asettelen sanoja, eripuraisia
sellaisia joihin luodaan suhde
epävarman matkan aikana
muistan sinut hyvin
sinulla vain oli eri nimi silloin
erilaiset kasvot
minäkin olin kotoisin aivan muualta
enkä voi olla varma ajatuksistasi
ehkä en haluakaan olla
kunhan olet olemassa jotenkin
en juuri kysele, miten sen teet
eivätkä sanamme asetu
olemme kasvattaneet ne huonosti
en halua nähdä oikein puhuttua päivää
enkä jättää väliin, mitä unessani sinulle tein
sellaisia joihin luodaan suhde
epävarman matkan aikana
muistan sinut hyvin
sinulla vain oli eri nimi silloin
erilaiset kasvot
minäkin olin kotoisin aivan muualta
enkä voi olla varma ajatuksistasi
ehkä en haluakaan olla
kunhan olet olemassa jotenkin
en juuri kysele, miten sen teet
eivätkä sanamme asetu
olemme kasvattaneet ne huonosti
en halua nähdä oikein puhuttua päivää
enkä jättää väliin, mitä unessani sinulle tein
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tunnetta.. Sitä oli ainakin runossasi.. Jos oikein kuulostelen - vakavuutta, leikkimielisyyttä, turhautumista, odotusta.. Mitä oletkin tekemässä, niin toivotan onnea sinulle askareissasi :).
Joo, kiitos. Kaikkia noita löytyy.. Odotusta ja leikkimielisyyttä tilanteesta on pohjalla, tänään vain jonkinlainen uupumus.. ei jaksaisi sanoja, ei tekoja.. Kevään tekoja sinulle :)
osaat asettaa oikeat sanat oikeille kohdilleen. Tämä runo on mielestäni erityisen hyvä, etenkin alkuosa ja erityisesti otsikko.
kerppuli
kiitos.. Nopeasti tein tämän ja hyvä niin,, en olisi jaksanutkaan mitään pohditumpaa. Alkuosa tuli ensin ja otsikko viimeiseksi,, eli hyvin tasapainotettu ilmeisesti. :)
tykästyin runoosi, väsyneistä verbeistä en ole ennen nähnyt kenkään kirjoittavan, ja huonostikasvatetut sanat kuulostavat aikas mukavilta. Oikein herkullinen kokonaisuus tämä kirjoittamasi.:)
Kiitän. Väsyneet verbit, huonostikasvatetut sanat..varsinkin jälkimmäinen varsin myönteinen merkitykseltään minulle...
Muutama ajatus näiden takaa.. naiselle ehkä on merkityksellistä, minne laittaa puolipisteen tai puuttuuko se kokonaan.. siis ehkä, en tiedä..
Runon eräs lähtöajatus oli se, että en halua täydellistä sopusointua vaan jotain muuta (en nyt muista mitä sen vastaparina ajattelin)..
Tässä on paljon sellaista jos-ajattelua.. ajatusleikkiä... Olen aika hillitty, mutta jos vastaparina olisi joku joka käyttäytyy kuin luonnonlapsi tai riiviökakara niin vaatisiko se poikkeuksellisia tekoja, omien toimintojen ja oman kielen muuttamista.. On minulla ne unet, unelmat, haaveet poikkeuksellisista teoista.. vastauksena sellaisen mmailman kohtaamiseen, joka on minulle uppo-outo.
Kieli yhdistää meidät, mutta samalla saa meidät entistä etäämmälle, koska mitään sanaa tai välimerkkiä ei voi ymmärtää täydellisen oikein. Jännittävä ristiriita, joka kiehtoo.. Puhun ja luon yhteyttä toiseen, mutta samalla ajaudun etäämmälle koska toinen rakentaa kuvaa, joka ei vastaa tarkoittamaani..
koskettava ja erikoisia sanontoja runossasi...jos nyt käsitän oikein:)
"asettelen sanoja, eripuraisia"
sen kerran kun ns. hermostun, niin eipä niitä ehdi asetella, ne hyppii suusta kuin sammakot. Onneksi unohdan ne heti ja toivottavasti toinenkin osapuoli tekee niin:)))
"muistan sinut hyvin
sinulla vain oli eri nimi silloin
erilaiset kasvot
minäkin olin kotoisin aivan muualta "
eletty elämä muuttaa meitä, valitettavasti voimme olla aivan eri ihmiset muutaman vuoden kuluttua siitä kun tutustuimme.
Runosi on ehjä kokonaisuus ja pidin;)
Kiitos. Hermostuminen on taitolaji, jonka harvat osaavat. Minä en osaa, mutta olen oppimassa. Joku osaa hermostuttaa, mutta taitaa myös lepyttelyn taidon. Uskon, että on myös terveellistä välillä räjähtää,, päästää kaikki ulos ja sitten unohtaa. On erittäin kalvavaa hautoa juttuja sisällään pitkiä aikoja.,, ei sellainen tee terveydelle hyvää.
Ihmisen muuttuminen kiehtoo minua aina vaan. Olemme eri ihmisiä parin vuoden kuluttua,, ehkä jopa eri ihmisiä iltapäivällä kuin aamulla. Kuinka paljon on erilaisia identiteettejä eri tilanteisiin, erilaisia rooleja.. Vaikka haluaisi olla aito,, mutta tarkoittaako aitous muuttumattomuutta, samalla ilmeellä menemistä vuodesta toiseen..
Ajat ja tavat muuttuvat, onko minun muututtava niiden mukana... unessani teen tekoja, jotka eivät sovi tähän aikaan.. pidän kädestä kuunvalossa ilman taka-ajatusta, leikkaan hiuskiehkuran...
Et sunkas ole uupumuksen valtaan
joutunut?Kuuleppas alappas valmistautua
kohta on kevät ja uudetsanat puhkeavat kukkaansa=))
Tykkäsin=)
Sanoo viime yöstä uupunut työnoita joka
taas tänään lentelee uratietä kohti
huomista aamua=))
Kiitos. Kuules, en taidakaan jaksaa nyt tulevaa kevättä.. jätän väliin, nukun kevätunta.. uudet sanat kyllä kiinnostaisivat.
Tosiaan, ei ole aikaa käyttää sanoja eikä tehdä tekoja. Toisaalta ei jaksaisikaan, puhti poissa, mehut loppu. Sanailu on vain sellaista pyörittelyä, ennen koettua ja nähtyä... Miksi vaivautua? Muuttuuko mikään?
ja puhutteleva runo!
Kiitos, jääneito. Epävarmuus on sellainen tekijä, johon alkaa pikkuhiljaa tottua.. siinä alkaa myös viihtyä, huomaan. En halua välttämättä elämää suoraan pisteestä a pisteeseen b kulkevaa, haluan väliasemia mukaan, erilaisia tunnetiloja...
Ihmissuhteista.. joskus totaalinen epäonnistuminen on kiintoisampaa kuin täydellinen onnistuminen. Pitää vain opetella suhtautumaan kaikkeen niin kuin se olisi vain elämään kuuluvaa.
-pisteistä tulee mieleen koulun ikävät janat ja
matematiikka, jossa en ollut yhtään hyvä...
Sinäkin taidat "harrastaa" mietiskelyä, paljonkin. Jotenkin se näkyy siinä miten kirjoitat.=)
Kukapa kehtaisi myöntää olleensa matikassa hyvä. Janoja muistan minäkin piirrelleeni, mutta en enää pysty muistamaan mikä tarkoitus niillä oli.
Mietiskelen kyllä. Harrastuksista jaloin. Mielenkiintoista kuulla, että kirjoitan jollakin ominaisella tavalla... se ei siis ole pelkkää sanojen peräkkäin laittamista - jostakin opittua ja kopioitua. Aina ei voi olla varma, joten kiitos. =)