Kiinnostava ilmiö tämä plagiaattibuumi. Tällä kertaa omakustantaja tunnustaa plagiaattinsa ja ajautuu käräjille. Kuitenkin myynti on ollut hyvin vaatimatonta, jolloin ihmettelen, mikä on todellinen motiivi jaksaa plagioida toisen kirjoitama kaunokirjallinen teos, ellei kyseessä edes ole taloudellisen voiton tavoittelu...
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=406852&Title=Omakustannekirjailija my%F6nsi Sariolan plagioinnin
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=406852&Title=Omakustannekirjailija my%F6nsi Sariolan plagioinnin
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2009/03/08/Omakustannekirjailija+my%F6nsi++Mauri+Sariolan+plagioinnin/200926745966/4
Lyijynen, Reijo: Ansa.
Kirjaviihde 2008.
ISBN 978-952-5744-00-2 (nid.) 15 e. Ilm. 4/2008. Kansikuva.
Reijo Lyijysen seitsemäs teos on Ansa, mukaansatempaava, psykologinen jännitysromaani. kertomus painajaisesta, seksuaalisesta pakkomielteestä ja murhasta - kansanedustaja ERik Jortikan ja Ansan tarina. Tarina porautuu ihmismieleen ja liikkuu mystiikan ja paratieteiden alueella syveten satuttavaksi, inhimilliseksi draamaksi.
Ansa on Reijo Lyijysen kuudes jännitysromaani. Aikaisemmin ilmestyneet: Kuun pimeä puoli (2002), Vain taivas tietää (2003), Mies tähtien takaa (2004), Kuollut enkeli (2005) ja Salkku (2007).
http://sariolaseura.nettisivut.fi/ajankohtaista/kirjavertailu/
mitään järkeä. Jos nyt yhden plagiaatin väsäisee, mutta monta ja vielä myöntää sen ja myynti muutamissa kymmenissä... aika kummallista vai onko vain halu fanittaa oudolla tavalla Sariolaa?
Samanlaisia tai lähes samanlaisia sivuja 81 kappaletta! Pakkohan siitä on jäädä kiinni. Tekikö siis tahallaan? Käsittämätöntä.
Missähän muuten kulkee kopioinninkin raja kirjoihin.
Saakohan edes linkkiä kopioida esimerkiksi Wikipediasta omaan kirjaan, jos se menee myyntiin. Tietääkö kukaan.?
Yksinkertainen: ihmisen tyhmyys.
Jos jaksaa plagioida toisten töitä sivutolkulla, lienee varsin tyhmä olento, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia.
on syntymässä uusi kirjallisuuden laji: plagiaattikirjallisuus, joka hakee uusia, vielä löytämättömiä postmoderneja suuntauksia?
Vakavasti sanoen: kuka jaksaa uhrata aikaa muiden teksteihin, eiköhän kirjailijoilla ole yleensä uteliaisuus enemmän oman kirjallisuuden luomisessa kuin uteliaisuudessa toisten luomiin maailmoihin?
Vai onko tämä fandom -ilmiön osa?
että plagiaattikirjallisuudesta olisi syntymässä joku uusi kirjallisuuden laji.
Jo kuusikymmentäluvulla itse mestarikirjailija Mauri Sariola syyllistyi plagiointiin.
"Sen yli käy vain tuuli viheltäin" niminen teos todettiin blagiaatiksi Bill S. Ballingerin teoksesta "Kynsi ja hammas."
Entäpä Ilkka Remes, Suomen myydyin kirjailija. Onko kaikki tekstit omasta päästä hänelläkään?
Kun on dekkarikirjailijoita, lastenkirjailijoita, romantiikkakirjailijoita, novellisteja, runoilijoita, elokuvakäsikirjoittajia, dramaatikkoja... pitäisikö olla myös plagiaattikirjailijoita? Genrekirjailija sekin,.. harrastuksena jännitys siitä jääkö kiinni.
No tosissaan: jos haluaa varastaa, eikö kannata varastaa alan mestareilta?
Outoa. Jospa kyse on sissimarkkinoinnista. Kyllähän "plagioinnin" kohde saa lisää mainetta ja julkisuutta osakseen. Tosin aika harva lähtis plagioijan roolia vetämään ainakaan kovin pienellä palkkiolla. Paljonko teille pitäis maksaa? Mä voisin sadalla tonnilla alkaa syntipukiksi. Kustantajat huom!
hehee.. sori, sopi vaan ja vain tuo otsikkona teidän tuolla toisiinne kuin riimaten ;)
Mutta, jujuu, sataatonnia jos ekua, niin, Mulle ja kans ja kiitosta ;)
.. mitä pti vielä kirjailla sanoilla sanoen ... AINIIN!
Kustantajat Huom!!! ? ... heheee ...
Olen sitäkin ahaajatekin ja hajatellut... kun juu jos väärin on, että kuin hiirellä maalaten ja omaansa sitten siihen kirjaseen suoraan sellaisenaan sen maalaten,
on väärin, mutta hmm?
"Joku kysyi, mutta meni hänkin pois, että onko tuo minun runonomasta omaani tuolla mitä ruutuun tekstasin ...
Sanoin, että, eihän tokikaan, en ole sanoja keksinyt kirjaimia, ne on keksinyt joku viisas, minä vain laitan niitä omaani järjestykseen tähänkin peräkkäin ja
Elän, kierrän, katson, kuuntelen, tulkitsen omillani mitä toiset ihmiset sanoen on ja mite mitä elämää edessä toivoen, mitä takaa sitä enään ei.
Siittä näämun jutut.
Kirjailijat jos olisin, mitä jos saisin&osasin olla,
niin eihän hekään tokikaan omiansa keksien, jostain elämästä sitä kuin ja ammentaen, toisista ihmisistä, heidän, meidän, elämästäkin oikeasta arjenkin ja myöskin."
Mikä omaa, jos kaikkin jo sanottua, ja jos kirjoittaenkin ... mmm ja hmm?
tee, VoinMieSuakiHalata
miten harrastaja jaksaa innostua plagioimaan, sen sijaan, että julkaisisi omia tekstejään. Luulisi, että puhtaaksikirjoittaminen on aika tylsää työtä mielikuvitustyöhön verrattuna. Ja jos myynti on muutamassa kymmenessä, eikö se nyt ole miinus-merkkistä kaupankäyntiäkin.
Onko NIIN tärkeää saada oma kirja ulos, että sortuu plagiointiin?
"Sanoin, en ole sanoja keksinyt kirjaimia, ne on keksinyt joku viisas, minä vain laitan niitä omaani järjestykseen tähänkin peräkkäin ja
kirjailijat, niin eihän hekään tokikaan omiansa keksien, jostain elämästä sitä kuin ja ammentaen, toisista ihmisistä, heidän, meidän, elämästäkin oikeasta arjenkin ja myöskin."
Eli elikkäs,
Jos, ei olisi mitään lukenut, nähnyt, kuullut, kokenut elämässään, eli elänyt kuin, olisi asunut sokeana ja kuurona piemeässä huoneessa maaten sänkyssä liikkumatikkin, ilman mitään maailman mitään kontaktia mihinkään ...
Mistä tämä ihminen kirjoittaisi ... hmm?
Itsestään tietty voisi jotain heittää, mutta kun päivät olisi kuin samaa päivää päivästä vuodesta toiseen niin sitten riittäsi hiirulaisella maalaten plakioiden vain edellistä päivää, samaa sivua elämänsä loppuun ... hmm?
emmäätiämittää... janyt meenpoiskuites...
Plakioinnista en tiedä minä mitään, kun en kirjailekaan mitään, kuin omaxi ilokseni tähän läppäriin mitä ... ja ne, nekin niitä, noita ja noin mitä tuossa sanoinkin...arjen elämästä eletystä mitä miten vastaan tullut mulle ja muille. Eikö kaikki :?
:)
On kaitten, netissä ainakin,
"Google" ;)
Ja jokainen sieltäkin löytyvä kirjoittaja, on kaitten saanut jotain maksuki, jos ei paperille painettua rahaa... niin, jotain muuta.
Jokainenhan meistä yrittää jotain ja aina kun suunsakin aukaisee sanaa sanoen sillä tai kirjoittaa mitä mihin tahansa ruutuun tai paperille, niin, yrittää myydä jotain.
Ja kuka ken ostaa sen sitä itselleen, vaikkapa, mieleen ajatusta sisällensä tai ei, koittaa sitä sitten myyden toisille, jompaa kumpaa, sitä mitä osti tai sitä eitä.
Niinhän minäkin tässä ja tätä mitä kirjoitin...
Ostaa ken tahtoo tai ei ...
Eikä tietty, tämäkään aatos, ostamisesta, ei minun keksimää ... muinaiset, taisivat olla, Tolteekki intiaanit joilla tuonkaltaisia osto ja myynti ajatuksia meistä ihmisistä.
Se vainkin, että mistä he sitten silloin muinoin sen tuon ajatuksen sitten elämäänsä ostivatkin ihan arjen käytäntöön ... ;?
Juu, sepäs tästä ja kin.