Unessani
minä seisoin
saarekkeellani
keskellä vuolasta
virtaa, yksin
erotettuna kaikesta
entisestä
Ja kuulin temppelin
kellojen soivan
Yhä seison ja katson
ohikiitävää aikaa
Yhä päivät soljuvat
läpikuultavina ohitseni
Ja yhä kutsuvat
temppelin kellot
Kuuntelen hiljaa
Sillä aika on tullut
korjata kultaista viljaa
10.3.2009 kerppuli
minä seisoin
saarekkeellani
keskellä vuolasta
virtaa, yksin
erotettuna kaikesta
entisestä
Ja kuulin temppelin
kellojen soivan
Yhä seison ja katson
ohikiitävää aikaa
Yhä päivät soljuvat
läpikuultavina ohitseni
Ja yhä kutsuvat
temppelin kellot
Kuuntelen hiljaa
Sillä aika on tullut
korjata kultaista viljaa
10.3.2009 kerppuli
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin harras ja seesteinen runo, että tämän
siivittämänä voin nähdä kotiseutuni vanhat kivi-
kirkot ja kuulla melkein urkujen äänen.
että kellojen ääni kuuluu !
Minäkin tiedän ne vanhat kivikirkot. Turussa on ainakin hienoja sellaisia
Kerppuli
Sä olet enkeli ja mä olen se pimeä puoli.
Ihan kylmää...
Mutta onneksi sä olet mun ystävä.
ilmeisesti erilaisia tunteita...
Mites se nyt menikään - pimeys ei näe pimeyttä tai jotenkin silleen...
Minun täytyy paljastaa muuten yks juttu, vaikka onkin kauheaa, kun totuus tulee näin ilmi. En nimittäin olekaan enkeli. Vaikka joskus tosin kuljenkin siipi maassa
kerppuli