Netistä

Myös henkinen väkivalta on kaltoinkohtelua

Jos viranomaiset tai sijaishuolto vähättelevät, valehtelevat tai mitenkään mollaavat lapselle tämän vanhempia tai kertovat valheita vanhempiin liittyvistä asioista, on se lapsen kaltoinkohtelua, näin jopa uuden lastensuojelulain mukaan.

Mutta lakihan ei ole ensimmäinen asia, jota lastensuojelussa pyritään noudattamaan, vaikuttimena on jotain täysin muuta, vaikka toisin väitetäänkin. Mediassa valitetaan huostalukujen jatkuvaa kasvua ja sitä, miten lapset ovat huostatilanteessa yhä enemmän 'vaurioituneita'.

Mutta sanaakaan ei hiiskuta siitä lastensuojelun ympärille kehkeytyneestä liiketoiminnasta, jossa lapsi on pelkästään rahanarvoinen tuote perhekotiyrittäjälle; yritys- tai laitosmuodosta riippuen tuotto n. 8000-13000 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta. Onhan se melkoinen piristysruiske pienen kunnan talouselämään kun tällaisia yrityksiä voi olla sen alueella useitakin. Ja liikeidean tuotteita eli lapsia etsitään turvakodeista, päiväkodeista, kouluista ja lastenpsykiatrian klinikoilta.

Jos lapselle ilmenee esim. oppimisongelmia, ovat säästöjen takia koulujenkin rahat vähissä ja sopivaa erityisopetusta on lapselle vaikea saada, vaikka perusopetuslaki niin määrääkin tehtäväksi. Kun lapsen ongelmat koulussa alkavat kärjistyä, on tie psykiatrian yksikköön auki taivasta myöten ja sieltä turhan usein sairaalapaikkojen puutteen takia kirjoitetaan lähete laitokseen, joka vaatii huostaanoton lapsen sinne ottamiseksi.

Niissä ei siis hoideta muuta kuin huostaanotettuja lapsia ja näin huostaanottoja tehdään aivan hyvistäkin perheistä lähetteen saamisen jälkeen. Tässä suhteessa ovat huonoimmassa asemassa neurologisten oireyhtymien lapset, joita ei lasketa neurologian laajaan arvioon vanhempien pyynnöstä huolimatta. Jo pelkästään tällä rikotaan lakia, aiheettomasta huostaanotosta puhumattakaan.

Laitosten 'psykiatrinen hoito' on taas omaa luokkaansa! Olisiko mahdollista, että aikuispotilas tapaa lääkärin vasta 3 kk 'hoidossa' oltuaan ja hoitajina on pelkästään sosiaalialan koulutuksen saaneita henkilöitä? Huostaanoton takia vanhemmat pidetään niin kaukana kuin suinkin, että eivät näkisi todisteita lapsensa huonosta kohtelusta. Laitoksia ei valvota mitenkään ja niiden mainostamia hyviä hoitotuloksia ei ikinä ole arvioinut kukaan muu kuin laitos itse.

Keskustelin viime viikolla yksityisen puolen lastenneurologin kanssa, joka kertoi olleensa vähän aikaa sitten palaverissa tuollaisessa laitoksessa. Hän oli järkyttynyt ja myönsi myös laitoksen toiminnan motiivina olevan jotain täysin muuta kuin lapsen etu. Myös taannoin esitetyssä tv:n ajankohtaisohjelmassa lääninhallituksen edustaja myönsi, että heillä ei ole laitosten valvontaan tarvittavia resursseja. Samassa ohjelmassa kerrottiin myös, miten kansainvälisessä vertailussa suomalaiset sijaishuoltopaikat olivat jääneet pisteytyksessä alle englantilaisen minimitason.

Niin minäkin luulin vielä muutama vuosi sitten, että elämme oikeusvaltiossa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan - jopa lasten. En ehkä uskoisi muuta vieläkään, jos en olisi omin silmin nähnyt valheellisen kauniiden lastensuojelukulissien takaista elämää, jossa lasten ja vanhempien ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta ei ole tietoakaan.

Kuntien on todella herättävä miettimään tarkkaan, mistä tässä liiketoiminnassa kannattaa maksaa ja mistä ei. Huostaanottoja ehkäisevät tuet ja palvelut on saatava niille kuuluvalle tasolle. On järjetöntä, kuten peruspalveluministeri Risikkokin totesi, että joillain kunnilla ei ole varaa tukiin, mutta monikymmenkertaisesti kalliimpiin huostaanottoihin kyllä on. Vaikka olisi kyse kuinka hyvistä vanhemmista tahansa, niin huostaanotolla heidän itsetuntonta painetaan niin alas, että vanhemmilla ei ole voimia yhdistymiseen ja joukolla asioidensa ajamiseen.

Sijaishuollon etujärjestöjä kyllä löytyy ja esim. Perhehoitoliiton puheenjohtaja on vuosia tuonut ääntään ansiokkaasti kuuluviin eduskunnassakin. Ikävä kyllä se on usein tapahtunut huostaanottoperheitä yleisesti leimaamalla, mikä on lisännyt sitä harhaa, että huostaanottoja tehtäisiin vain päihde- ja vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä vanhemmilta.

Mitä näille asioille siis olisi tehtävissä? Jotkut vanhemmat yrittävät saada eurooppalaista lehdistöä kiinnostumaan suomalaisesta lastenoikeustilanteesta. Itse toivoisin oman lehdistömme yhä rohkeampaa puuttumista maamme sisäisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ja olisiko kuntien itsemääräämisoikeutta kavennettava budjetoinnin suhteen niin, että rahaa todella saataisiin sinne, mihin se alun alkaen on eduskunnasta tarkoitettu?
3136
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ei riitä edes se, että eduskunnasta kuntaan lähtevät rahat on korvamerkitty, mitä ne eivät yleensä ole. Juuri viime viikolla saimme lukea, miten joku kunta oli saanut kouluille tarkoitettua rahaa, nimenomaan luokkakokojen pienentämiseen 500.000 euroa. Mutta kuntapoliitikotpa päättivätkin käyttää summasta vain 200.000 kouluun ja 300.000 kaikkeen muuhun.

Eli jos kunnalle ei seuraa mitään rangaistuksia edes korvamerkittyjen rahojen väärään kohteeseen laittamisesta, ei niitä saada kuriin milloinkaan.

Äänestä

vääntäisi jutun, että 1980-luvulla on luvuttu huostasyiden tilastoinnista (Optula) yksityisyyden suojan vuoksi ja nyt niitä huosta syitä arvuutellaan erilaisissa selvityksissä ja tutkimuksissa ja median yleismaailmallisessa käsityksessä mielin määrin.

Mikä laki tuota yksityisyyden suojaa turvaa, tietääkö joku?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


bongattua kirjoitti:

Myös henkinen väkivalta on kaltoinkohtelua

Jos viranomaiset tai sijaishuolto vähättelevät, valehtelevat tai mitenkään mollaavat lapselle tämän vanhempia tai kertovat valheita vanhempiin liittyvistä asioista, on se lapsen kaltoinkohtelua, näin jopa uuden lastensuojelulain mukaan.

Mutta lakihan ei ole ensimmäinen asia, jota lastensuojelussa pyritään noudattamaan, vaikuttimena on jotain täysin muuta, vaikka toisin väitetäänkin. Mediassa valitetaan huostalukujen jatkuvaa kasvua ja sitä, miten lapset ovat huostatilanteessa yhä enemmän 'vaurioituneita'.

Mutta sanaakaan ei hiiskuta siitä lastensuojelun ympärille kehkeytyneestä liiketoiminnasta, jossa lapsi on pelkästään rahanarvoinen tuote perhekotiyrittäjälle; yritys- tai laitosmuodosta riippuen tuotto n. 8000-13000 euroa kuukaudessa yhdestä lapsesta. Onhan se melkoinen piristysruiske pienen kunnan talouselämään kun tällaisia yrityksiä voi olla sen alueella useitakin. Ja liikeidean tuotteita eli lapsia etsitään turvakodeista, päiväkodeista, kouluista ja lastenpsykiatrian klinikoilta.

Jos lapselle ilmenee esim. oppimisongelmia, ovat säästöjen takia koulujenkin rahat vähissä ja sopivaa erityisopetusta on lapselle vaikea saada, vaikka perusopetuslaki niin määrääkin tehtäväksi. Kun lapsen ongelmat koulussa alkavat kärjistyä, on tie psykiatrian yksikköön auki taivasta myöten ja sieltä turhan usein sairaalapaikkojen puutteen takia kirjoitetaan lähete laitokseen, joka vaatii huostaanoton lapsen sinne ottamiseksi.

Niissä ei siis hoideta muuta kuin huostaanotettuja lapsia ja näin huostaanottoja tehdään aivan hyvistäkin perheistä lähetteen saamisen jälkeen. Tässä suhteessa ovat huonoimmassa asemassa neurologisten oireyhtymien lapset, joita ei lasketa neurologian laajaan arvioon vanhempien pyynnöstä huolimatta. Jo pelkästään tällä rikotaan lakia, aiheettomasta huostaanotosta puhumattakaan.

Laitosten 'psykiatrinen hoito' on taas omaa luokkaansa! Olisiko mahdollista, että aikuispotilas tapaa lääkärin vasta 3 kk 'hoidossa' oltuaan ja hoitajina on pelkästään sosiaalialan koulutuksen saaneita henkilöitä? Huostaanoton takia vanhemmat pidetään niin kaukana kuin suinkin, että eivät näkisi todisteita lapsensa huonosta kohtelusta. Laitoksia ei valvota mitenkään ja niiden mainostamia hyviä hoitotuloksia ei ikinä ole arvioinut kukaan muu kuin laitos itse.

Keskustelin viime viikolla yksityisen puolen lastenneurologin kanssa, joka kertoi olleensa vähän aikaa sitten palaverissa tuollaisessa laitoksessa. Hän oli järkyttynyt ja myönsi myös laitoksen toiminnan motiivina olevan jotain täysin muuta kuin lapsen etu. Myös taannoin esitetyssä tv:n ajankohtaisohjelmassa lääninhallituksen edustaja myönsi, että heillä ei ole laitosten valvontaan tarvittavia resursseja. Samassa ohjelmassa kerrottiin myös, miten kansainvälisessä vertailussa suomalaiset sijaishuoltopaikat olivat jääneet pisteytyksessä alle englantilaisen minimitason.

Niin minäkin luulin vielä muutama vuosi sitten, että elämme oikeusvaltiossa, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan - jopa lasten. En ehkä uskoisi muuta vieläkään, jos en olisi omin silmin nähnyt valheellisen kauniiden lastensuojelukulissien takaista elämää, jossa lasten ja vanhempien ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta ei ole tietoakaan.

Kuntien on todella herättävä miettimään tarkkaan, mistä tässä liiketoiminnassa kannattaa maksaa ja mistä ei. Huostaanottoja ehkäisevät tuet ja palvelut on saatava niille kuuluvalle tasolle. On järjetöntä, kuten peruspalveluministeri Risikkokin totesi, että joillain kunnilla ei ole varaa tukiin, mutta monikymmenkertaisesti kalliimpiin huostaanottoihin kyllä on. Vaikka olisi kyse kuinka hyvistä vanhemmista tahansa, niin huostaanotolla heidän itsetuntonta painetaan niin alas, että vanhemmilla ei ole voimia yhdistymiseen ja joukolla asioidensa ajamiseen.

Sijaishuollon etujärjestöjä kyllä löytyy ja esim. Perhehoitoliiton puheenjohtaja on vuosia tuonut ääntään ansiokkaasti kuuluviin eduskunnassakin. Ikävä kyllä se on usein tapahtunut huostaanottoperheitä yleisesti leimaamalla, mikä on lisännyt sitä harhaa, että huostaanottoja tehtäisiin vain päihde- ja vakavista mielenterveysongelmista kärsiviltä vanhemmilta.

Mitä näille asioille siis olisi tehtävissä? Jotkut vanhemmat yrittävät saada eurooppalaista lehdistöä kiinnostumaan suomalaisesta lastenoikeustilanteesta. Itse toivoisin oman lehdistömme yhä rohkeampaa puuttumista maamme sisäisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ja olisiko kuntien itsemääräämisoikeutta kavennettava budjetoinnin suhteen niin, että rahaa todella saataisiin sinne, mihin se alun alkaen on eduskunnasta tarkoitettu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu