sitäkään, mitä ongelmia lapsella oli joukkuepelien suhteen. Hän hyväksyi pitkin hampain sen, että lapsi saa seurata aluksi kentän reunalla, koska ope uskoi ilmeisesti, että kukaan lapsi ei voi olla kiinnostumatta jalkapallosta kun vain saa nähdä, miten kivaa toisten on sitä pelata.

Minusta se oli pelkkää lapsen kiusaamista ja helpotusta saatiin vasta koulun vaihdolla. Monia ikäviä juttuja sattui ja oikeastaan open urheiluhulluus oli se, mikä alun alkaen alkoi kiristää lapsen ja opettajan välejä. Uudessa koulussa erityisopettaja ymmärsi täysin lapsen ongelman joukkuepelien suhteen ja hän saikin osittaisen koulukohtaisen vapautuksen eka lukukauden ajaksi. Eivät urheilutunnit suosikkiaineisiin kuulu vieläkään, mutta menevät joten kuten kun ryhmässä on useampi aikuinen, eikä lasta kuitenkaan pakoteta mihinkään. On sieltä joitain kivojakin kokemuksia jo ehtinyt tulla.

Koko urheilun korostaminen tuntuu välillä amerikkalaiselta mallilta ihailla urheilussa menestyviä oppilaita. Lapsen yksilöllisyys olisi niin tärkeää ottaa huomioon monessakin mielessä ja on käsittämätöntä, miten meillä sekin asia on varpuiltu vanhempien kyvyttömyydeksi lapsen sosiaalistamisessa, jos joku ei pidä joukkuepeleistä.

Hymyillen muistan omia urheilutuntejani n. 10-vuotiaana kun jo silloin minusta oli tärkeää olla hienotunteinen ja ystävällinen toisille ihmisille. Siksi koripallosta tuli kova tenkka på, koska minusta oli tosi törkeää, jos joku ryösti, siis ryösti, minulta pelissä pallon :) ja olisin halunnut ystävällisesti huomioida myös vastapuolta ja antaa heillekin tilaisuuksia korien tekemiseen. No eihän oma joukkue sitä hyväksynyt tietysti ja minua ei enää huudettu mukaan joukkueeseen kun niitä jaettiin. Ei ollut minusta hyvä sekään, koska muistan silloin ajatelleeni, että ei niiden nyt sentään huonona olisi tarvinnut minua pitää kun halusin olla vain reilu ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan.

Ei olisi minusta tullut huippukoripalloilijaa, muta onneksi oli ymmärtävä opettaja, joka jutteli kanssani paljon kun lintsasin koristunneilta muutaman kerran. En muista enää, mistä hän sen ajan otti, mutta hän pyysi minua pitkille kävelylenkeille kanssaan ja kai hänelle selvisi lopulta syy korisinhooni, koska hän vähän myhäillen suhtautui mielipiteisiini. Useita lenkkejä kävelin opettajan kanssa kahden ja puhuttiin paljon kaikista asioista. Hänellä taisi olla iso merkitys minussa muuten ihmisenä kasvamisessa, koska muistan hänen lainanneen minulle jonkun suorastaan filosofisen teoksen, jossa oli kuuluisien ajattelijoiden mietelauseita ja elämänohjeita. Kirjoitin niitä kotona ylös muistivihkooni ja yritin omaksua ja ymmärtää niitä. Varmasti niistä jotain jäi takkiin mukaan elämän varrelle. Ei silloin puhuttu koulun ja kodin yhteistyöstä, ei ope koskaan kotiin yhteyttä ottanut. Äiti halusi nähdä open lainaamat kirjat, hyväksyi ne, ymmärsi korisinhon ja oli tyytyväinen opettajan suhtautumiseen.

Mutta mistähän tänä päivänä löytyisi tuollaisia opettajia, jotka ylisuurissa luokissa ja ylityöllistettyinä ehtisivät antaa mitään ylimääräistä aikaa oppilaalle. Enkä ymmärrä sitäkään, että miten on yleensä mahdollista tämä kaikkien lasten samaan muottiin puristamispakko neuvolaiästä alkaen. Jos et kasva keskivertokäyrien mukaan, aletaan vanhempia kyräillä epäluuloisesti. Kasvatusammattilaiset ymmärtävät kyllä, miten tuhoisaa pienen lapsen itsetunnolle on tajuta jo neuvolasta alkaen, että hän ei vastaa odotuksia, hän ei ole ihanne, hänessä on jotain toivomisen varaa, kaikki eivät hyväksy häntä, hänen pitäisi olla erilainen kuin on, esim. kasvun suhteen. Mutta valheellista lapsen etua toteuttavan lastensuojelun nimissä on kaikki mahdollista.

Vanamon ohje ottaa yhteys rehtoriin, on hyvä minustakin. Jos ei sillä halua kiristää välejä luokanopettajaan, pitäisi yhteydenotosta kertoa opettajalle etukäteen. Näin minua neuvoi viisas koulupsykologi tekemään, että kuntaorganisaation missään kohtaa ei saa tavallaan sivuuttaa ketään, valittaa ei saa ylemmälle taholle, jos ei edes kerro siitä etukäteen asiasta vastuussa olevalle henkilölle. Siis asialle on tehtävä kaikki mahdollinen ensin alemmalla taholla.

Vrt. eiliset tv-uutiset, jossa mainittiin, että lastentarhanopettajat eivät saa valittaa julkisuudessa lasten ja omista huonoista työoloista, siitä ei valittajalle hyvä seuraa. Sama koskee myös lastensuojelutyöntekijöitä, tietysti. Järjestys se kaikessa olla pitää, kaikessa muussakin, mutta ennen kaikkea kuntaorganisaatiossa.

old_profile_38289 kirjoitti:

Vaikein tilanne meillä oli tuon suhteen silloin kun lapsella kyllä jo oli neuron diagnoosi, mutta Helsingin kaupungin rahapulan takia (= väärän rahankäytön takia) lapsi integroitiin tavalliseen luokkaan, koska silloisessa koulussa olevat erityisopetusluokat olivat vain ns. häirikköluokkia (= laitonta perusopetuslain rikkomista, että niitä vielä on) ja sen verran sentään järkeä viranomaisilla oli, että rauhallista ja sääntöihin sopeutuvaa lastani ei edes yritetty tarjota sinne.

Niinpä integroitiin ja juttu olisi saattanut onnistua, jos luokanopettaja olisi edes Lastenlinnan tarjoaman konsultoinnin turvin kyennyt huomioimaan lapsen erityistarpeita, mutta hän oli ihmisenä sellainen, että siihen hän ei pystynyt. Lisäksi opettaja oli urheiluhullu, veti mm. vapaaehtoisia liikuntakerhoja ja muutenkin kannatti sitä, että muiden aineiden opetusta olisi pitänyt vähentää urheilun kustannuksella.

Eihän tuollainen opettaja tietysti kyennyt hyväksymään mitään vapautusta urheilusta, vaikea hänen oli tajuta sitäkään, mitä ongelmia lapsella oli joukkuepelien suhteen. Hän hyväksyi pitkin hampain sen, että lapsi saa seurata aluksi kentän reunalla, koska ope uskoi ilmeisesti, että kukaan lapsi ei voi olla kiinnostumatta jalkapallosta kun vain saa nähdä, miten kivaa toisten on sitä pelata.

Minusta se oli pelkkää lapsen kiusaamista ja helpotusta saatiin vasta koulun vaihdolla. Monia ikäviä juttuja sattui ja oikeastaan open urheiluhulluus oli se, mikä alun alkaen alkoi kiristää lapsen ja opettajan välejä. Uudessa koulussa erityisopettaja ymmärsi täysin lapsen ongelman joukkuepelien suhteen ja hän saikin osittaisen koulukohtaisen vapautuksen eka lukukauden ajaksi. Eivät urheilutunnit suosikkiaineisiin kuulu vieläkään, mutta menevät joten kuten kun ryhmässä on useampi aikuinen, eikä lasta kuitenkaan pakoteta mihinkään. On sieltä joitain kivojakin kokemuksia jo ehtinyt tulla.

Koko urheilun korostaminen tuntuu välillä amerikkalaiselta mallilta ihailla urheilussa menestyviä oppilaita. Lapsen yksilöllisyys olisi niin tärkeää ottaa huomioon monessakin mielessä ja on käsittämätöntä, miten meillä sekin asia on varpuiltu vanhempien kyvyttömyydeksi lapsen sosiaalistamisessa, jos joku ei pidä joukkuepeleistä.

Hymyillen muistan omia urheilutuntejani n. 10-vuotiaana kun jo silloin minusta oli tärkeää olla hienotunteinen ja ystävällinen toisille ihmisille. Siksi koripallosta tuli kova tenkka på, koska minusta oli tosi törkeää, jos joku ryösti, siis ryösti, minulta pelissä pallon :) ja olisin halunnut ystävällisesti huomioida myös vastapuolta ja antaa heillekin tilaisuuksia korien tekemiseen. No eihän oma joukkue sitä hyväksynyt tietysti ja minua ei enää huudettu mukaan joukkueeseen kun niitä jaettiin. Ei ollut minusta hyvä sekään, koska muistan silloin ajatelleeni, että ei niiden nyt sentään huonona olisi tarvinnut minua pitää kun halusin olla vain reilu ja oikeudenmukainen kaikkia kohtaan.

Ei olisi minusta tullut huippukoripalloilijaa, muta onneksi oli ymmärtävä opettaja, joka jutteli kanssani paljon kun lintsasin koristunneilta muutaman kerran. En muista enää, mistä hän sen ajan otti, mutta hän pyysi minua pitkille kävelylenkeille kanssaan ja kai hänelle selvisi lopulta syy korisinhooni, koska hän vähän myhäillen suhtautui mielipiteisiini. Useita lenkkejä kävelin opettajan kanssa kahden ja puhuttiin paljon kaikista asioista. Hänellä taisi olla iso merkitys minussa muuten ihmisenä kasvamisessa, koska muistan hänen lainanneen minulle jonkun suorastaan filosofisen teoksen, jossa oli kuuluisien ajattelijoiden mietelauseita ja elämänohjeita. Kirjoitin niitä kotona ylös muistivihkooni ja yritin omaksua ja ymmärtää niitä. Varmasti niistä jotain jäi takkiin mukaan elämän varrelle. Ei silloin puhuttu koulun ja kodin yhteistyöstä, ei ope koskaan kotiin yhteyttä ottanut. Äiti halusi nähdä open lainaamat kirjat, hyväksyi ne, ymmärsi korisinhon ja oli tyytyväinen opettajan suhtautumiseen.

Mutta mistähän tänä päivänä löytyisi tuollaisia opettajia, jotka ylisuurissa luokissa ja ylityöllistettyinä ehtisivät antaa mitään ylimääräistä aikaa oppilaalle. Enkä ymmärrä sitäkään, että miten on yleensä mahdollista tämä kaikkien lasten samaan muottiin puristamispakko neuvolaiästä alkaen. Jos et kasva keskivertokäyrien mukaan, aletaan vanhempia kyräillä epäluuloisesti. Kasvatusammattilaiset ymmärtävät kyllä, miten tuhoisaa pienen lapsen itsetunnolle on tajuta jo neuvolasta alkaen, että hän ei vastaa odotuksia, hän ei ole ihanne, hänessä on jotain toivomisen varaa, kaikki eivät hyväksy häntä, hänen pitäisi olla erilainen kuin on, esim. kasvun suhteen. Mutta valheellista lapsen etua toteuttavan lastensuojelun nimissä on kaikki mahdollista.

Vanamon ohje ottaa yhteys rehtoriin, on hyvä minustakin. Jos ei sillä halua kiristää välejä luokanopettajaan, pitäisi yhteydenotosta kertoa opettajalle etukäteen. Näin minua neuvoi viisas koulupsykologi tekemään, että kuntaorganisaation missään kohtaa ei saa tavallaan sivuuttaa ketään, valittaa ei saa ylemmälle taholle, jos ei edes kerro siitä etukäteen asiasta vastuussa olevalle henkilölle. Siis asialle on tehtävä kaikki mahdollinen ensin alemmalla taholla.

Vrt. eiliset tv-uutiset, jossa mainittiin, että lastentarhanopettajat eivät saa valittaa julkisuudessa lasten ja omista huonoista työoloista, siitä ei valittajalle hyvä seuraa. Sama koskee myös lastensuojelutyöntekijöitä, tietysti. Järjestys se kaikessa olla pitää, kaikessa muussakin, mutta ennen kaikkea kuntaorganisaatiossa.

kasvukäyrää seurataan sen takia, että jos kasvu viivästyy, on takana jokin sairaus. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jolla on pituuskasvun häiriintymisen lisäksi monia muitakin sivuvaikutuksia.

Vanamo10 kirjoitti:

kasvukäyrää seurataan sen takia, että jos kasvu viivästyy, on takana jokin sairaus. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, jolla on pituuskasvun häiriintymisen lisäksi monia muitakin sivuvaikutuksia.

Mutta miksi se ei voi jäädä siihen, että sitä seurataan? Jos jokin sairaus ilmenee, siihen on saatava lääkitys, ja asian pitäisi jäädä siihen. Mutta kun ei vain useinkaan jää.

tarkoitus on kirjoitti:

nyt kunhan juttusille pääsee(on varattu aika) sossuun, niin vaatia kotiuttamissuunnitelmaa, mistä tulikin mieleen että olen pyytänyt sieltä asiakasrekisteri tietoja, niin sain asiakaskertomuksen, mikä ei käsittääkseni ole sama-asia. ja sitten vaadin loki tietoja, en ole saanut. olis ollu palaveri mutta sairastumisen takia en ehtinyt, mutta lähetin tuntia ennen aikaa viestin että tulisi käymään kotonani, koska sossusta kotiini ja takaisin matkaan menee kävellen 10min, ja samalla olisi nähnyt kotioloni. ei kuulunut sossua niin soitin ja kysyin syytä, niin sanoi ette ole aikaa viestejä lukea eikä vastailla. mikä kiire sillä olis ollu? varattu aika oli tunnin mittainen ja tuskin on muille voinut sitä aikaa antaa ja muuta tekemistä ei voi, en ainakaan minä järjestä jos on sovittu aika jonnekkin. asiakassuunnitelmassa ei ole kotiuttamissuunnitelmasta mainintaa. ja lapsen neuroista lausunto että kehitys normaali ikätasoon nähden. en tosiaan ihmettelis että perhekodin tarinoita nämä erityis tarpeet, onhan siellä vissiin 170e vuorokausi joka lapsesta, ja sanoi ettei niitä kotiuttamissuunnitelmia niin vaan tehdä. toi vissiin pistäis kotiuttamiseen vauhtia, ainakin mitä täällä lukenu, kun vaatii sen kotiuttamissuunnitelman. pari vuotta huostasta menny eikä suunnitelmaa, niin on kyllä jotenkin varmaa tyhmää kusetettu.

puolisoni lapset käy säännöllisesti viikonloppuja meillä, niin perhekoti ei anna lasten olla yhtäaikaa, syynä on että lapsen koulunkäynti kärsii siitä että olisi viikonlopun kotilomalla sisarpuolien kanssa yhtäaikaa.

vielä että kirjoitti:

puolisoni lapset käy säännöllisesti viikonloppuja meillä, niin perhekoti ei anna lasten olla yhtäaikaa, syynä on että lapsen koulunkäynti kärsii siitä että olisi viikonlopun kotilomalla sisarpuolien kanssa yhtäaikaa.

Tuo asiahan kuuluu myös sosiaalityöntekijän päätettäväksi eikä perhekodin. Käske sitä sossuasi ottamaan itseään niskasta kiinni ja ottamaan päätöksentekovallan siellä missä hänen kuuluu se tehdä.

Perustelu on todella ontuva ja naurettava. Mitä kahjoja siellä perhekodissa oikein majailee! "erityistarpeet! "koulunkäynti kärsii toisista lapsista viikonloppuna!" Ei voi olla ja jos on niin on todellakin naurettavaa, miten perhekoti yrittää pitää kiinni lapsestasi.

Sisarpuolethan kuuluvat lapsesi läheisiin, joten näitä tapaamisia kuuluisi jo lastensuojelulain mukaankin tukea. Lapsella on oikeus tavata läheisiään.

Tulee mieleen hdl, jonka touhu oli sanoin kuvaamatonta.

Vanamo10 kirjoitti:

Tuo asiahan kuuluu myös sosiaalityöntekijän päätettäväksi eikä perhekodin. Käske sitä sossuasi ottamaan itseään niskasta kiinni ja ottamaan päätöksentekovallan siellä missä hänen kuuluu se tehdä.

Perustelu on todella ontuva ja naurettava. Mitä kahjoja siellä perhekodissa oikein majailee! "erityistarpeet! "koulunkäynti kärsii toisista lapsista viikonloppuna!" Ei voi olla ja jos on niin on todellakin naurettavaa, miten perhekoti yrittää pitää kiinni lapsestasi.

Sisarpuolethan kuuluvat lapsesi läheisiin, joten näitä tapaamisia kuuluisi jo lastensuojelulain mukaankin tukea. Lapsella on oikeus tavata läheisiään.

Tulee mieleen hdl, jonka touhu oli sanoin kuvaamatonta.

en sen tarkemmin kerro mutta yksi toinen läheinen kenen luona lapsi myös lomailee viikoloppuja niin siellä on pieni alle 1v ikäinen, ja tämäkin on kuulemma vaikuttanut lapsen koulunkäyntiin mutta silti saa siellä käydä edelleen lomilla, ei minulla sitä vastaan ole mitään mutta kun se pieni lapsi siellä ei edes ole sukua. mutta ymmärtäähän sen kun tämä läheinen on ollut alusta asti huostan kannalla niin sehän sopii perhekodille. ja silti minulla ei ole lapseni kyläilyjä vastaan mitään siellä. mutta plaah... että näin.

ja vielä, kirjoitti:

en sen tarkemmin kerro mutta yksi toinen läheinen kenen luona lapsi myös lomailee viikoloppuja niin siellä on pieni alle 1v ikäinen, ja tämäkin on kuulemma vaikuttanut lapsen koulunkäyntiin mutta silti saa siellä käydä edelleen lomilla, ei minulla sitä vastaan ole mitään mutta kun se pieni lapsi siellä ei edes ole sukua. mutta ymmärtäähän sen kun tämä läheinen on ollut alusta asti huostan kannalla niin sehän sopii perhekodille. ja silti minulla ei ole lapseni kyläilyjä vastaan mitään siellä. mutta plaah... että näin.

Tuohan on todella epäoikeudenmukaista nuo vierailut läheisen luona, joka puoltaa huostaa. Minä saisin raivarin, joka vierailusta. Eikö lapsellesi olisi tärkeämpää vierailla kotonaan.

Ei ole järjellisiä väittämiä, että toisten lasten tapaaminen viikonloppuisin haittaisi koulunkäyntiä.

Vanamo10 kirjoitti:

Tuohan on todella epäoikeudenmukaista nuo vierailut läheisen luona, joka puoltaa huostaa. Minä saisin raivarin, joka vierailusta. Eikö lapsellesi olisi tärkeämpää vierailla kotonaan.

Ei ole järjellisiä väittämiä, että toisten lasten tapaaminen viikonloppuisin haittaisi koulunkäyntiä.

näen, mutta näillä nyt mennään ensi viikkoon kunnes sossu tapaaminen on. jännää kuitenkin että viime keväänä perheneuvola käynnit lapsella alkoivat, ja papereissa lukee syyskuulla päivätty tieto ettei perheneuvola asiakkuudelle ole tarvetta. mutta kyllä perhekoti varsinkin semmoinen mikä laskuttaa lapsesta 170e vrk mikä on 60 tuhatta vuodessa, niin ei luovu lapsesta ainakaan lman tappelua.

huostaanottoa missääntilanteessa.

eivät pura kirjoitti:

huostaanottoa missääntilanteessa.

Ja nyt kun pahin laman aalto ei ole vielä vaikuttanut ja sen tuloa pelätään, voidaan huostaanottoja purkaa helpommin kuin ennen. Minusta sitä on ollut jo jonkin verran näkyvissä, mikä taas osaltaan todistaa sen puolesta, miten ontuvin perustein sijoituksista osa on tehty.