Onkohan kuinka moni näistä entisistä, äideistä, uusioista yms. joka täällä meuhkaavat olleet joskus erolapsia?
Vai puretaanko täälä vain lähes omia tuntemuksia, luuloja, kuuloja ja kaikenmoisia oletuksia ja asenteita syyttelemällä muita?
Lapsi kun voi nähdä asioita aivan eri tavalla kuin aikuinen ja mikä kauheinta myös tuntea eri tavalla kuin katkeroitunut vanhempi...
Täällä kun "uusio" on hirveä exän mielestä ja exä uusion.. Olevinaan sitten aikuisia, fiksuja ja niin hyviä esimerkkejä näille omille ja muiden lapsile, niinpä niin.
Itse olen nähnyt isällä elämäni aikana yhden uuden(?) jonka kanssa olleet yhdessä 15 vuotta ja äitini myös omansa kanssa 10 vuotta. Kyllä nämä "kauheat" uusikot kuuluvat perheeseeni, enkä heitä mitenkään erottele. Rehellisesti sanottuna jopa tämä isän onni on tärkeämpi minule kuin oma äitini, eikä minulla ole kuin hyvää sanottavaa hänestä.
Kovasti vain ihmetyttää tämä paasaus koko uusiohommasta, mutta kuunteleeko ja katsooko kukaan sitä lasta ja sitä miten hän sen asian kokee???
Vai puretaanko täälä vain lähes omia tuntemuksia, luuloja, kuuloja ja kaikenmoisia oletuksia ja asenteita syyttelemällä muita?
Lapsi kun voi nähdä asioita aivan eri tavalla kuin aikuinen ja mikä kauheinta myös tuntea eri tavalla kuin katkeroitunut vanhempi...
Täällä kun "uusio" on hirveä exän mielestä ja exä uusion.. Olevinaan sitten aikuisia, fiksuja ja niin hyviä esimerkkejä näille omille ja muiden lapsile, niinpä niin.
Itse olen nähnyt isällä elämäni aikana yhden uuden(?) jonka kanssa olleet yhdessä 15 vuotta ja äitini myös omansa kanssa 10 vuotta. Kyllä nämä "kauheat" uusikot kuuluvat perheeseeni, enkä heitä mitenkään erottele. Rehellisesti sanottuna jopa tämä isän onni on tärkeämpi minule kuin oma äitini, eikä minulla ole kuin hyvää sanottavaa hänestä.
Kovasti vain ihmetyttää tämä paasaus koko uusiohommasta, mutta kuunteleeko ja katsooko kukaan sitä lasta ja sitä miten hän sen asian kokee???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun viesti oli todella hyvä!
Olisi hyvä saada enemmänkin näitä kokemuksia lapsuudesta uusioperheessä.
Ensiksi haluun kommentoida, että hyvä kirjoitus oli. Olen hämmäställyt tätä palstaa lukiessani, että ajatteleeko näistä meuhkaajista kukaan lapsiaan / puolison lapsia. Kirjoitit vähän, mutta täyttä asiaa!
Pakko kertoa lyhyt tarina omasta lapsuudesta (toivottavasti pysyn asiassa). Olen siis eroperheestä. Vanhempani erosivat kun olin n. 8v. Isällä oli (ja on vielä tänä päivänäkin) paha alkoholiongelma - johon sitten liitto lopulta kaatuikin. Kännissä isä oli kotono oikeastaan joka päivä, kunnes äiti vihdoin potkaisi hänet pellolle. Minä kun olin aika pieni en ehkä aivan täysin koko hommaa ymmärtänyt, mutta jotenkin kuitenkin tuntui hyvältä ja helpottuneelta kun huomasi ettei äidin enää tarvinnut itkeä ja huutaa.
Jonkun ajan kuluttua äitini tapasikin uuden miehen. Ovat naimisissa tänä päivänäkin. Isäpuoli oli jotain ihan muuta kuin oikea isäni. Hän oli niin kiltti, ymmärtäväinen, huolehtiva, ja hän teki äitini niin onnelliseksi. Heti kun tähän isäpuoleen tutuistuin niin hänestä pidin. Ja pidän hänestä tosi paljon edelleen.
Mutta miten pahalta se tuntui kun biologista isää kävi katsomassa, kun hän tätä isäpuolta hakkui! Joka kerta sama asia, ihan joka kerta. Äitini on ollut naimisissa isäpuoleni kanssa nyt n. 10v. Minä olen jo 26v. Vielä tänä päivänäkin kun isääni näen, hän jaksaa isäpuolta hakkua. Kivalta se ei tunnu vieläkään, mutta nykyään sen osaa "suodattaa". Eipä silloin lapsena osannut. Miten monta kertaa oli niin, etten isän luo halunnut edes mennä, kun tiesi että hän alkaa heti haukkumaan isäpuoltani. (Kerron vielä että isälläni ei ole uutta puolisoa).
Lapset siis todella näkevät asiat aivan eri tavalla! Ja kuten minun tarinassa, niin vaikka ydinperhe "rikki" menikin, niin sain kuitenkin paljon, paljon ihanamman perheen tilalle! Isäpuoleni lapsia olen alusta alkaen pitänyt täysin sisaruksinani. Ja asian laita on oikeasti niin, että isäpuoli tuntuu PALJON enemmän isältäni kuin biologinen isäni.
Se on monesti käynyt mielessä, että mahtaako tällä palstalla meuhkaavat ihmiset haukkua sitä lapsen toista vanhempaa ja nykyistä/entistä puolisoa myös lasten kuullen. Toivottavasti saavat purkaa kikkunsa ja pahan olonsa täällä, ettei tarvitse sitä lasten kuullen sitä tehdä.
Itse on sekä exä että nyxä (niin kuin täällä tavataan sanoa), joten kokemusta ihmissuhdekiemuroista on. Nykyisen mieheni kanssa on tehty se periaatepäätös, että lasten kuullen ei koskaan arvostella/haukuta sitä lapsen toista vanhempaa. Jos se entinen puoliso on tehnyt jotain, mikä ärsyttää, niin niistä asioista puhumme aikuiset kahden kesken. Jossain vaiheessa ne lapsetkin kasvaa ja aikuistuu ja alkavat ymmärtää asioita. En todellakaan haluaisi, että lapselleni jäisi muisto äidistä, joka aina haukkui isää tai isän uutta puolisoa!
Pelkkiä positiivisia palautteita... odotin palstalta jotakin muuta, mutta hyvä näin :)
Tuntuu vaan noita lukiessa, ettei ne lapset ole kaikille se suurin ongelma, vaan se että omalla nykyisellä rakkaalla on entisiä rakkauksia myös... Lapsi muistuttaa toki siitä, mutta ei se hänen "vikansa" ole.
Ei sen vanhemman tarvitse mielipidettä
lapsen puolesta luoda, hän tekee sen ennemmin tai myöhemmin itsekin.
Haukkuvan vanhemman sanomiset voivat kaatua myös omaan nilkkaan ja sitten vuosien kuluttua ihmetellään, mikseivät ne lapset tunnu heitä kaipaavan.
Toki eroja ja niiden syitä on monia, mutta lapsi ei sitä yksinään aiheuta, ei myöskään uusio tai entinen kumppani. Julmalta tuntuu, mutta monelle(?) se viaton lapsi vain tuntuu olevan paras syntipukki.
voit että kun kaikki ajattelisivat niinkuin sinä!!!
Itse menin aikanaan ruusunpunaisin lasein varustettuna suhteeseen missä oli lapsia edellisestä suhteestani...Kaikessa hölmöydessäni kuvittelin että koska omien lasteni isän kanssa en itänyt yhteyttä,lasten tapaamiset sovittiin ennen eroa...kuvittelin että kaikillahan se niin menee ja lasten ei tartte nähdä aikuisten mahdollisia riitoja...
No ihan väärin kuvittelin,en voinut käsittää kuinka ventoveiras ihminen,ex-vaimo siis, pysyti repimään omansa ja minun lapset mukaan tähän omituiseen "valtataisteluun" ja riepotteleen lapsia riidasta toiseen...hyi olkoon sanon minä ja kun tästä elämästä eroon pääsen en enään koskaan halua kuulla sanaa exä tai nyxä...on vaan minä ja minun lapset