Kuka sanoo, että ihmisen pitää pakosti olla suhteessa jossa ei voi olla? Ei siinä lasten ja vaimon sillon auta kun luovuttaa. Ei ketään voi kahlita, jokaisen on elettävä oma elämä omalla tavallaan, halusipa sitä puoliso tai ei. Jos perhe elämä alkaa ahdistaa, on pakko poistua paikalta.
Miehen on aras unohtaa menneisyys, ja alkaa puhtaalta pöydältä. Oikeesti en usko et mies edes lapsiaan kaipaa, mutta ei uskalla sanoo sitä ääneen. On vaan hiljaa, ja onnellinen kun on päässyt eroon ja saanut uuden naisen rinnalleen, jolla on lapsia, tai tekevät uudet, joista voi nauttia toisella tapaa. Usakllanko sanoo, etttä edelliset lapset ovat rasitteena ja pakkopullana?? Niin se vaan on, jos totuuden kortit lyödään pöytään. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, sanotaan. Eilös siihen kuulu ne lapsetkin sillon.
Miehen on aras unohtaa menneisyys, ja alkaa puhtaalta pöydältä. Oikeesti en usko et mies edes lapsiaan kaipaa, mutta ei uskalla sanoo sitä ääneen. On vaan hiljaa, ja onnellinen kun on päässyt eroon ja saanut uuden naisen rinnalleen, jolla on lapsia, tai tekevät uudet, joista voi nauttia toisella tapaa. Usakllanko sanoo, etttä edelliset lapset ovat rasitteena ja pakkopullana?? Niin se vaan on, jos totuuden kortit lyödään pöytään. Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, sanotaan. Eilös siihen kuulu ne lapsetkin sillon.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Huonossa suhteessa ei ole kenenkään pakko ja eron saa nykypäivänä hyvinkin äkkiä jos vain haluaa. Mutta se ero tapahtuu siitä puolisosta ei lapsista. Jos mies ja nainen ovat yhdessä lapsia hommanneet niin kyllä vastuu lapsista on heillä molemmilla eronkin jälkeen. Ei lapset ole leluja jotka heitetään syrjään kun löytyykin mukavampia leluja joilla leikkiä.
Entäpä jos se äitikin löytää uuden ihmisen ja haluaa aloittaa elämän puhtaalta pöydältä? Ei halua muistella enää entistä elämää ja lapsethan kuuluu siihen menneisyyteen. Mihin lapset? Toki nykypäivänä lapset voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa uusiin perheisiin mutta mitä tuollainen tekee lapselle.
On toki jokaisen asia haluaako unohtaa kokonaan entisen elämän. Mutta itse en voisi hyväksyä miestä joka unohtaa lapsensa. Jos ei olisi lapsia halunnut ex:n kanssa niin ei olisi niitä "tehnyt". Jokainen huolehtii itse ehkäisystä siinä tapauksessa kun ei lapsia halua.
niin, että Provo-Lissu on itsekin jo kyllästynyt omiin juttuihinsa ja etsii nyt uutta lähestymiskulmaa? Tässä tarinassa on tuttua makua.
Eikä tietenkään ole pakko olla huonossa suhteessa.
eiks tääl muut kirjoita kun lissu??? taidat ite olla se lissu.
viitaten aloitukseen, Wilmalta ihan asiallista tekstiä taas. Ei lapsia voi hylätä noin vaan...
tälläkään kertaa!
Suosittelemme teille älypelien sijaan yksikätistä rosvoa tahi löttöä.
...että provo kyseessä. Mun tajuntaan ei vaan mahdu, että joku vakavissaan voisi puhua lapsistaan piittaamattomuudesta jotenkin hienona juttuna. En sitten millään, en äitipuolena enkä muutenkaan. Itse häpeäisin silmät päästäni ja törkkäisin mokoman pois, jos edes vanhemmuuden myötä ei ole vastuunkantokykyä ja sydäntä voinut tuon vertaa kasvaa. :(
Joskus on pakko, yleensä ei.
Jos suhde on huono, sitä kannattaa ensin yrittää kaikin keinoin parantaa. Vähän sama, kuin jos on huono asunto, niin sitä yrittää kunnostaa, jos oma kunto tai ulkonäkö on rupsahtanut, niin sitäkin yrittää parantaa.
Ja jos on huono elämä, ei heti kannata tappaa itseään, vaan yrittää kohentaa sitä jollakin lailla. Sama juttu suhteessa.
Juttusi ovat sellaisia, että sinun kannattaisi aloittaa kohennuskuurisi mielenterveyden puolelta.
Tämä oli joku provosoija taikka sitten ihmisenä aikamoinen idiootti.
Itse en voisi kunnioitaa miestäni jos hän hylkäisi toisen lapsensa.
Toki elämäämme uusioperhe hankaluuksia kuuluu, mutta ei kunnon isä lastaan hylkää.
Ja ne jotka riitoja välttääkseen hylkäävät katuvat myöhemmin ja se vaivaa heidän mieltään.
Mieheni lapsen äiti luuli, että nyt kun meillä on yhteinen lapsi ei tämä heidän lapsensa olisi enää tervetullut meille. Onneksi saimme asian selvitettyä ja tajuaa nyt ettei siitä kyse.
En voi ymmärtää ihmisä jotka eivät ajattele miltä lapsista tuntuu.
minunkin ajatukseni.Ex-akka ja kakarat ovat tosiaan vain rasite miehelle.Kyllä uusi on aina uusi,oli kyse sitten uudesta vaimosta ja uusista lapsista.Puhtaalta pöydältä aloitimme mekin,ja kaukana ex-akasta ja kakaroista.Ei kaipaa minunkaan mieheni ex.akkaansa eikä kakaroitaankaan.Kuka tuommoisia tyhjänpäiväisiä ihmisiä kaipaa.Pysyy asuntokin siistinää kun ei ole niitä villi-ihmisiä lähellämme.
arvosana kommentistasi.Mennyt on mennyt ja elämä uuden kanssa on uutta ja puhdasta ja entisillä muijilla ja mukuloilla ei ole merkitystä.Hankkisivat nämä täälläkin kommentoivat useat exät elämän,jos eivät uutta miestä saa.Täällä sitten purkavat huonoa oloaan ja yrittävät kohentaa itsetuntoaan.
koska hän oli katkaissut jo yhteydet entisiin sukulaisiinsa.Etupäässä ex-vaimoonsa ja lapsiinsa.En ole heitä koskaan nähnyt...enkä välitäkään nähdä.Mieheni haluaa etten kysele hänen entisestään mitään ja miksi kyselisin.Olemme olleet yhdessä jo usean vuoden ja tämän kiltinpää miestä ei ole missään.
ei omia lapsiaan viitsi ottaa luokseen, eikä muista muutenkaan. On se niin kiltti.
Täällä taas mieheni lapsi on miehelle tärkeimpiä ihmisiä elämässään. Ja aivan yhtä tärkeä kuin muutkin lapset, jotka minun kanssani maailmaan tulleet. Enkä usko, että ikinä alentuisi niin niljakkaaksi, että arvottaisi eri tavalla omia lapsiaan! Ja mitä ex-tyttöystävään tulee, niin ei hänkään mikään rasite ole. Ymmärrän, että JOILLAKIN voi olla erittäin hankala ex, mutta turha exästä tehdä omaa elämää ohjaavaa rasitetta ja velloa menneissä katkeruuksissa. Miehen ex on miehen yhden lapsen äiti, jotka kasvattavat samaa lasta.
Ymmärrän hyvin ne hankalat tapaukset, mutta välillä tuntuu, että omasta hankalasta uusperheydestään joskus voisi katsoa peiliin. Pitääkö siitä menneestä elämästä, exästä, tehdä jotain hallitsevaa vihankohdetta nykyisessä parisuhteessa tai antaa hankalamman tyyppisen exän vaikuttaa yhteiseloon tarpeettoman paljon? Vai haetaanko noilla (en tiedä, voit olla provo mutta jokatapauksessa) jotain epävarmuuden poistoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun on "yhteinen vihollinen"?
Itsestäni tuntuisi jotenkin tosi ahdistavalta, jos mies oikeasti exällään vaivaisi noin paljon päätänsä. Uusperhekuvioissa miellän exän toiseksi lapsen/lapsien vanhemmaksi ja vaihtojen osalta tarvittaessa ollaan tekemisissä eikä sen kummempaa. En haluaisi kuitenkaan huusholliimme tai parisuhteeseen exää noin vahvasti läsnäolevaksi puheiden kautta. Ihan kuten en muitakaan henkilöitä, joiden kanssa silloin tällöin tekemisissä, mutta jotka eivät kuulu läheisiin ihmisiin.
Etkö saä ole hankala nyksä? Miksi teet itsestäsi paremman ihmisen kuin muista? Eikö ole pokkaa myöntää, että olet osa syyllinen siihen, että teillä menee huonosti?
timpää kuin unohtaa omat lapsensa..
koska ex vaimo niin halusi.Syöttää lapsille koko ajan paskaa,että isä ei halua tavata heitä,vaikka itse et anna siihen mahdollisuutta.Plööh,plööh.
mies, kun noudattaa entisen vaimonsa toivomuksia noinkin isossa asiassa.
Ihan tulee mieleen pässi narussa - ja taluttajaksi kelpaa kuka vain.
sillä meillä ei ole tilaa moisille käkättäjille, varsikin kun exä on katkera ja puhuu minusta pahaa ja outoja asioita. Mokomakin ämmä, menis hemmettiin!
sellaista!
Mistäs sinä sen tiedät?
Siksi juuri mieheni erosi omasta suhteestaan ja minäkin aikoinaan omastani, ettei tarvitsisi olla väkisin huonossa suhteessa.
Nyt onkin sitten se hyvä suhde.
Anteeksi etten vastannut kirjoituksellani toiveitasi.
on tää yksi sama sama provoilija joka pilaa koko palstan. Parempi kun sille ei kukaan vastais niin tajuais idiootti lähteä täältä pois.
Raukka parka kirjoittelee yhtä ja samaa kiksejä saadakseen kun ei sitä muualta saa.
miksi itse notkut täällä kun et usko että joillakin ei ehkä ole yhtä "ihana"elämä kuin sinulla.Olet tuomitsemassa joka aloituksen provoksi.Olet ilmeisesti sarjaa "petetty ja jätetty"jotenka hanki elämä ja anna muidenkin elää.Kyllä se katkeruus alkaa helpottamaan joskus.
tiedoksi et mä olen todella onnellisessa parisuhteessa jossa molemmat sekä mies että minä huolehdimme entisten liittojen lapsista.
Siispä en voi uskoa, että kukaan oikeasti leuhkisi täällä kuiknka on onnellinen ukon kanssa ja kuinka ukko on jättänyt lapsensa jne...
Pelkkää paskaa !!!
Niinpä kuinka joku nainen voisi olla niin tyhmä että leuhkisi miehellä joka on lapsensa hylännyt. Minä ainakin häpeissäni pitäisi pääni visusti kiinni. Tai no en edes huolisi sellaista ukkoa itselleni.
Miksi roikut täällä, hae apua itsellesi!
kunhan mieheni lapset eivät tuppaa meille.Mieheni oli jättänyt jo entisen perheensä,ennenkuin minä tulin hänen elämäänsä.Ei siis tarvitse kenenkään syyttää minua perheen rikkojaksi.Hyvä näin.
Itse oon oikeesti pelastanut mieheni siltä ilkeilyltä,manipuloinnilta ja nöyryytykseltä jota hänen ex teki vuosia.
Nyt mies on aivan eri ihminen,löytänyt elämänilon uudelleen ja jaksaa taas olla lapsilleenkin hyvä isä.
Oikeesti suhteessa pitäisi olla sopivasti yhdessä,ja sopivasti erillään itsenäisyyden säilyttäen.Ja ennen kaikkea toiselle hyvää tehden.