Viime aikoina mulle on tullu semmonen tunne että en kuuluu mihinkään ja haluaisin jonkun jota rakastaa ja jolle vois kertoa kaiken ja joku joka halais ku on paha mieli.Mä haluun kuulua johonki!
Kyllähän mulla kavereita löytyy mut ne on jotenki erillaisia.
Ajattelin että viina helpoittais tätä tuskaa mutta ei se oikeesti auta tai auttaa hetkeks mutta seuraava aamuna vaa vituttaa ennemmän ku on avautunu jollekki tai sählänny jonkun kanssa jotain.
Viime aikoina mä oon vaan ollu nii vihanen itelleni et miks mä en osaa sanoa ihmisille et mä välitän miks se on niin vaikeeta? Miks on vaikeeta sanoa jollekki että rakastaa? miks kukaan ei sano mulle et mä oon tärkee? Miks en osaa sanoa että oon ihan hajalla? miks esitän sellasta ihmistä mikä en oo oikeesti?
Oon siis ihan tavallinen 17 vuotias tyttö pukeudun ihan normaalisti siis muoti on mulle tärkee tai kai mä pukeudun n
vähän "skeittarimaisesti". Kuuntelen räppiä tai oikeestaan ei sil musa tyylillä oo välilä vaan niil sanoilla. Nii ja siis laskettelu ja skeittaus
Kyllähän mulla kavereita löytyy mut ne on jotenki erillaisia.
Ajattelin että viina helpoittais tätä tuskaa mutta ei se oikeesti auta tai auttaa hetkeks mutta seuraava aamuna vaa vituttaa ennemmän ku on avautunu jollekki tai sählänny jonkun kanssa jotain.
Viime aikoina mä oon vaan ollu nii vihanen itelleni et miks mä en osaa sanoa ihmisille et mä välitän miks se on niin vaikeeta? Miks on vaikeeta sanoa jollekki että rakastaa? miks kukaan ei sano mulle et mä oon tärkee? Miks en osaa sanoa että oon ihan hajalla? miks esitän sellasta ihmistä mikä en oo oikeesti?
Oon siis ihan tavallinen 17 vuotias tyttö pukeudun ihan normaalisti siis muoti on mulle tärkee tai kai mä pukeudun n
vähän "skeittarimaisesti". Kuuntelen räppiä tai oikeestaan ei sil musa tyylillä oo välilä vaan niil sanoilla. Nii ja siis laskettelu ja skeittaus
Vastaukset 7
Vanhimmat
No täs ois yks just 19v täyttänyt (-90) poika, jolla on liikkunut samoja ajatuksia päässä jo pidemmän aikaa.
Oon ollu aika masentunutkin ajoittain, enkä ole oikein saanut aikaseks mitään. Tullut samaan tulokseen, ettei juominen helpota, eikä se kyllä muutenkaan oo mun juttu :l Multa löytyy vain vähän kavereita ja kaikki ovat etäisiä.. :/ en tiedä mistä se johtuu. Itsekin tykkään "erottua massasta" ja kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, enimmäkseen rokkia.
heei voisinko saada sun sähköposti ostotteen tai jtn? voitais vaikka jutella tai jtn:)
Allekirjotan melkein koko tekstin.
Samanlaisia asioita on mulla ollu kanssa. Kai se kuuluu ikään. Tuntuu välillä, ettei missään seurassa voi oikeesti olla oma ittensä. Aina tuntuu, et on joku kulissi yllä ja se vaivaa mua aika paljon. Kyllä nää menee ajan kanssa ohi. Pitää ns. löytää ittensä ja sitä kai tässä murrosiässä ois tarkotus tehä. Yhteen aikaan mulla oli jonkinlainen pakkomielle vaatteisiin. Aina piti ostaa joku huppari tai uudet farkut ja tuntuu ettei mikään riitä. Havahduin kun mutsi oli jatkuvasti helisemässä, kun oli kaapit niin täynnä vaatteita, ettei mahtunu enää minnekään. Nyt mä oon purkanu lähestulkoon kaiken stressin ja ahdistuksen salilla ja juoksemalla. Juoksu varsinkin, se on tosi terapeuttista, kannattaa kokeilla. Fyysisesti oon kaveriporukan parhaassa kunnossa ja päälle päin musta tuskin ajattelis, että mul on joku pielessä. Ei kukaan rupee porukoissa lässyttämään mistään tunteista. Se on vaa jotenki paheksuttavaa. Kai sitä vaa pitää olla nii kova kaiken aikaa. Ei mun asiat nyt ihan perseellään toki oo, mut joku vaivaa jatkuvasti. Niinkun todettu, näitä asioita ei voi joka koloon purkaa ja siks on hyvä, että löytää ihmisen joka kuuntelee. Mulla on onneks ainakin yks ystävä, jolle voin puhua. Sekin helpottaa aika lailla.
Kyl se siitä... Pää pystyyn!
Mulla ol yhessä vaiheessa kans toi vaate homma... joka viikko piti saada uus paita tai jtn...kai se toi sitä "hyvän olon" tunnetta... Joo siis mä oon kans urheillu aika paljon ja siit on kait tullu joku pakko mielle tai jtn...:)
Pelottavaa miten jollain voi olla noin samanlaisia juttuja:D
Urheilu on mulle elämäntapa. Se on varmaan ainoo asia, jossa on jotain järkee mulle. :D Se on nii yksinkertasta ja vaan itestä kiinni. Määräät ite tahdin ja kukaan muu ei voi ottaa kehityksestä vastuuta kun sä. Jostai luin, et se auttaa persoonallisuuden kehittymisessä. Sitä se varmaan on ainakin mun tapauksessa tehny, kun tuntuu, et elän jossain ihan omassa maailmassa. :) Yleisellä tasolla pystyn samaistumaa aika harvaan ihmiseen. Suurin osa mun kavereist on pohjimmiltaan vaan sellasii tavan vuoks mukana roikkuvii ihmisiä. Ihan hyvii tyyppejä, mut loppujen lopuks meis ei oo muuta samaa, ku se kulissi, joka jokasella on päällä. Välillä on kiva lukee, et jollain on edes vähän samanlainen ajatusmaailma. Tulee olo, ettei ehkä sit ookkaan nii erillainen. Ei nyt sillä, että olis ihmisten kanssa ongelmia, tai edes valittasin. Mul menee vielä ihan hyvin. Mua vaivaa vaan sellanen tunne, et vähänkun ei eläis elämää ittensä takii, vaa yhteiskunnan. Tekee samoja asioita kun muutin, niitä mitä yhteiskunta kehottaa ja jos erottuu massasta, nii saa aina jonkinlaista paheksuntaa. Sellanen rupee pitemmän päälle ärsyttää. Niin monta hyvää juttuu jää tekemättä, koska se ei oo jonkun muun mielest tekemisen arvosta, tai fiksuu. Omat valinnat ja teot tekee ihmisestä sen mitä se on, enkä mä oikeestaan kadu mitään mitä oon tehny, tai mitään mitä mulle on tapahtunu, koska ne asiat on tuonu mut siihen missä nyt oon. Mä oon miettiny paljon ulkomaille muuttoa. Suomi on niin tasapaksu paikka ja ihmiset täällä mieleltään tosi suppeita. Täällä sä et voi olla oma ittes, koska kaikki olettaa sun suomalaisena olevan samaa sarjaa, kun kaikki ympärilläs. Makkaraa mussuttava tosimies, joka ei puhu muusta kun viinasta ja traktoreista. Sit jos ootkin jotain muuta, niin pitäis muka muiden puolesta tehä muutoksia itessään. Ei näin! Suoraan sanoen, en oo kovin isänmaallinen. :D Lähtisin hatkaan jos tulis sota. Ei tää maa oo kuolemisen arvonen. Tylsä paikka! Ulkomailla jokainen ihminen, jonka tapaat tulee tietämään, ettet oo paikallinen. Ne pystyy jo alitajusesti sanomaan, että sun maassa on erilainen kulttuuri ja tavat. Siispä jos oot oma ittes, niin ei kukaan voi tulla sanomaan, että oot erillainen tai esität. Ihmiset ulkomailla on paljon ystävällisempiä ja hyväksyvämpiä suomalaisia kohtaan, kun täällä persnarikassa. Vetäkää handuun! Sosiaalisesti avuttomat amikset! Kun mietin ihan vakavissani mikä on mun perimmäinen ongelma... :D En enää suoraan sanoen tiiä. Oon yrittäny tehä muutoksia lähestulkoon kaikessa mitä vaan keksin. Aina joudun kuivasti toteemaan, etten pysty korjaamaa ongelmaa, jos en tiedä mistä se johtuu. Voi olla, et odotan elämältä vaa liikaa. :D Oon huomannu et helpointa on elää elämäänsä ja lopettaa stressaaminen. Mun kohalla aivot käynnisty vasta nyt murrosiässä, voi olla et ne ei oo viel ihan tyytyny kohtaloonsa. "Vitu apina, mä lähe Hankoo!!" :D
Luin tän tekstin läpi... Oli kieltämättä aika selittämistä. Ei taas ollu ihan optimaalinen koulupäivä. Puran sitä nyt oleellisesti täällä. Tän avautumisen jälkeen on hyvä, jos vielä on "Pelottavaa miten jollain voi olla noin samanlaisia juttuja:D" Tai, en tiedä onko välttämättä hyvä. :D Mut hei, jos keksit mikä sun päätä painaa, ni kerro mullekki. Voi olla, et saan sit jotain järkee tähän touhuun.
No mä tykkään kyl suomesta ja suomalaisista vaikka me ollaan kyllä alla suppeita:)En yleistä :)Vaikka paikka kuntaa ajattelin kyllä vaihtaa monen asian takia ja haluun vähä vaihtelua elämää... Siis eihän mullakaan oikeesti varmaan huonosti mee tai sit oon vaan tottunu jo tähän tilanteeseen... Mun ongelmat johtuu varmaan siitä et en oo oikeestaan ikinä kertonu niistä kenellekkään ja että miltä musta oikeesti tuntuu ja tietysti ne alkaa silloin kasaantumaa... Oon mä ollukki joskus vähä masentunu mut onneks pääsin silloin yli siitä... ja silloin mä mietinki et mitä mä teen oikeesti täällä mut emmä voinu mihinkään lähteä mun perheen ja parin muun asian takia vaikka ne oliski osa "syyllisiä" tähän:D
:D Juu..
@: [email protected]
Mese: [email protected]
jos jotain kiinnostaa lisäillä :)