"Useampi kuin joka neljäs lapsi elää päihde- ja väkivaltaperheissä
Lasten avuntarpeesta jää iso osa huomaamatta
Sijoitetut lapset seilaavat usein kodin ja lastenkodin väliä
Julkaistu: 22.9.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
A A
LEENA SANDSTRÖM
SAMI KERO / HS
Lapset leikkivät vastaanottokoti Sofiassa Helsingissä.
Tuhannet päihde- ja väkivaltaperheiden lapset jäävät ilman apua, sanoo Helsingin yliopiston perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland.
Päihdeongelma koskettaa jo useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Väkivaltaa on noin viidesosassa perheistä.
"Esimerkiksi 20-30 prosenttia lapsista elää pääkaupunkiseudulla aika vakavissa riskioloissa. Vain 5-6 prosenttia on lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä. Aika iso osa apua tarvitsevista lapsista jää havaitsematta", Kalland sanoo.
Heitä on jopa kymmeniätuhansia, mutta määrä ei esiinny tilastoissa. Tietoa ei ole siitäkään moniko lapsi saa apua muualta, esimerkiksi päiväkodin, koulun, perheneuvonnan tai seurakunnan kautta.
Avainasemassa avun tarpeen tunnistajina ovat neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunta.
Kallandin tekemässä, yli 200:a huostaanotettua lasta koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että lapsella oli ennen huostaanottoa keskimäärin 6,7 riskitekijää.
Niiksi määriteltiin muun muassa äidin tai isän päihdeongelma, perheväkivalta, vanhempien rikollinen käyttäytyminen ja lapsen hoidon laiminlyönti.
"Tilanteet pääsevät erittäin pitkälle ennen kuin lapsi sijoitetaan", Kalland huomauttaa.
Oman perheensä järkyttävän tarinan kertoi Helsingin Sanomissa lähes kaksi viikkoa sitten nimimerkki Alkoholistin lapsi. Kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua.
Avohuollon tukitoimia eli auttamista ilman huostaanottoa pitää yrittää lain mukaan aina ensin.
"Lastensuojelun perusajatus lähtee siitä, että perhe-elämän ongelmat ovat väliaikaisia", sosiaalityön professori Tarja Pösö Tampereen yliopistosta sanoo. Hän pitää periaatetta hyvänä.
Lapsi otetaan vanhemmiltaan pois vain ääritilanteissa. Pösö huomauttaa, että vaatii taitoa erottaa toisistaan väliaikaiset ongelmat ja tilanne, jossa lapsen pitkäaikainen sijoitus on parempi vaihtoehto.
Pyrkimys palauttaa lapsi kotiin johtaa usein siihen, että lapset seilaavat lukuisia kertoja kodin ja lastenkodin välillä. Kalland sanoo, ettei tästäkään ole luotettavaa tutkimustietoa.
"Yhdessä aineistossamme lapsilla oli keskimäärin kolme, ja pahimmillaan lähes 30 siirtoa edestakaisin. Uskon, että paikan muuttuminen 5-10 kertaa on tavallista ennen pysyvämpää sijoitusta."
Tällainen on kuin myrkkyä lapselle, Kalland huomauttaa.
Tilannetta eivät helpota pula sosiaalityöntekijöistä, työntekijöiden työtaakka ja perheitä auttavien palveluiden karsiminen.
Tarja Pösö pitää ongelmana toimenpiteiden ja palvelujen suuria alueellisia eroja.
Arviointiin toisi systemaattisuutta esityksen asteella oleva uusi lastensuojelulaki, mutta lopulta arviot olisivat edelleen tapauskohtaisia.
"Tilannetta tulee aina arvioida lapsen näkökulmasta", Pösö korostaa.
Vaikea ratkaisu on asioihin puuttumisen ajankohta. Sosiaalityöntekijöiden väitetään välillä liioittelevan, välillä taas katsotaan, että lapset jätetään odottamaan tilanteen korjaantumista, vaikka tilanne olisi kuinka paha.
"Hyvin harvoin puututaan liian varhaisessa vaiheessa, pikemminkin päinvastoin", sanoo suunnittelija Martti Kemppainen Lastensuojelun keskusliitosta.
"Olen itsekin keskustellut sellaisen nuoren kanssa, jolla oli aikamoisia vaikeuksia päästä yrittämälläkään pois kodista, jossa oli paha olla."
Kemppainen arvioi, että muiden syiden ohella ratkaisuihin voivat vaikuttaa taloudelliset tekijät, sillä varsinkin laitoshoito on erittäin kallista"
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Useampi kuin joka neljäs lapsi elää päihde- ja väkivaltaperheissä/HS20060922SI2YO01dl6
SIIS PITÄISIKÖ 30% lapsista huostaanottaa, että tuon Kallandin suun saisi tukittua?
Lasten avuntarpeesta jää iso osa huomaamatta
Sijoitetut lapset seilaavat usein kodin ja lastenkodin väliä
Julkaistu: 22.9.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
A A
LEENA SANDSTRÖM
SAMI KERO / HS
Lapset leikkivät vastaanottokoti Sofiassa Helsingissä.
Tuhannet päihde- ja väkivaltaperheiden lapset jäävät ilman apua, sanoo Helsingin yliopiston perhetutkimuksen dosentti Mirjam Kalland.
Päihdeongelma koskettaa jo useampaa kuin joka kuudetta perhettä. Väkivaltaa on noin viidesosassa perheistä.
"Esimerkiksi 20-30 prosenttia lapsista elää pääkaupunkiseudulla aika vakavissa riskioloissa. Vain 5-6 prosenttia on lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä. Aika iso osa apua tarvitsevista lapsista jää havaitsematta", Kalland sanoo.
Heitä on jopa kymmeniätuhansia, mutta määrä ei esiinny tilastoissa. Tietoa ei ole siitäkään moniko lapsi saa apua muualta, esimerkiksi päiväkodin, koulun, perheneuvonnan tai seurakunnan kautta.
Avainasemassa avun tarpeen tunnistajina ovat neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen henkilökunta.
Kallandin tekemässä, yli 200:a huostaanotettua lasta koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että lapsella oli ennen huostaanottoa keskimäärin 6,7 riskitekijää.
Niiksi määriteltiin muun muassa äidin tai isän päihdeongelma, perheväkivalta, vanhempien rikollinen käyttäytyminen ja lapsen hoidon laiminlyönti.
"Tilanteet pääsevät erittäin pitkälle ennen kuin lapsi sijoitetaan", Kalland huomauttaa.
Oman perheensä järkyttävän tarinan kertoi Helsingin Sanomissa lähes kaksi viikkoa sitten nimimerkki Alkoholistin lapsi. Kirjoitus on herättänyt paljon keskustelua.
Avohuollon tukitoimia eli auttamista ilman huostaanottoa pitää yrittää lain mukaan aina ensin.
"Lastensuojelun perusajatus lähtee siitä, että perhe-elämän ongelmat ovat väliaikaisia", sosiaalityön professori Tarja Pösö Tampereen yliopistosta sanoo. Hän pitää periaatetta hyvänä.
Lapsi otetaan vanhemmiltaan pois vain ääritilanteissa. Pösö huomauttaa, että vaatii taitoa erottaa toisistaan väliaikaiset ongelmat ja tilanne, jossa lapsen pitkäaikainen sijoitus on parempi vaihtoehto.
Pyrkimys palauttaa lapsi kotiin johtaa usein siihen, että lapset seilaavat lukuisia kertoja kodin ja lastenkodin välillä. Kalland sanoo, ettei tästäkään ole luotettavaa tutkimustietoa.
"Yhdessä aineistossamme lapsilla oli keskimäärin kolme, ja pahimmillaan lähes 30 siirtoa edestakaisin. Uskon, että paikan muuttuminen 5-10 kertaa on tavallista ennen pysyvämpää sijoitusta."
Tällainen on kuin myrkkyä lapselle, Kalland huomauttaa.
Tilannetta eivät helpota pula sosiaalityöntekijöistä, työntekijöiden työtaakka ja perheitä auttavien palveluiden karsiminen.
Tarja Pösö pitää ongelmana toimenpiteiden ja palvelujen suuria alueellisia eroja.
Arviointiin toisi systemaattisuutta esityksen asteella oleva uusi lastensuojelulaki, mutta lopulta arviot olisivat edelleen tapauskohtaisia.
"Tilannetta tulee aina arvioida lapsen näkökulmasta", Pösö korostaa.
Vaikea ratkaisu on asioihin puuttumisen ajankohta. Sosiaalityöntekijöiden väitetään välillä liioittelevan, välillä taas katsotaan, että lapset jätetään odottamaan tilanteen korjaantumista, vaikka tilanne olisi kuinka paha.
"Hyvin harvoin puututaan liian varhaisessa vaiheessa, pikemminkin päinvastoin", sanoo suunnittelija Martti Kemppainen Lastensuojelun keskusliitosta.
"Olen itsekin keskustellut sellaisen nuoren kanssa, jolla oli aikamoisia vaikeuksia päästä yrittämälläkään pois kodista, jossa oli paha olla."
Kemppainen arvioi, että muiden syiden ohella ratkaisuihin voivat vaikuttaa taloudelliset tekijät, sillä varsinkin laitoshoito on erittäin kallista"
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Useampi kuin joka neljäs lapsi elää päihde- ja väkivaltaperheissä/HS20060922SI2YO01dl6
SIIS PITÄISIKÖ 30% lapsista huostaanottaa, että tuon Kallandin suun saisi tukittua?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Julkaistu: 22.9.2006 lehdessä osastolla Oma elämä
- kun tämä juttu on julkaistu lehdessä 22.9.2006 ja nyt eletään 11.3.2009....
että siellä julkaistaan noita vanhoja juttuja.
Kallandhan oli iltasanomien provon yksi provokaattori.
Siitä huolimatta, huostallako ne luulevat kaikkien lasten olot parantavansa? Kun tuo huonoissa oloissa elävien lasten osuus on noin suuri, niin miksi juuri me ollan näitä valittuja, joilta lapset huostataan.
"Heitä on jopa kymmeniätuhansia, mutta määrä ei esiinny tilastoissa."
"Tietoa ei ole siitäkään moniko lapsi saa apua muualta, esimerkiksi päiväkodin, koulun, perheneuvonnan tai seurakunnan kautta."
"Kalland sanoo, ettei tästäkään ole luotettavaa tutkimustietoa."
Keräsin tähän nyt nämä Kallandin mainitsemat "ei tietoa,ei tehtyätutkimusta" myöntää sentään... mutta huvittavinta taas on että hän kuitenkin liioittelee kirjoituksissaan...
esim.
"Tuhannet päihde- ja väkivaltaperheiden lapset jäävät ilman apua"
"Heitä on jopa kymmeniätuhansia, mutta määrä ei esiinny tilastoissa"
"Pyrkimys palauttaa lapsi kotiin johtaa usein siihen, että lapset seilaavat lukuisia kertoja kodin ja lastenkodin välillä. Kalland sanoo, ettei tästäkään ole luotettavaa tutkimustietoa."
Siis ensin liioittelee ja sitten kuitenkin myöntää ettei ole "luotettavaa tutkimustietoa,mutta määrä ei esiinny tilastoissa,"
Sitten kuitenkin antaa omat arviot..."
Esimerkiksi 20-30 prosenttia lapsista elää pääkaupunkiseudulla aika vakavissa riskioloissa. Vain 5-6 prosenttia on lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä"
"Kallandin tekemässä, yli 200:a huostaanotettua lasta koskevassa tutkimuksessa ilmeni, että lapsella oli ennen huostaanottoa keskimäärin 6,7 riskitekijää."
"Yhdessä aineistossamme lapsilla oli keskimäärin kolme, ja pahimmillaan lähes 30 siirtoa edestakaisin. Uskon, että paikan muuttuminen 5-10 kertaa on tavallista ennen pysyvämpää sijoitusta."
Niin aika ristiriitaista sepustusta... kuka nyt tämän Kallandin juttuja tosissaan ottaa??
Aivan kuin hän ei oikein tiedä kummalla puolen hänen pitäisi olla tai toimia... Sossun puolesta vai vanhempien puolesta...
Vai yrittääkö hän tuon sekaisen sepustuksen kautta yrittää esittää olevan puoluueeton?
Kallandilla ei tunnu todellisuudessa olevan kaiken kattavaa todellista tietoa kaikista huostaanotoista...syistä,ym. sen huomaa tuosta sekaisesta sepustuksestaan...ja se että hän ei ilmeisesti uskalla puuttua näihin muihin huosta syihin koska ei itsekkään kai tiedä oisiko niissä riittävästi syytä perustetta huostaanottoon joten hänen on helpompaa vedota juuri päihde-,mieiala-,huume-vanhempien tehtyihin huostaanottoihin ja niihin ongemiin perustuen yleensä asiaan..auttamisesta..ym.
Kun hän nimenomaan yrittää nyt niin esittää kuinka hän nyt on tutkimusta tehnyt ja tietää missä mennään ja mitä suojelua lapset nyt tarvitsevat..ym. ja tietämättömyyttään puolustelee lastensuojeluviranomaisia..
Eli suomeksi sanottuna hän yrittää esittää olevansa asiantuntija näissä asioissa vaikka todellisuudessa hän on aivan hukassa.... vaikka nyt tunnustaakin että ei ole virallista tutkimus tietoa ja mitään tehtyjä tutkimus tilastoja... mutta omalla puheellaan yrittää päteä...ja olla niin,niin asiantuntijaa...
jotka ottavat tehtäväkseen määritellä, miten perheiden tulee elää. Muutoin joutuu helvetin esikartanoihin eli avohuoltoon tai helvettiin eli huostaanottoon.
että aikuiset eivät osaa elää oikein, niin siinä tapauksessa. Taisi osua arkaan paikkaan?
:D)
En tajua kyllä minäkään. Ei vissiin taas kerran sopinut arvoisan nikin maailmankuvaan. Pitää noiden asiantuntijoiden varoa, mitä kirjoittaa kun muuten suoli24-palstan asiantuntijat voi vaikka loukkaantua :)))))
että Kallandin mielestä suuri osa perheistä pitäisi hajoittaa, kun ei perheissä osata elää.
Kohta koko suomalainen lastenkasvatus on ML:n tehtävä, kun siellä niitä todellisia asiantuntijoita riittää.
200 lasta ja nuorta ja Suomessa heitä on vajaa miljoona, niin ei tuo tutkimus järin todelta vaikuta. Mihinkähän tuokin väittämä, että joka neljäs lapsei elää päihde- ja väkivaltaperheissä oikein perustuu?
mutta kyllä se varmaan totta on. Katsokaa vaan miten vanhemmat ostaa sidukkaa ruokakaupoissa ja lapsille sipsipussit, sekä menevät alkoon. Tuskin ne sinnekään katselemaan menevät.
Väkivaltaa on jo se, että vanhemmat naukkailevat ja ovat pöhnässä. Monessa savussa eletään kuten kalland sanoo.
Sen verran kalland saisi vaivautua sanomaan vaikka sivulauseessa, että huostaanottoja taasen tehdään muista syistä ja nuo huolenaiheperheet välttyvät siltä noin pääsääntöisesti. Huostia tehdään lakisääteisen terveydenhuollon estämiseksi niitä tarvitsevilta lapsilta lasten vammauttamismielessä. Myös lasten syrjäyttäminen yhteiskunnasta on yksi päämäärä. Näin on vaikka kaikkitietävät muuta väittääkin. Minulla on kotona yksi vammautettu ja yksi syrjäytetty. En täytä myöskään kallandin määrittelemän huolivanhemman kriteerejä, en ainuttakaan niistä. Nyt on paljon propagandaa liikkeellä kun valtion ja kuntien taloudet painuvat miinukselle ja kun on huostaanotettujen lasten ja perheiden yhdistäminen tullut pakolliseksi, niiden jotka ovat järkensä ja henkensä säilyttäneet eivätkä ole tarjottuun peiliin meinanneetkaan kurkistaa. Täälläkin kerhossa sellaisia on, sitten on taasen niitä jotka meinaa sotkea muut samaan paskavelliin mitä itse ovat elämänsä alamäkeä laskeneet ja hyväksikäyttää niitä vanhempia, jotka eivät kallandin huoliseulaan jää.
vanhempia tuohon saastaan.Meilläkään ei juoda siideriä eikä muutakaan.Lapset menestyy hyvin koulussa ja on liikunnallisia harrastuksia.Koti on siisti sekä ruokaa pöydässä.Kuitenkin oli huosta joka kyllä päättyi koska huostalle ei ollut riittäviä perusteita.
Myöskään meillä ei ollut minkäänlaista väkivaltaa ei ruumillista tai henkistä.Myöskin terveydenhuollon on aina huolehdittu.
Miksi tilastoissa ei näy myös nämä perättömät huostat ?
todistaminen on todella vaikea tehtävä.
peiliin katsominen.
Vaikeaa on olla ryyppäämättä ja bilettämättä vaikka lapsia on tullut hankittua. Vaikea on pysyä harmaassa arjessa selvin päin. Vai mitä?
sijareiden kliseeseen: "katso peiliin". Jos noita päihdeperheitä on noin paljon, niitä on taatusi myös sijareissa, eivät he ole mikään Suomen valioperheet Oy. Onhan täälläkin tullut kirjoituksissa esiin tämän tästä päihdesijariperheistä siirrettyjen lasten kohtaloita.
Lamminen ja Rantanen opinnäytetyössä 17,5 % sijareista lopetti työnsä kesken kaiken. Kuinkahan monella tässä on ollut takana epävakaa perhetausta: alkoholi, väkivalta, huumeet,...
Arki ei ole harmaata, kun kehittää itselleen mielekkään elämän työn ja harrastusten kautta sekä lapsen tapaamisin.
Kurkkaapa itse sinne omaan tylsän harmaaseen arkeen: sinä et siis keksi muuta tekemistä kuin ryyppäämisen ja bilettämisen, hakeudu hoitoon!
asioita.20 vuotta on,kun viimeksi on viinaa maistanut tai muutakaan päihteitä.Voin katsoa puhtain mielin peiliin.Myös lapsia on tuettu heidän harrastuksissa.